maanantai 31. joulukuuta 2012

Tulkaa tekeen meidän kaa rakkauden hiekkakakkuja

Tässä tämä joululahjani minulta minulle. Olin kosmetologilla ja ihan täysin yllättäen maksuvaiheessa iskin silmäni tähän kynsiengeelausaloituspakkaukseen, tai ehkä siihen on jokin fiksumpikin termi :) ja se lähtikin kanssani kotiin ja päätyi kuusen alle odottamaan aattoa.


Tuohon pieneen pahvipakkaukseen mahtuu siis kaikki LED-lampusta kynsiviilaan. Mukana tulee kynsilakanpoistoaine sekä vanulaput, appelsiinipuutikku, ohjeet, pohja-aine, päällys- ja alusgeeli sekä värigeeli. Mielestäni aika kattava aloituspakkaus noin 50e hintaan. Geeleistä luvataan riittävän noin 10 käyttökertaan ja "uunihan" on tietysti sitten pidempiaikainen, jonka vuoksi oikeastaan pakkauksen ostinkin.


Aloituspakkaus oli valittavissa kahdesta eri värivaihtoehdosta ja valitsin "tavallisen" punaisen, toinen vaihtoehto olisi ollut hieman kimmeltävä vadelmanpunainen.

Olen pitänyt hankinnastani kovasti, geeleistä tulee siistit ja teko on nopeaa ja helppoa. Kynsien sanotaan säilyvän hyvänä 2 viikkoa. Kestävyydestä en kuitenkaan osaa sanoa omaa kokemusta, sillä ohjeita orjallisesti noudattamalla (5 kerrosta) tulee lakasta niin paksu, että se lähtee liuskana irti jos (tai tapauksessani kun) niitä vähän näprää. Varsinkin kun varon geelin joutumista iholle, enkä uskalla lakata ihan koko kynttä, kuten kuvista voi nähdä.


Näinpä olen päätynyt kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoisia tapoja geelata kynsiäni. Ylläolevassa kuvassa minulla on normaali aluslakka, yksi värigeelikerros ja yksi päällysgeelikerros. Nyt lakka on mukavan ohut. Täytyy tarkkailla kestoa. Täytyy myös googlailla muita lakkavaihtoehtoja, joita voisi led-lampun kanssa käyttää :)

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Jännä päivä

Eilen oli jännä päivä.

Ystäväni ajoi autonsa hankeen, jonka jälkeen sitä autoa ajoinkin minä. Päästiin lopulta kuitenkin sujuvasti ja ajoissa perille ja vietin vajaat 2h kuolaten kaljua Joonas Saartamoa. Tai no, jos rehellisiä ollaan niin kuolaan lähes joka kolmatta kaljupäätä :D


Käytiin siis katsomassa elokuvissa perjantaina ensi-iltansa saanut Juoppohullun päiväkirja. Tämän paljastuksen jälkeen voinkin lähes kuulla, kuinka jotkut tukehtuvat pullaansa. Se paakkelsi kannattaa ottaa suusta pois, ettei käy vahinkoa, sillä olen lukenut jokaisen Vuorisen kirjan ja lisäksi myös nähnyt juoppohullusta Turun Linnateatteriin tehdyn teatterisovituksen.
Näin suurena populaarikulttuurin ystävänä ja siitä osin tutkintoni tehneenä, en voi ymmärtää tietynlaista kultturielitismiä, jossa "televisiosta katsotaan vain uutiset ja ajankohtaisohjelmia" - joopa joo :) Television käytön kaunistelu on hirveän mielenkiintoinen yhteiskunnallinen ilmiö. Menee vähän samaan sarjaan omien liikuntojen ylöspäin ja syömisen alaspäin pyöristämisen kanssa. Nyt jos joku putosi ajatuksenjuoksustani kärryiltä, niin esimerkiksi tämän (ikivanhan) artikkelin avulla voi kiivetä takaisin rattaille siitä, miten tämä jaarittelu liittyi juoppohulluihin :D

Jottei nyt teille huolellisesti itsestäni rakentama kuva ;D täysin romutu, niin voin lohduttaa, että voin myös pitää pitkähkön luennon jokaisesta Turun kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 aikana esitetystä oopperateoksesta ja minulle on jopa joskus maksettu siitä, että istun Karita Mattilan konsertissa, keskustellen henkeviä siitä erään Hufvudstadsbladetin päätoimittajan kanssa. Sen jälkeen seisoinkin pitkässä taksijonossa muiden turkkitätien kanssa ja se jos mikä oli pelottavaa (se onkin hieno tarina. Jos lapset olette kiltisti, saatte joskus kuulla sen ;P ).

Kivasti kimaltaa jalat :)
No joo, se siitä :) Ko. elokuvan sijoittaisin kirjojen ja edellä mainitun teatterisovituksen väliin. Elokuvallisestihan teos ei ole kovin kummoinen, mutta suosittelen katsomaan, sopii myös aiemmin viittaamaani teemaan huomioista nykypäivän Suomesta.



Kuvituksena ah aina niin kuvaukselliset kinttuni ja ensimmäiset aleiluni. Mullahan on periaatteessa ollut sääntö, etten saa tilata mitään HMstä (jaaha bloggeri ei sitten enää hyväksy edes et-merkkiä), koska petyn laatuun joka kerta niin karvaasti. Mutta en vaan voinut vastustaa. Katsokaa nyt noita molempia popoliineja (tähän tulisi sydän, jos bloggerille sopisi). Fiksuna tyttönä en sitten kuvannut noita kenkiä järkevästä kulmasta. Alemmat ovat siis korkkarit :D

Tilasin myös shortsit, en tosin niitä nahkasia, joista jo haaveilin.
Itseasiassa tänään huomasin, että HM:n kuvastossa (hah, mitä juuri kirjoitin tilailuista) olisi aika kohuuhintaiset "nahka"pöksyt, joten jos harkitsisin niitä ensin, nahkaiset shortsit voisi olla minulle hieman liian rajut. Hintaahan näille ensimmäisille ale-ostoille tuli yhteensä reilut 30e, ei paha!

Olenko muuten jo kertonut, että olen ihan koukussa HIMYMiin, vihdoin on ollut aikaa seurata sitä :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Ystävistä ja niiden tärkeydestä

Ajattelin ensin otsikoida postaukseni sanoin: ei mitään asiaa. Mutta kun luin postaukseni totesin, että sen riveiltä ja rivienvälistähän voi lukea varsin tärkeän sanoman, joten otsikosta välittyy se tärkein :)

Minulla meni eilen ihan koko päivä LinkedInin profiiliani vääntäessä parempaan uskoon. Aamupäivästä kävin lenkillä, jonka jälkeen tuli ystäväni kanssa puhetta siitä, että hän voisi vinkata muutamalle entiselle työnantajalleen minun hakevan töitä. Olin varsin otettu tästä. Hän sanoi linkkaavansa LinkedIn -profiilini ko. työnantajille, mutta suositteli minun tekevän muutamia täsmennyksiä profiiliin. Luulin, että profiilini oli ihan kunnossa työnhakua ajatellen, mutta ehkä asiantuntija näkee asian hieman erilailla ja sen paranteluun upposikin koko päivä :)

Noh, toivon, että se oli sen arvoista, nykyisin tuntuu työnhaussakin ihan pikkujutuilla olevan suuri merkitys. Siinä meni tosiaan koko päivä ja päässä surrasi kunnolla sen jälkeen. Tänään vuorossa salia ja leffaa, toivottavasti, eilinen vei jotenkin voimia :)

Sain ystävältäni joululahjaksi tämän Pentikin purkin. Olen monesti Pentikillä sitä kädessäni pyöritellyt, joten lahja meni todella nappiin.

Aleostoksillakin olen ehtinyt pyörähtää, tai minun piti mennä ostamaan ripsiväriä. Ja kuinkas kävikään. Ystäväni osti ripsivärin ja minä aivan kaiken muun :D Kuvailen niitä tässä, vaikka inhoankin jakaa tällaisia mestariotoksia ilman valoa.

Eräs tuttavani neuloi minulle tällaiset kuultuaan minun pitävän pinkistä ja kaikesta kimaltavasta ja palelevan aina. Tilasin näitä häneltä samantien useammat. Minultahan tällasia lämmikkeitä löytyy jo ennestäänkin.

Ja hei, turkulaiset. Lupasin kosmetologiksi opiskelevalle tuttavalleni kertoa mahdollisille kiinnostuneille, että hän opettelee myös kestopigmentointeja ja hän tekee niitä edullisesti opisekelijatyönä, noin sadalla eurolla. Pigmentointeja minulla ei itselläni ole, nyt tosin olen sattuneesta syystä ajautunut niitä harkitsemaan, mutta ainakin kulmakarvojen muotoilussa hän on uskomattoman tarkka ja taitava. Kukaan ei ehkä ole koskaan käyttänyt kulmakarvojeni ajattelemiseen niin kauan aikaa. Yhteystietoja voi kysellä minulta, jos kiinnostaa.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Huomioita nykypäivän Suomesta

En voi olla hämmästelemättä suomalaista blogiskeneä, jos näin epäminämäisesti saan asian muotoilla. It-blogien it-tytöille ei riitä enää mikään. Täytyy ostaa sen seitsemän Kanelia kerralla, jotta oma blogi pysyisi luetumpien listalla, ja sitten täytyy sattua näitä pikkulapsuksia, jossa ihan vahingossa kirjoitetaan omasta asunnosta New Yorkissa. Joka ei tietenkään pidä paikkansa, mutta koskas sitä pieni liioittelu olisi haitannut. Ainahan voi asian paikata sillä, ettei ajatellut mitä kirjoitti. Mitä nyt kirjoitti saman asian kahdella eri kielellä. Lisäksi, jos ei koskaan postauksissa kirjoita asioista omistuspäätteellä - kuten ei puhekielessä ole tapana, niin onhan se ihan uskottavaa, että silloin kun tulee puheeksi lomamatka, tulee majapaikasta asuntoni.


Tämä ei kuitenkaan ole tämänpäiväisen epistolani pääasia, vaan se kyseisestä "lapsuksesta" aiheutunut kommentointi. Ei liene enää kenellekään mitenkään epäselvää, miksi nuorilla on ihan oman hölmöyden vuoksi aiheutuneita taloudellisia ongelmia ja miksi pikavipit koituvat niin monen kohtaloksi (ja joo, olen ihan tietoinen siitä, että monet elävät köyhyysrajan alapuolella, mutta tämä tarina ei nyt koske sitä), jos oikeasti nuoret, blogeja lukevat naiset ovat niin idiootteja, että kuvittelevat 80-90-lukujen vaihteessa syntyneillä ikätovereillaan olevan omistusasuntoja pitkin maailman metropoleja tahi että bloggaamisella tienaisi niin paljon, että olisi varaa omistaa useita asuntoja. Ekonomiminäni hakkaa päätä seinään ja humanistiminä kiljuu medialukutaidon perään. Oikeesti lapset, vähän lähdekritiikkiä!


Ja kuten aiemminkin, tarkoituksenihan on esittää mielipiteitä ja herättää niitä ja ehkä ennenkaikkea tökkiä kepillä jäätä (josta tuli mieleeni, että pelkäsin pienenä Pikku Kakkosen Varokaa heikkoja jäitä-nallea ihan hirveästi! ), joten ihan puhtaasti korostaakseni tätä seikkaa, valitsin tekstiäni kuvittamaan kuvat skumpasta, jonka hain Alkosta, kun kiikutin todistusanomukseni postiin. Olin ostamassa samppanjaa, mutta minulle kehuttiin tätä 9 euron vadelmaskumppaa niin paljon, etten edes harkinnut muuta. Ennenkuin joku nillittää tarroista, lasit ovat vanhempieni ja uudet, joten ehkä niistä teipit joskus poistuvat :D Skumppa oli oikein hyvää ja väri ja pullo kaunis. Niin ja ne lasit Essencet.


Otsikolla viittaan sivuun, jota suosittelen kaikkein vilkaisevan.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Rauhallisia päiviä

Tässä vähän joulutunnelmakuvia vanhempieni luota, ennen kuin tulee siirryttyä joululahjojen kautta alennusmyynti-jutteluihin.


Nämä äidin uudet jouluverhot ovat mielestäni todella ihanat!




Tätä kuvaa ottaessani tuumasin, että onhan tuossa paketteja neljälle hengelle, kunnes jostain ilmestyi kuvan oton jälkeen vielä kaksi isoa paperikassillista lahjoja :D

tiistai 25. joulukuuta 2012

Ylistysvuorossa ananasnaamio

Otsikko saattaa olla hieman raflaava mutta syystäkin.

En nyt kuitenkaan ylistä joulua, lunta tai pakkasta vaan yhdyn niin monen muun bloggaaajan sanoihin aspiriini-ananasnaamion ihanuudesta. Minulle tosin riittää, ohjeiden vastaisesti, vain yksi aspiriini ja sillä kuorii kyllä kasvojen lisäksi osan muutakin kroppaa. Siihen aspiriinimössön päälle naamio, jonka annetaan vaikuttaa naamassa hetki, yleensä sellainen kylpyhuoneen siivoamiseen kuluva aika on ollut sopiva :D



Moneen muuhun kuorintaan/naamioon verrattuna tämä on myös halpa. Aspiriinit maksavat noin 5e/20kpl ja Freemanin 150ml naamio ehkä 7e. Niillä kuorii ja naamioi kerran jos toisenkin. Itse olen käyttänyt kuorintaa kuuriluontoisesti parin viikon välein siten, että kuorin naamani 2x muutaman päivän välein, jonka jälkeen pidän pari viikkoa taukoa. Iho on ihanan kirkas.

Ylistin tuotetta ystävälleni, joka oli varsin pettynyt, ettei naamioon käytetä oikeaa ananasta, mutta miksei, jos tuoreessa tai purkkituotteessa on samoja happoja, en tosin tiedä onko niissä :D

maanantai 24. joulukuuta 2012

Kun joulupukki suukon sai

Nämä uudet huulipunakuvat sopivat niin hyvin tämän päivän teemaan.

Kävin ensimmäistä kertaa ikinä ostoksilla Inglotissa ja hyvän myyjän avustuksella olisin voinut ostaa vaikka ja mitä :D (Onneksi) en kuitenkaan tarvinut kuin nämä:


En ole missään tapauksessa ollut huulipunien käyttäjä, ennemminkin kirkkaan kiillon, mutta koetan petrata sillä(kin) saralla. Pikkujoulukausi tarvitsi mielestäni punaiset huulet.


Minulla ei oikein ole väristä tai kestävyydestä sanottavaa, koska kokemukseni punista on niin onneton, mutta tykkään :) Nämä olivat muuten ensimmäiset ei-luomukosmetiikat vuosikausiin. En osaa sanoa miksi näin, ehkä väri- ja pysyvyysasiat veivät voiton.

Ihanaa joulua kaikille!

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hupsista

Tässä kävi nyt ihan vahingossa niin, että päätin juhlistaa työttömäksi valmistumistani täällä:

Kuva lainattu Rantapallolta
Kauemmas olisin lähtenyt, jollei takaraivossani joku kokoajan muistuttaisi siitä, ettei työtön saa matkustella :D

Prahaa minulle ovat kehuneet monet ystävät ja koko muu perhe, joten sinne siis on suunnattava muodostamaan oma mielipide kaupungista.

lauantai 22. joulukuuta 2012

Fiiliskuvia

Tässä näin aatonaatonaaton kunniaksi sekalaisia fiiliskuvia joulukuulta.

Osa on muka-taiteellisia-Instagram-kuvia ja loput muuten vain huonoja kännykkäkuvia. En ole vielä ihan varma lähdenkö tähän Instagrammeiluun mukaan, sillä mielestäni ei aivan kaikessa aina tarvitse olla mukana.

Minulla oli paljon näitä iki-ihania kamerakuvia, muun muassa Hard Rock Cafe -vierailustani (ruoka ok, seura ja miljöö oikeinkin jees) ja parit muutkin pöperö- ja drinkkeilykuvat, mutta vaihdettuani tässä muutama hetki sitten puhelinta, menivät ne kaikki sille tielleen.


Juhlavalmisteluja



Seuraavan päivän fiilistä



Vuoden viimeinen hallituksen kokous ja minun hyvin luultavasti viimeinen ainejärjestön hallituksen kokoukseni. Huomaako, että olen ollut vastuussa rahoista; pöperöt makuni mukaan :)


Opettajienkuoron joululauluja



Kuvia vanhempieni luota

ja lempparini:

Akupunktio on joskus varsin veristä, mutta onneksi sydämellistä puuhaa :D

torstai 20. joulukuuta 2012

Jouluja

Niin se joulu vaan tänäkin vuonna saapui, (ellei sitten huomenna olla maailman lopussa :D ) toivottavasti kaikkien joulu on rauhallinen ja onnellinen.

Kirjoittelen tänne kyllä, toivonmukaan, joululomankin aikanakin postauksia, mutta jos lomailu ja jouluilu vie mennessään, niin haluan toivottaa kaikille ihanaa joulua!

Olen ehkä kertonut olevani aika pedantti. Se ei valitettavasti näy käsillätekemisentaidoissani, olen muun muassa aivan onneton käsitöissä ja lahjojen paketoinnissa. Hävettää melkein antaa itsepaketoimiani lahjoja. Joka joulu päätän ostaa vain lahjoja, jotka paketoidaan valmiiksi. Muutama paketoitiinkin kaupassa, mutta jostain kumman syystä ne olivat jo lähes räjähtäneitä, kun viimein sain ne tuon viiman ja tuulen ja tuiskun läpi tuotua kotiin :D

Mutta, ehkä paketointitaitokin siitä karttuu. Pentikin myyjättären mukaan heidän ensimmäiset työviikkonsa talossa menevät paketoinnin opetteluun, he purkavat ja paketoivat ja purkavat ja paketoivat. Lisäksi he käyttävät laadukkaita materiaaleja. Ehkä näillä ohjeilla minäkin suoriudun jatkossa :)

Lopuksi vielä "huumorikuvana" pikkujouluissa käyttämäni "tonttulakki":


Aina saa vähän soveltaa, tonttulakkia kun minun ei ole tullut koskaan ostettua, mutta jostain kumman syystä olen joskus hankkinut punaiset verkkosukkahousut :D Ei yhtään minua, mutta onpahan ainakin kerran tullut käytettyä :D

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Saman päivän asuja

Kuten sanoin, olen pitänyt uutta neuletakkiani paljon.


Alkuviikosta aamulla kouluun lähtiessä valitsin Vilan tummat, hiukan vahapintaiset farkut ja New Yorkista Loftista ostamani kimalletopin neuleen kaveriksi. Vyö on joku vanha, en muista mistä. Korut vanhat tutut. Tukka kiinni ja kevyt meikki.

Tiesin, että päivä on kiireinen ja ehdin käydä vain heittämässä koulukamppeet kotiin, ennenkuin saan kiiruhtaa illalliselle ystävän kanssa. Joten en viitsinyt, tai olisi ehtinyt, käyttää aikaa vaatteiden miettimiseen ja päätin mennä samalla pohjalla, vaihten neuleen Andiatan jakkuun, kaulaketjun Pearls for Girlsin koruun ja Marimekon koululaukun Espritin vanhaan käsilaukkuun. Tukka auki ja vähän vahvempaa silmänrajausta ja olin vartissa taas ulkona :)

Kengätkin olisin halunnut vaihtaa, mutta turvallisuuden vuoksi tässä lumipyryssä on pysyttävä koroista kaukana :)



En ole tuota Esprtin laukku käyttänyt aikoihin, pohdin jopa sen vaihtamista johonkin kivempaan ja laadukkaampaan. Se on kuitenkin yhä niin ensiluokkaisessa kunnossa käyttömääräänsä nähden, etten raaski. Lisäksi se on saanut osakseen useita kehuja nyt lähiaikoina, kun sitä olen taas käyttänyt. Onhan se ihan kiva punaisine vuorineen.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Merino

Minun on pitänyt jo pitkään ostaa DKNY:n Cozy, mutten ole päässyt väristä yksimielisyyteen itseni kanssa ja kieltämättä hinta on vähän hirvittänyt - olen toki sanonut, että pyrin harrastamaan monikäyttövaatteita ja siksi Cozy onkin houkuttanut, mutta koska neuleet kuitenkin kuluvat, ovat laatu ja käyttömahdollisuudet mietityttäneet.

Pyörähdin tässä eräänäpäivänä pikaisesti Helsingissä ja minulle jäi aikaa tehdä yksi täsmäisku, joten suuntasin totuttuun tapaan Mulberrylle yhtä huivia katsomaan (joka oli loppunut, nyt mietin otanko väriä näkemättä "riskin" ja tilaan sen). Kun Mulberry-visiitti osoittautui odotettua lyhyemmäksi päätin käydä COSsilla, josta en ole vielä koskan löytänyt mitään. No nyt löysin. Olisin ottanut kaiken, onneksi ei ollut aikaa sovitteluun ja hiplailuun :)


Neuleen ostoprosessi meni kutakuinkin: Aaaaaw --> kyllä tämä s varmaan on ihan sopiva --> kassalle ---> rautatieasemalle. Ei ollut aikaa harkita, mutta onneksi ei tarvinutkaan. Mukaan tarttui siis kauniin harmaa, merinovillainen ihanan ohut neule, joka on Cozyn tapaan edestä pidempi. Cozyyn verrattuna isot plussat taskuista ja ihanasta nahkavyöstä!

Tässä on lisäksi kaulukset tai mikälienee "etuliehuke", jotka voi taitella/asetella eri tavoin. Tykkään! 
Rakastuin tähän kyllä aivan palavasti enkä ole juuri muita vaatteita oston jälkeen käyttänyt, tämä on niin monipuolinen. Nyt olisi melkein pakko saada nahkashortsit ja/tai nahkahousut tuohon yhdistettäväksi - minulle varsin outoa ajatus :D


Tätä on saatavilla lisäksi mustana, jonka tilaamistakin jo harkitsin, ennenkö ne loppuvat, mutta laatu hieman mietityttää. Olen huomaavinani neuleessa pieniä nyppyyntymisen merkkejä, joten en taida vielä uskaltaa. Olihan tällä hintaa (vajaa 90e) huomattavasti Cozyä vähemmän, ja vaikka ostaisin toisenkin niin oltaisiin pikkuisen alle Cozyn hinnassa, mutta jos rakastan tätä jo nyt palavasti :D niin kannattaisiko se musta kuitenkin ostaa DKNYltä, koska onhan se silkkiä ja cashmerea, siinä olisi merinovillaan aikamoinen ero!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Paljon sanottavaa

Minulla olisi paljon sanottavaa, monestakin asiasta, mutta nyt lähinnä suomalaisen journalismin nykytasosta YT-neuvotteluineen, mutta poikkeuksellisesti tiivistän sen kaiken yhteen kuvaan ja yhteen sanaan: VUI

Kuvakaappaus Iltalehden nettisivuilta eilen
VUI.


Ei mulla muuta, mukavaa viikonloppua :D

torstai 13. joulukuuta 2012

Huomenta

Heippahei,
heti aamusta tulee hyvälle mielelle, kun lukee positiivisia uutisia. Kysehän on Lidlille pelkästä puhtaasta mainoskikasta (joka takuulla maksoi lapasesta lähteneenäkin vähemmän kuin isot mainoskampanjat), mutta aina, varsinkin jouluisin, on hyvä muistaa, ettei maailma pyöri oman navan ympärillä.
Lainattu: http://www.confetti.fi/
Meillä on ainejärjestön pikkujouluissa ollut aina tapana kerätä kolehti/lahjoittaa pullonpalautusrahat/tmv. jollekin valitsemallemme hyväntekeväisyyskohteelle, tänävuonna Sylva ry:lle. Kohta myös Pelastusarmeijan Joulupadat ilmestyvät katukuvaan. Täytyykin pitää huoli, että on käteistä matkassa.

Järjestötoiminnasta puhuen, minulla päättyi tälläviikolla 4 vuoden järjestötoimintahallitus -putki. Millähän sitä vapaa-aikansa jatkossa täyttää :) Paljon opin ja paljon sain näinä vuosina ja ehkä räikeiten (onko se sana :D ) erot, niin hyvässä kuin huonossa, näkyivät hypättyäni kauppatieteellisen ainejärjestön hallituksesta humanistiseen. Mutta, niinhän ne erot osaltaan näkyvät jo yliopistomme (muuten niin kivassa) uudessa esittelyvideossa, jossa ei sitten kymmenen minuutin aikana montaa sekuntia ollut antaa taide- ja kulttuuriaineille. Tosin, kovista tieteistähän sitä yliopistolle raha tulee...

Suosittelen kyllä aktiivista yhdistystoimintaa lämpimästi jokaiselle, ihan vaikka sen cv-merkinnän takia, jos ei muuten :D


Tänään minua ilahduttaa suuresti myös rakkaan ystäväni näkeminen -pitkästä aikaa. Syödään hyvin ja hankitaan viimeiset joululahjat (tämähän sopi niin hyvin tuohon hyväntekeväisyysteemaiseen alkuun ;P)


Kuvituksena minua aina paljon ilahduttava asia -ruoka :D Söin tässä joku ilta hyvää jauheliha-juustosalaattia ja kahvikin jo menee. Olen ihan varma, että Sukulakuihin laitetaan jotain koukuttavaa, ne on niin hyviä :)

Viettäkää hauska päivä ja olkaa onnekkaita ja muistakaa heitä jotka eivät sitä niin ole.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Vähän jälkijunassa

Mulla tulee nää mun päivitykset aika totaalisen jälkijunassa, tästä uudesta pikkuruisesta sateenvarjostakin puhuin joku kuukausi sitten :D

Olen ehkä vähän pedanti (vähän :D) ja minulla kulkee aina sekä sateenvarjo että aurinkolasit mukana, joka huvittaa myös itseäni. Lahjoitin hätääkärsivälle ystävälleni vanhan sateenvarjoni ja sain siitä hyvän syyn ostaa itselleni vielä edellistä pienemmän laukkuvarjon (kyllä te ymmärrätte :D ).
Olen tosi tyytyväinen tähän Espritin varjoon, se on tosi pieni ja kevyt, kuitenkin avattua ihan normaalin varjon kokoinen. Hintaa taisi olla vajaa 20e.



En ole kihlautunut itseni kanssa, vaikka seuraavasta sen saattaisi päätellä (ei blondi osaa kuvata kun oikealla).
Haettiin äidin kanssa eräästä sisustusliikkeestä vanhempieni luo uusi sohvapöytä ja sieltä mukaan tarttui myös seurava ihanuus:


Kivi on kuulemma "aitoa kristallia" -mitä se nyt tässä yhteydessä sitten tarkoittaakaan. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen tähän 11 euron hankintaani. Olen etsinyt tällaista katseenkiinnittäjää pitkään. Kaikki sovittamani ovat olleet rihkamaksi joko naurettavan kalliita tai niin teräväreunaisia, että olisin telonut niillä itseni, muut ja hajottanut kaikki vaatteet.


Tämä on kuitenkin ihan nappiostos; kaunis, siro ja tasainen. Tykkäättekö?

maanantai 10. joulukuuta 2012

Helei

Hengissä, tälläkertaa tosin on tässä välissä kyllä sairasteltukin :D

Siis tiedättekö (älkää jatkako lukemista) en ole ollut vatsataudissa varmaan ainakaan kymmeneen vuoteen ja nyt olen ollut -voi pojat olen sitä todella ollut :D

Siis siinä vaiheessa kun alkaa aamuneljältä oksentaa (siis selvinpäin ja oikeesti kipeenä) ja lopettaa seuraavana iltapäivänä kolmelta ja huomaa olevansa vihreä, niin silloin tietää olevansa kipeä :D

Sen puolenvuorokauden aikana mulla ehti olla tasan 4 järkevää ajatusta:

  • Onneksi elän yksin eikä tartte jakaa kylppäriä tai sänkyä tänään
  • Onpa mulla hyvännäköinen kylppärin katon panelointi :D
  • Oliko mun pakko juoda siideriä illalla, se varmasti pahentaa tätä ja en kyl jua mitään alkoholia koskaan enää ikinä.
  • Kuinkakohan kauan voin olla juomatta vettä ennenkö aivot kuivuu :D
Seuraavaksi makasinkin parivuorokautta meritähtiasennossa ja koetin olla liikkumatta, ettei vaan satu enempää. Mutta huhhuh oli kyllä kokemus, nyt jo elävienkirjoissa, mutta just kun mulla oli hyvää aikaa ja intoa blogiin ni eipä ei :D

Nyt kun kerran aloitin, niin kaipa minäkin linnasta muutaman sanan, vaatteistahan nyt on jaariteltu loputtomasti, mutta kipeilyhöyryissäni tarttui silmiini nämä tökeryydet:
  • Satu anttikaikkosenvaimo Taiveaho nyt hiukset vihdoin kiinni!
  • Ylen SEKÄ Maikkarin toimittajat, toi journalismin "taso" oli taas ihan huikea!
  • Cheek - frakki FRAKKI, vaan vannoutuneimmat vassarit tulee linnaan tummassa puvussa.
  • Ja Hjallis, jos sulla on kovasti jännittävä 18v poika siinä vieressä ja teitä haastatellaan suorana linnasta, niin koeta nyt vähän tukea kaveria, näyttäisit silloin itsekin paremmalle.
-Ei mulla muuta, kiitti moi :D Täytyy taas mennä tankkaamaan, ettei vaan päässyt sairastellessa laihtumaan :D Enkä mie siitä alkoholista perusta, vaikken vois juoda enää koskaan, mutkun nyt ei pysty ees kahvia ja sitä jos mitä kaipaan :)

tiistai 4. joulukuuta 2012

Nyt hei oikeesti!

Aikamoista turhautumista ilmassa!

Olen "muutamasti" maininnut työllistymispyrkimyksistäni ja pipon kiristymisestä. Nyt en jaksaisi siitä enempää jauhaa, mutta muutaman päivän takainen haastattelufarssi ylitti taas niin kaiken normaalin käsityskyvyn, että on vähän pakko :D

Ensinäkin, minut hälytettiin haastatteluun parin tunnin varoitusajalla, koska "et vissiin ole vielä meillä käynyt" -Ensimmäinen virhe oli siis minulta jo mennä paikalle, tästä aion kovasti ottaa jatkossa oppia, mutta silloin vielä ajattelin kyseessä olevan inhimillisen virheen.

Kun saavuin paikalle tervehdys oli muotoa: Oota mä luen tän sun cv:n tässä et tiiät kuka oot.
Josta juttu jatkui: ai et oo tehny sit mitää.
Tässä vaiheessa olin aika halolla lyöty ja kerroin tehneeni muutaman vuoden aikana muun muassa pari tutkintoa ja yhden aika kovanluokan työn.
Vastaukseksi sain toteamuksen; mutta olisin halunut jonkun, jolla on 15 vuotta kovan luokan kokemusta.

-Ja silti hän soittaa paikalle minut; parinviikonpäästä valmistuvan 80-luvun puolivälissä syntyneen! Kapaloissako minun olisi kouluni pitänyt käydä?

Jos tämä ei vielä ollut ihan perseestä hirveän harmittavaa :D Niin tilannehan parani ihan silmissä:
Minulle alettiin asettaa ehtoja, joiden avulla voisin työllistyä heille. Ehtojen täyttyminen olisi vaatinut useamman kymmenen tunnin ilmaisen työn heille ja vielä siten, että he käyttäisivät tätä valmistamaani projektia heidän oman yrityksensä some-strategian pohjana! Mainitsinhan jo, että täysin kovauksetta ! Kysyessäni työni korvauksista/provikasta ilmoitettiin, ettei sellaisia ole ollut tapana maksaa.

Huomaattehan sen hauskimman pointin: minulla ei muka ole riittävästi kokemusta/taitoa tehdä heillä töitä heidän asiakasyrityksilleen (tämähän on täysin painotuskysymys ja ymmärrän toki sen, että halutaan 15v kokemus -vaikken sitä, että minut silloin kutsutaan paikalle), mutta talenttia löytyy minultakin ilmeisesti kuitenkin sen verran, että olisin mielihyvin saanut toteuttaa heidän yrityksensä sosiaalisen median strategian toiminnallisuuksineen ja työntekijöiden koulutuksineen täysin korvauksetta.

Tuleeko jollekin jotain mieleen? Esimerkiksi termi kusetus?


Mutta, huomenna pikkujouluillaan, jee :) Mitäpäällemitäpäälle? :D

maanantai 3. joulukuuta 2012

FemtoLasik

Olen kirjoittanut tämän tarinan aikaisemminkin, mutta se poistui suuren puhdistuksen myötä syksyllä niin kirjoitanpa uudelleen. Ihan vaikka siksi, että se oli niitä hakusanoja, joilla blogiini päädyttiin, joten on kiva jos kokemukseni auttavat joitakin. Nyt myös Xenia pyysi kokemuksia, joten tässähän niitä tulee, ei välttämättä kovin järjestelmällisesti ja tarkasti, sillä omasta operaatiostanihan on jo kauan aikaa. En myöskään keskity siihen mitä tehdään, sillä sen voi lukea asiantuntijoidenkin kertomana, vaan siihen miltä minusta tuntui.

Sain vanhemmiltani ensimmäisen tutkintoni valmistumisen kunniaksi FemtoLasik leikkauksen marraskuussa 2009 (vaatimattomasti vuosi ennen valmistumista :D ). Koska rahat eivät olleet omani niin minulle oli hyvin selvää leikkauttaa silmät Juhani Pietilällä, jonka silloin googlailin olevan alalla varsin gurun asemassa :). Asia oli minulle niin jännittävä ja hirvittävä ja pelottava :D, että varmasti olisin omatkin roposeni Tampereelle kiikuttanut, mutta useat ja taas useat ystäväni ovat leikkauttaneet silmänsä muualla ja ovat käsittääkseni yhtä tyytyväisiä.

Minulla oli lasit 10 ikävuodesta 23 vuoteen ja silmäni olivat noin -4,5. Eli ei edes superhuonot, mutta lisäksi minulla oli kaikkea mahdollista taittovirhettä ja mitä ihmeellisempiä juttuja, niin lasit olivat minulle kalliit ja kokoajan käytössä. Lisäksi en voinut piilareita pitää. Kun soppaan iskettiin vielä se, että toinen korvani on toista hieman ylempänä (kuulemma on varsin monella), niin lasit myös painoivat ikävästi. Vuosien aikana näköni huononi hyppäyksittäin ja viimeisen vuoden aikana aloin huomata, ettei niillä pullonpohjillakaan saa ihan parasta näkökykyä aikaan, joten leikkaus alkoi olla ainoa järkevä vaihtoehto, varsinkin kun hysteerisenä aloin pelätä lasien hajoamista ja sitä miten sitten pärjäisin, vaikka niitä laseja oli kotona 4 eri asuihin ja tilanteisiin sopiviksi.

Soittelin ensin Tampereelle Mehiläiseen jossa kyselin optikolta kaikkea mahdollista ja varasin ajan. Hän sanoi, että voi soittaa koska tahansa ja vastaili hyvin mielellään ja perusteellisesti. Soitinkin kerran vielä ennen leikkausta omaa (ja vanhempieni) hermoilua helpottaakseni.

Varsinaisena leikkauspäivänä kaikki sujui varsin kivuttomasti. Kaikki olivat ajoissa ja minut ohjattiin ensin muutamaan tutkimushuoneeseen, joissa mittailtiin ja paineltiin ja puhalleltiin :D Siellä kanssani oli (äiti ja) mukava nuori hoitajatyttö. Myöhästymisiä ei ollut, muutamia lyhyitä tutkimuksia edeltäviä odotteluja oli, muttei pahasti mennyt aikaa "hukkaan". Itse leikkauskäsky tuli hyvin yllättäen ja silloin iski paniikki. Lääkärin tapasin vasta silloin ja hän oli varsin tehokas ja nopea tapaus, se on ehkä ainoa negatiivinen seikka, sillä olisin ehkä kaivannut rauhallisempaa ja asioita selittävämpää otetta, mutta toisaalta itsepä halusin gurun käsittelyyn :D Ja huoneessa oli myös rauhallinen hoitaja, joka selitti asioita. Huoneessa oli lisäksi 2 tai kolme koneenkäyttäjäinsinöörihemmoa :D

Toinen asia jonka olisin toivonut menneen erilailla oli luvattu lääkitys. Optikko lupasi puhelimessa, että hoitajalta saa rauhottavan ja kun pyysin sitä, todettiin ettei se enää ehdi vaikuttaa, jos tarvitset on otettava seuraava tyyppi siksi aikaa sisään. Totesin, ettei tästä nyt enää ruveta peruuttelemaan, tällä mennään. Olisin toivonut, että joku olisi tarjonnut minulle sitä aiemmin. Jälkikäteen tosin kuulin, että ko. rauhoittava vastaa 1-2 keskiolutta, joten ei siitä ehkä oikeaa hyötyä olisi ollut, mutta plasebovaikutuskin olisi varmasti rauhoittanut, sillä jalkani kramppasivat pelosta toimenpiteen aikana, ts. eivät kertaakaan koskettaneet hammaslääkärituolimaisen toimenpidetuolin pintaa :D

Josta päästäänkin kolmanteen seikkaan, joka olisi voinut olla erilailla. Koko alkututkimusten ajan oli minulle sanottu, että kiva että äiti on mukana, että äiti pitää sitten kädestä, että niin täällä toimitaan. No ei toimittu. Ymmärrän sen, että leikkaustuolin äärellä on paljon porukkaa, mutta mielestäni minua ei olisi saanut tyynnyttää siihen luuloon, että minulla on läheinen lähellä, koska tosiaan minulla kramppasi jalat pelosta toimenpiteen aikana. -Tätä tapahtuu myös silloin kun viisaudenhampaanpoiston aikana lähtee luuta :D Saattaja oli kuitenkin samassa huoneessa ja hoitajanainen otti jossain välissä kädestä, joka oli aika yllättävää.

Itse toimenpide oli nopeasti ohi ja yllättävän kivuton, ei missään nimessä helppo tai muuta, muttei mikään liian paha. Koneenkäyttäjien laskemat sekuntit tuntuivat tunneilta. Lääkäri kertoi koko toimenpiteen ajan kuinka kaikki menee hyvin ja kuinka erinomaiset uusista silmistä tulee, se oli vähän hassua, mutta toisaalta rauhoittavaa. Vaikka toimenpide ei minua sattunut, on muutama ystäväni valittanut sen heille olleen uskomattoman kivulias. Operaation jälkeen mentiin pimeään lepohuoneeseen suklaan ja appelsiinimehun kanssa ja olin siellä noin tunnin, jolloin silmät vuosivat ja tuntuivat roskaisilta. Kun tilanne alkoi helpottaa tuli aika isona yllätyksenä se, että minut laitettiin yksin ostamaan lääkkeeni alakerran apteekista, kuului kuulemma prosessiin. Oli muuten pelottava reissu :D

Lääkäri kävi usemman kerran paikalla kyselemässä tuntemuksia ja lisäämässä tippoja. Parin tunnin päästä tehtiin tarkistus ja pian sen jälkeen sainkin lähteä ja kotimatkakin sujui ihan kohtuullisesti (kaverit ovat myös kertoneet kotimatkan olleen aika helvettiä). Laserleikkaukset ovat aikamoista liukuhihnaa, kanssani lepohuoneessa taisi olla kokoajan kolme muuta ihmistä. Useat olivat myös toista tai kolmatta kertaa toimenpiteessa, esim. ikänäköä korjaamassa silläkertaa.

Kaksi seuraavaa päivää meni aikalailla totutellessa ja uuteen opetellessa ja olo oli vähän "outo". Sen jälkeen ei oikeastaan ollut mitään kipuja tai roskan tunnetta, mutta käytin tippoja kuuliaisesti vuoden verran kuten käskettiin. Sen jälkeen en niitä ole tarvinnut. Myös jälkitarkastus onnistui hyvin, tosin jälkitarkastuksen jälkeen toinen silmäni tulehtui, mutta siihenkin sain puhelinreseptin lähimpään apteekkiini. Silmiin olen ollut tyytyväinen sen jälkeen, kaikki piilokarsastukset ja muutkin kaikkosivat. Ainoa asia mikä vaivaa on se, että toimenpide olisi pitänyt suorittaa jo paljon aiemmin :)

Muistakaa leikkaukseen menijät uusia ajokortti!

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Nyt vihdoin ne popot!

Kyllähän kaikki fiksut ihmiset ostaa baltsut marraskuussa :D

No mutta ainakin on valmiiksi :D


Nämä on siis Ralph Laurenin (onko ne sitten Lauren mallistoa vai jotain perus?) ja ostin ne turkulaisesta Jenny'Storesta (entinen Store). Pidän Jennyn valikoimasta kovasti ja ostinkin Grouponilta heille lahjakortinkin juuri.


Minulla on ollut kova tarve hyvännäköisille baltsuille (kröhöm, useammillekin siis ja onhan ne täysin erilaiset :D) joten en malttanut jättää kauppaan, jos vaikka keväällä ei mistään saisi baltsuja :D haha.


Värin ja materiaalin laadun lisäksi pidän näissä kovasti kauniista mutta hillitystä soljesta. Toryt ja Korsit ovat makuuni vähän turhan isosolkisia. Jennyltä kehotettiin ottamaan normaalia kokoa pienempi kenkä, tämä malli kuulemma venyy käytössä. Nyt kengät ovatkin minulle hyvin napakat ja olenkin kotona ihastellut niitä ja venytellyt, jotta ovat sitten keväällä iskussa.


Suurin syy baltsuihastukseen saattoi olla täysin Bayswateriini sointuva väri :)

Kyllä sitten keväällä kelpaa :)

torstai 29. marraskuuta 2012

Täällä puhutaan rahasta!

Alman laukkuhaaveiden Top 5 -postaus herätti minussa paljon sanottavaa :D
Hymiö siksi, ettei ole montaa aihetta, josta minulla ei olisi paljon sanottavaa :D (kerroin tänään ystävälleni meneväni puhetekniikan yksityistunnille ja vastaus oli jotain painokelvottoman ja luoja meitä armahtakoon -välimaastoa)

Laukkuhaaveideni top (noin) 10 tulee myöhemmin, mutta nyt siitä Almankin kirjoittamasta aiheesta, joka liittyy kovasti tähän materiahimotukseen -nimittäin rahasta! Blogeissahan ei ole muotia puhua rahasta, en turhaan ole ekonomi, tässä blogissa siitä voidaan puhua ja sitä saa myös jossain määrin rakastaa, rahahan helpottaa elämää ihan hitosti ;P.

Koen usein huonoa omatuntoa ostoksistani, olenhan opiskelija ja olen ollut sitä pitkään. En minä voi itseeni panostaa, ei minulla ole velatonta asuntoa, 1,8 lasta ja farmariVolvoa. Eikö se mene vähän niin, että vasta näiden hankinnan jälkeen sitä saa itseensä panostaa, eikö totta? Kunnes pitääkin alkaa säästää rahaa omiin hautajaiskustannuksiin.

En voinut vastustaa kiusausta. Tässä vähän parempana vilautuksena jotain josta jo vihjasin. Kyllä noista kaunokaisista varmaan ihan omakin postaus irtoaa :D
Lisäksi ekonomi-minäni perustelee kalliimpia ostoksiani usein siten, että: tämä on sijoitus, jos hinnat nousee tätä tahtia, saat tästä rahat takaisin! Tai muuta yhtä typerää. Sinäänsä kyllä, esimerkiksi Mulberryn ja Chanelin tapauksissa hinnathan ovat nousseet tähtitieteellisesti, mutta se ei vaan ainakaan kohdallani toimi. Miten se voisikaan toimia, sillä ostan laukut/huivit/kengät käyttöön. En kaappiin ja ostan ne vakaan harkinnan jälkeen rakastettavaksi ja pidettäväksi, eli en todellakaan raaskisi tyytyä pussailemaan niitä salaa pimeässä ja sitten myydä pois. Toki virheostoksia tapahtuu ja ne toki myyn pois. Käytin tarkoituksella niinkin raflaavaa sanaa kuin rakastaa. Kyllä, minulle materia on tärkeää, pidän kauniista asioista, mutta ennenkaikkea ostan laadukkaampia asusteita helpottamaan elämääni. Ne kestävät käyttöä, niitä voi pestä ja pitää (ja pestä ja pitää ja pestä ja pitää -ymmärtänet yskän) ilman, että ne kolmannen pesun jälkeen näyttävät sille, että norsulauma on tapellut niistä. Ne helpottavat arkea, ne tekevät pukeutumisesta helpompaa ja varmempaa -kivempaa. Lisäksi kehottaisin jokaista ynnäämään kuukausittain ostettujen ja hajoavien PVC-muovisten laukkujen hintoja yhteen, ei nekään ilmaisia ole, ja miettimään montako sellaista laukkua ostamattajättämällä (ei montaa) saa ikuisen kaverin itselleen jostain nahkaisesta versiosta. Enkä nyt ala edes puhua muovin ympäristövaikutuksista.

Toinen Alman mainitsema asia oli toisten ostosten arvostelu. Okei syyllistyn yllä siihen itsekin, mutta pyrinkin nyt tällä tekstillä tuomaan mielipiteeni selvästi esiin. En pidä siitä, että ihmiset arvostelevat hankintojani (ainakaan ellen anna siihen aihetta), sillä en mielestäni itsekään arvostele muiden kulutustottumuksia, en päin naamaa enkä seläntakana. Minä olen päättänyt panostaa näihin asioihin, muut ehkä muihin asioihin. Jos jotain nyt kiinnostaa, että millä rahalla, niin minua ei juuri baarista ole totuttu tapaamaan. Matkustelen myös jonkun verran, olenhan kiertänyt vuoden aikana Kiinaa ja käynyt New Yorkissa, mutta matkustelen vain jos minulla on oikeasti ylimääräistä aikaa ja rahaa. Minä en syö makaroonia, jotta pääsen lomalle. Mutta pointtini tässä sekavassa avautumisessa on se, että minulle on aivan sama matkusteleeko joku henkilö kerran kuussa, asuuko lähikapakassa, vai osteleeko veneitä, ihan sama. Miksi itseensä panostaminen on niin paheksuttavaa ja sitä on ihan okei arvostella?

Monesti kysytään tai kommenttiboksiin kirjoitellaan, että miten johonkin on varaa -no rahalla. Töitä tekemällä, säästämällä, suunnittelemalla, voittamalla, perimällä, vaihtamalla (kyllä te tiedätte). Mutta entä kun mulla ei ole varaa ostaa luksuslaukkua, niin miten sulla voi olla:
Sitten vedetään isi maksaa -kortti pöytään. Saattaa olla, että maksaakin, minun tai naapurin ostoja, ei sekään ole minulta pois. Mutta mitä väliä silläkään on, tekeehän se isikin työtä (tai ainakin sen on joskus täytynyt tehdä), josta tulee rahaa, jos sitä rahaa on varaa jakaa eteenpäin. Ja jos se isi/äiti/poikaystävä/mummo saa iloa siitä, että se ostaa henkilölle x tavaran y niin antaa ostaa :)
(ei nyt edes ruveta kehittämään skenaariota, että köyhän mummon ainoat eläkkeet menisivät itsekeskeisen tyttärentyttären Vuittoneihin)

Rakastakaa toisianne ja ennenkaikkea itseänne ja antakaa toisille ja itsellenne vähän armoa ;)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Se uus ihanuus

Joka ei oo ihan uus (heheh)

Näitä vilauttelin jo joitakin aikoja sitten täällä blogin puolella, joten tässä tarkempaa selostusta meidän yhteisen taipaleen alusta ;P

Tässä siis on valmistujaislahjani minulta minulle (tähänkin tulisi sydän jos bloggeri sen soisi). Olin vähän ajoissa; ennen valmistumista olisi vielä 20 sivua kirjoitettavana essee-juttuja ja toivomukaan pienenä puhdetyönä yksi työpaikka, mutta luvallasanoen näyttää aika nihkeeltä. Mutta toivotaan toivotaan, valmistuminen nyt ainakin siintää jo horisontissa :)



Eli siis tuttuakin tutumpi Bayswater oak-värissä on nyt minun. Laukku on joitain vuosia vanha, mutta erittäin hyvin säilynyt ja ihana yksilö jonka sain luotettavalta myyjältä tosi kivaan hintaan ja sain vielä käytännössä kaupanpäälle tuon meikkipussukan. IIIIk, ihana eikö ? :)

Kyllä tätä lahjaostosta vatvottiin ja mietittiin ystävänkin kanssa :)


Siinä vielä kuvaa sisältä, joskin tavaramäärän kanssa. Käytössä olleeksi laukuksi varsin siisti. Mukavasti mahtuu kaikkea turhaa ja niin tarpeellista. Mukana menossa LV:n avainkotelo, Cho:n pussukka, Burberryn lompakko, musta-hopeinen kauppakassipussi (sellainen pieneen tilaan menevä), Marimekon ja MLL:n yhteistyöpussukka, se meikkipussukka (joo tykkään pussukoista) ja sateenvarjo, josta vilautan tarkempaa kuvaa piakkoin.

Mutta eihän ne uutuushemmottelut siihen jääneet :D