torstai 29. marraskuuta 2012

Täällä puhutaan rahasta!

Alman laukkuhaaveiden Top 5 -postaus herätti minussa paljon sanottavaa :D
Hymiö siksi, ettei ole montaa aihetta, josta minulla ei olisi paljon sanottavaa :D (kerroin tänään ystävälleni meneväni puhetekniikan yksityistunnille ja vastaus oli jotain painokelvottoman ja luoja meitä armahtakoon -välimaastoa)

Laukkuhaaveideni top (noin) 10 tulee myöhemmin, mutta nyt siitä Almankin kirjoittamasta aiheesta, joka liittyy kovasti tähän materiahimotukseen -nimittäin rahasta! Blogeissahan ei ole muotia puhua rahasta, en turhaan ole ekonomi, tässä blogissa siitä voidaan puhua ja sitä saa myös jossain määrin rakastaa, rahahan helpottaa elämää ihan hitosti ;P.

Koen usein huonoa omatuntoa ostoksistani, olenhan opiskelija ja olen ollut sitä pitkään. En minä voi itseeni panostaa, ei minulla ole velatonta asuntoa, 1,8 lasta ja farmariVolvoa. Eikö se mene vähän niin, että vasta näiden hankinnan jälkeen sitä saa itseensä panostaa, eikö totta? Kunnes pitääkin alkaa säästää rahaa omiin hautajaiskustannuksiin.

En voinut vastustaa kiusausta. Tässä vähän parempana vilautuksena jotain josta jo vihjasin. Kyllä noista kaunokaisista varmaan ihan omakin postaus irtoaa :D
Lisäksi ekonomi-minäni perustelee kalliimpia ostoksiani usein siten, että: tämä on sijoitus, jos hinnat nousee tätä tahtia, saat tästä rahat takaisin! Tai muuta yhtä typerää. Sinäänsä kyllä, esimerkiksi Mulberryn ja Chanelin tapauksissa hinnathan ovat nousseet tähtitieteellisesti, mutta se ei vaan ainakaan kohdallani toimi. Miten se voisikaan toimia, sillä ostan laukut/huivit/kengät käyttöön. En kaappiin ja ostan ne vakaan harkinnan jälkeen rakastettavaksi ja pidettäväksi, eli en todellakaan raaskisi tyytyä pussailemaan niitä salaa pimeässä ja sitten myydä pois. Toki virheostoksia tapahtuu ja ne toki myyn pois. Käytin tarkoituksella niinkin raflaavaa sanaa kuin rakastaa. Kyllä, minulle materia on tärkeää, pidän kauniista asioista, mutta ennenkaikkea ostan laadukkaampia asusteita helpottamaan elämääni. Ne kestävät käyttöä, niitä voi pestä ja pitää (ja pestä ja pitää ja pestä ja pitää -ymmärtänet yskän) ilman, että ne kolmannen pesun jälkeen näyttävät sille, että norsulauma on tapellut niistä. Ne helpottavat arkea, ne tekevät pukeutumisesta helpompaa ja varmempaa -kivempaa. Lisäksi kehottaisin jokaista ynnäämään kuukausittain ostettujen ja hajoavien PVC-muovisten laukkujen hintoja yhteen, ei nekään ilmaisia ole, ja miettimään montako sellaista laukkua ostamattajättämällä (ei montaa) saa ikuisen kaverin itselleen jostain nahkaisesta versiosta. Enkä nyt ala edes puhua muovin ympäristövaikutuksista.

Toinen Alman mainitsema asia oli toisten ostosten arvostelu. Okei syyllistyn yllä siihen itsekin, mutta pyrinkin nyt tällä tekstillä tuomaan mielipiteeni selvästi esiin. En pidä siitä, että ihmiset arvostelevat hankintojani (ainakaan ellen anna siihen aihetta), sillä en mielestäni itsekään arvostele muiden kulutustottumuksia, en päin naamaa enkä seläntakana. Minä olen päättänyt panostaa näihin asioihin, muut ehkä muihin asioihin. Jos jotain nyt kiinnostaa, että millä rahalla, niin minua ei juuri baarista ole totuttu tapaamaan. Matkustelen myös jonkun verran, olenhan kiertänyt vuoden aikana Kiinaa ja käynyt New Yorkissa, mutta matkustelen vain jos minulla on oikeasti ylimääräistä aikaa ja rahaa. Minä en syö makaroonia, jotta pääsen lomalle. Mutta pointtini tässä sekavassa avautumisessa on se, että minulle on aivan sama matkusteleeko joku henkilö kerran kuussa, asuuko lähikapakassa, vai osteleeko veneitä, ihan sama. Miksi itseensä panostaminen on niin paheksuttavaa ja sitä on ihan okei arvostella?

Monesti kysytään tai kommenttiboksiin kirjoitellaan, että miten johonkin on varaa -no rahalla. Töitä tekemällä, säästämällä, suunnittelemalla, voittamalla, perimällä, vaihtamalla (kyllä te tiedätte). Mutta entä kun mulla ei ole varaa ostaa luksuslaukkua, niin miten sulla voi olla:
Sitten vedetään isi maksaa -kortti pöytään. Saattaa olla, että maksaakin, minun tai naapurin ostoja, ei sekään ole minulta pois. Mutta mitä väliä silläkään on, tekeehän se isikin työtä (tai ainakin sen on joskus täytynyt tehdä), josta tulee rahaa, jos sitä rahaa on varaa jakaa eteenpäin. Ja jos se isi/äiti/poikaystävä/mummo saa iloa siitä, että se ostaa henkilölle x tavaran y niin antaa ostaa :)
(ei nyt edes ruveta kehittämään skenaariota, että köyhän mummon ainoat eläkkeet menisivät itsekeskeisen tyttärentyttären Vuittoneihin)

Rakastakaa toisianne ja ennenkaikkea itseänne ja antakaa toisille ja itsellenne vähän armoa ;)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Se uus ihanuus

Joka ei oo ihan uus (heheh)

Näitä vilauttelin jo joitakin aikoja sitten täällä blogin puolella, joten tässä tarkempaa selostusta meidän yhteisen taipaleen alusta ;P

Tässä siis on valmistujaislahjani minulta minulle (tähänkin tulisi sydän jos bloggeri sen soisi). Olin vähän ajoissa; ennen valmistumista olisi vielä 20 sivua kirjoitettavana essee-juttuja ja toivomukaan pienenä puhdetyönä yksi työpaikka, mutta luvallasanoen näyttää aika nihkeeltä. Mutta toivotaan toivotaan, valmistuminen nyt ainakin siintää jo horisontissa :)



Eli siis tuttuakin tutumpi Bayswater oak-värissä on nyt minun. Laukku on joitain vuosia vanha, mutta erittäin hyvin säilynyt ja ihana yksilö jonka sain luotettavalta myyjältä tosi kivaan hintaan ja sain vielä käytännössä kaupanpäälle tuon meikkipussukan. IIIIk, ihana eikö ? :)

Kyllä tätä lahjaostosta vatvottiin ja mietittiin ystävänkin kanssa :)


Siinä vielä kuvaa sisältä, joskin tavaramäärän kanssa. Käytössä olleeksi laukuksi varsin siisti. Mukavasti mahtuu kaikkea turhaa ja niin tarpeellista. Mukana menossa LV:n avainkotelo, Cho:n pussukka, Burberryn lompakko, musta-hopeinen kauppakassipussi (sellainen pieneen tilaan menevä), Marimekon ja MLL:n yhteistyöpussukka, se meikkipussukka (joo tykkään pussukoista) ja sateenvarjo, josta vilautan tarkempaa kuvaa piakkoin.

Mutta eihän ne uutuushemmottelut siihen jääneet :D

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Härligt

On ihanaa kun ystävä asuu alakerrassa ja voi aamulla tepastella aamutossuissa ja oma aamukahvimuki kädessä yhteiskahveille.

Näin isänpäivänä on myös ihanaa, että olen saanut niin suuren onnen ja ilon että juuri minun isä on isäni. Harmi ettei bloggerissa toimi sydämet vieläkään, tähän postaukseen niitä voisi tulla muuten roppakaupalla.


Suuri ilo on myös ystävä joka tekee omaa huulirasvaa ja lähettää niitä yllärinä minulle.

World Visionin Tulisitko kummiksi -mainos on myös maailman ihanin.


Ostin viime Lush-vierailulla hehkutettua voidetta 'Nuorentunut'. En tiedä nuorentaako se, mutta tuntuu, että se vähän kiillottaa ja hehkeyttää ilmettä :)

Uuden huivin lisäksi kuvissa vilahtaa erään ihanan uutuuden laatikko. Kyseisen uuden ihanuuden lahjoitti yllärinä maailman ihanin äiti.

perjantai 9. marraskuuta 2012

Uusia juttuja

Viimeaikoina olen tehnyt kaksi mukavaa huivilöytöä ja yhden mielettömän kynsilakkalöydön.


Vasemmanpuoleinen tuubihuivi on turkulaisen KLO-designin paksu, yksinkertainen tuubihuivi. Näkyy myös linkin toisessa kuvassa. Tosi ihana idea, jolla mustaan perustrikooseen saa hetkessä vähän lisää "jotakin".

Oikeanpuolimmainen huivi on Sokokselta, iso ohut, jopa vähän harsomaisen läpikuultava, tummansininen kolmiohuivi. Joskin ostettuani huivin ja sitä kaulaan mallaillessani, huomasin ettei huivista tulekkaan ihan kolmiota ja se hankaloittaa huivin asettelua hieman :/


Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä ihan mieletön kynsilakkalöytö. Tästä kuvasta huivin sinisyys ja kynsilakan väri tulee mielestäni aidoiten esiin. Ihana Essien Miss fancy pants. Aivan mahtava vähän mutamainen väri.

torstai 8. marraskuuta 2012

Hei taas

Täällähän minä :)

Kuten veikkasinkin, viimeajat ovat olleet aikamoista menoa. Viikon on taas tasaisempaa ja sitten kiihdytetään taas hetkeksi. Ensiviikon tapahtumiin kuuluu muun muassa hammaslääketiedepäivät, tai jotkut vastaavat. Mitään asiaahan minulla ei sinne ole, lääketiede ei ole muutenkaan lähellä sydäntäni (heh) mutta kukapa sitä hotelliaamupalasta kieltäytyisi ;P

Viimeviikolla tein jotain mitä en ole tehnyt sitten milleniumin, tai no niin pitkään aikaan ettei muisti riitä :D -kävin salilla! Vaikka olenkin vannoutunut ryhmäliikuntatyttö muistin taas miksi se sali on ihan hyvä juttu. Sillä vaan saa paikat niin tehokkaasti jumiin.

Oikeastaan tässä kaiken säätämisen ja sähläyksen keskellä tulin jakamaan tämän:


20 sekuntia ja mun kyyneleet valuu, enpä ole ennen itkenyt musavideon vuoksi :) Mutta tää vaan on.