tiistai 31. joulukuuta 2013

2013

Perinteitä kunnioittaen.
Kuvituskuvina kuvia tästä joulusta.

Vuoden 2012 vastaavassa postauksessa kirjoitin:

Vuosi oli rehellisesti tietyin osin äärimmäisen rankka ja hankala, eikä kohdellut minua silkkihansikkain, mutta pidin siitä silti. Se kasvatti ja opetti ja sain paljon aikaan. Enemmänkin olisin voinut kasvaa ja oppia ja saavuttaa, tärkeimpänä ne työt, joita en saanut. Mutta toivon, että tulen vuoden 2013 kanssa ainakin yhtä hyvin toimeen.


...ja allekirjoitan tämän kaiken myös tänään.
Vuoden 2013 suurimmat kriisini liittyvät töihin ja työttömyyteen ja se on aika pientä se :)
Ei se toki pienelle aina tunnu, mutta laajemmassa mittakaavassa olen erittäin onnekas.


Viimevuoteen verrattuna matkustin työnpuolesta enemmän, mutta vapaalla vähemmän.
Kuten vuonna 2012, myös tänävuonna, tein vähän töitä, joten tuhlasin suhteellisen paljon työmäärääni nähden ja hemmottelin itseäni paljon.
Istuin myös tunteja ja taas tunteja junassa. Ja kirjoittelin niitä työhakemuksia :D

Toiveita vuodelle 2013 -postauksessa toivoin töitä, joita sainkin tehdä puolet vuodesta. 
Siitä kaaoksesta tuskin tarvitsee enää puhua. Toivotaan alkavalle vuodelle parempaa työtuuria! Kaupunkia tuli vaihdettua, kuten postauksessa ennustinkin. 

Myös postauksen kuvituksena esiintyneet kengät (Converset, Huntterit ja UGGt) päätyivät vuoden aikana luokseni. Alkuperäisestä postauksesta kadonneet Louboutinit eivät kaappiini päätyneet, mutta ainakin 2 halvemmat korkkarit sen sijaan kyllä.

Hiuksiin ei tullut toiveista huolimatta panostettua (tai liikkumiseen tai omien puutteiden hyväksymiseen), kehittymisen paikka siis!
LV:n huivia ei kaappiini vuoden aikana ilmestynyt, kaipailen sitä yhä, ehkä siis ensivuonna. Acnen Canada sen sijaan saapui lämmittämään minua < 3

Blogin pitämiseen halusin panostaa ja mielestäni olen siihen jossain määrin panostanut. Jatkossa kuitenkin, jos aikaa on, haluan vielä kehittyä lisää.

2013 -postauksessa oli paljon samoja asioita, joita haluan painottaa myös alkavana vuonna, 
esimerkiksi harrastusten, liikunnan ja ystävien muodossa. 
Ystäviä ja harrastuksia on kuitenkin vuoteen mahtunut, uusia ja vanhoja. Ei hassummin siis.

Reissuilusta sen verran, että Berliiniin olen edelleen suuntaamassa, toivottavasti piankin, mutta katsotaan nyt. Prahan lisäksi tänä vuonna ei suuremmin vapaa-ajalla tullut reissattua. Muistaakseni kerran Ruotsissa ja kahdesti Tallinnassa. Työn vuoksi sen sijaan kävin Ruotsissa sekä Virossa vähän 
liikaakin :D

Ostoksista jo mainitsinkin erityisesti toivekenkien vallannen kaappini. Parhaimpana ja uusimpana toivelistalta myös YSL:n Cabas saapui viimein kotiin. Saapui, vaikka 2013 -postauksessa epäilinkin vielä suuresti laukun ostoa. Uusi läppäri ja puhelin myös löysivät tiensä kotiini, kuten postauksessa arvelinkin.

Ennen joulua kaivoin iltapukujani kaapista. Itse en valitettavasti saanut niihin pukeutua, mutta oli kiva olla auttamassa toisen asukriisissä. Tähän kuvaan kiteytyy niin moni hieno ja ikimuistoinen hetki elämässäni. Oli se opiskeluaika vaan niin hienoa.

Elokuussa sivuttiin vuosikatsausaihetta puolivuotiskatsauksen merkeissä. Siinä pyöritellään samoja juttuja; läheisten ihmisten merkitystä ja kykyä vaatia itseltään enemmän, mutta myös hyväksyä ja antaa itselleen armoa. Näitä asioita tulen varmasti pyörittelemään aina.

Vuonna 2013 olen ollut laiskahko ja työ-ahdistunut, mutta koen myös ymmärtäneeni työn tekemisestä jotain merkittävää.
Vuoden aikana ystävien merkitys kasvoi valtavasti ja koen olevani niin onnekas.
Elämääni on tupsahtanut ihan valtavasti uusia ja ihmeellisiä ystäviä, harrastusten, blogin tai lähes puhtaan sattuman kautta. Vanhoja ja uusvanhoja unohtamatta.
Olette kaikki niin rakkaita!

Pian loppuvan vuoden postauksia lueskeltuani taidan tehdä ensivuodelle lupauksen kuluttaa järkevämmin!
Ja olla onnellisempi. 
Minulla on ollut niin hieno vuosi. 
Ihan naurettavaa pilata sitä olemalla pahoillan jostain työttömyydestä :D


Vuoden vaihduttua palaan asialle Toiveita vuodelle 2014 -postauksen parissa.
Parempaa ensivuotta puput :)

maanantai 30. joulukuuta 2013

YSL, vihdoinkin

Nämä unwrapping-postaukset ei taida kiinnostaa ketään, 
mutta suokaa minulle tämä harvinainen ilo ;P

Kurkkaa kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen kuva, niin ehkä tämänkertainen unwrapping-ilo aukeaa sinullekin :D
Laukusta tullee parempiakin kuvia, jahka saadaan valoa enemmän kuin 2h päivässä.


Kuvasin laatikon ja sakset, jotta saatte mittakaavaa laatikon suuruudesta.
Se oli valtava. 
Olin aivan varma, että minulle on lähetetty vähintään kuorma-auto laukun sijaan. 


Laatikkoa avatessani helpotuin hieman, ehkä sieltä on laukku tulossa :D
 Pahoittelen rakeisia kuvia, viimeaikoina on ollut aika pimeää :P
Luulen, että selviätte kuitenkin näistä rakeista, sillä tätä tullaan taatusti blogissani näkemään 
kyllästymiseen asti.


Ei ollut kuorma-autoa; pitkään himoittu ja usein blogissakin kirjoitettu, Small Cabas Y 
sävyssä Earth sieltä paljastui.
Sain aikanaan pienen sydänkohtauksen ensikertaa laukun livenä nähdessäni. Onneksi se oli yhä niin kaunis kuin muistin.


Hieman epäröin olisiko pienempi koko liian pieni. Halusin kuitenkin laukun, jota voi tarvittaessa käyttää crossbody-mallisesti, joten isompi koko ei tullut kysymykseen. 


Tämä koko on kuitenkin kuin minulle tehty. 
Laukkuun mahtuu juuri sopivasti  kaikki se, mitä yleensä kannan mukanani.


Pieni laukku - iso lähetys. 
Ehkä pienemmälläkin laatikolla oltaisi selvitty :)

Monet laukkublogiystäväni ovat kertoneet kastelleensa itsensä, tai päätyneensä vielä yllättävimpiin suorituksiin, suojellessaan uutta laukkuaan sadekuuron yllättäessä. 
Tarinoita kuunnellessa olen ajatellut, että onneksi olen ostanut laukkuaarteeni käytettynä, tai hankkinut niitä pienempiä ja edullisempia, jottei tarvitse tuollaisiin äärimmäisyyksiin ryhtyä. 
Little did I know :D
Tänään hyppäsin autosta riisuen takkiani, peittelin laukkuni takin sisään ja ryntäsin ovelle, ettei vaan uusi murunen kastuisi :D
En voi uskoa, että tähän on tultu :D

Noh, on se sen arvoinen, eikö? 

lauantai 21. joulukuuta 2013

Niistä töistä

Pitkin talvea, on viesteissäni pyörinyt isompia tai pienempiä viitteitä työkriiseiltystä. 
Taas, niin todellakin taas :D

Se on aika rankkaa, kun joutuu yllättäin käyttää lakimiestä omien oikeuksiensa turvaamiseen samalla kun toinen käyttää armeijallista samoja tyyppejä siihen, ettei lakia tarvitsisi noudattaa.
Noh, loppuhyvinkaikkihyvin siten, että lakia noudatettiin ja muutama ensimmäinen työttömyyskuukauteni tulee olemaan taloudellisesti aika rentoa.
Kuitenkin, jos olisin tiennyt sen yhä jatkuvan paskamyrskyn, jota sain kokea viimeksi eilen, olisin ehkä tilanteen ollessa käynnissä joko soittanut poliiseille tai todennut, että annetaanpa olla, kai sitä ihminen selviää rahatta, jos se pakotetaan laittomaan irtisanomiseen.

 Haluaisin todella tehdä töitä. Tiedän olevani hyvä siinä mitä teen tai noh teksin. Elämme, ikävä kyllä, yhteiskunnallisesti aika erikoista aikaa. Töitä on niin, että jo palkatut ihmiset hukkuvat niihin, mutta rahaa tai halua ei ole palkata lisää.

Työnhakurumba on siis taas alkanut, ikäväkseni voin todeta, ettei maailma ole inhimillistynyt viime kevään jälkeen. Teetetään ihan tolkuttomia ennakkotehtäviä, joita ei lopulta edes lueta.
En tiennyt olisiko pitänyt itekeä vai nauraa, kun sain viestin, jossa narisevan laiska ääni kertoi, että kiva kun vaivauduin paikalle, uudelleen ei tarvitse tulla :D
Vaivauduin? 
Kyllä minä työhaastatteluissa mielelläni käyn ja se näkyy, ei se ole vaivautumista paikalle.
Osaanhan sentään käyttäytyä :D
Tuokin oli tosi kiva reissu. 
Ilmeisesti on vain liikaa vaadittu, että se olisi kiva reissu myös vastapuolelle. On aika pelottavaa, ettei rekrytointia ymmärretä ulkoistaa, jos se kuitenkin sitä suorittavasta tuntuu yhtä mukavalle kuin oman käden irtisahaaminen.

Jos lähtisin tiivistämään tätä aamuajatustani, voisin todeta, että on ollut aika opettavainen ja rankka vuosi. Pienenä vinkkinä haluaisin mainita, että tietäkää arvonne ja pitäkää huoli, että lakia noudatetaan. Se on oikeutenne - ikävä kyllä, se ei estä sitä kitisemistä, joka väistämättä oikeuksiasi polkeneen puolelta alkaa :D

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Kokoelma kuvia

Joulun lähestyessä on aika rauhoittua ja rauhoittaa, myös blogia.

On minulla toki vielä paljon juteltavaa tälle vuodelle, 
mutta nyt ajattelin jakaa kätköihini jääneitä random-kuvia viimeviikoilta.

Eli ruokakuvia tarjolla :D


Itsenäisyyspäivänä nautiskeltiin muun muassa joulutorttuja ja vuohenjuusto-päärynätorttuja.
Uskotteko; jälkimmäisiä söin yhden ja joulutorttua en ole vielä koskaan syönyt kokonaista.
- En ole voitaikinan suurin ystävä, saati luumuhillon.


Lupasinhan; Burger King ;P
En ihan ymmärtänyt tätä vouhotusta.
Ehkä testaan joskus uudelleen, jos se aukeaisi.
Starbucksin kahvi sen sijaan oli samalla reissulla testattuna edelleen huonohkoa.
Parempaa saa halvemmalla ja jonottamatta. Tunnelmahan siellä toki on ainutlaatuinen.


Tämän ei ollut tarkoitus olla negatiivinen postaus, ei suinkaan, joten päätetään se viimeiseen soppakuvaan.
Soppa oli oikein erinomaista Caruselin lohikeittoa ja seura oli vielä parempaa.
Oli ihana tavata ihanaa Maijaa pitkästä aikaa. Höpötellessä meni 3 tuntia kuin hujauksessa.

tiistai 17. joulukuuta 2013

Uutukaiset popoiset

Siinähän se otsikossa.

Minulla oli nuo samaiset "neulosUGGt" jo harmaana. 
…Itseasiassa niiden kanssa mennään jo toista samanlaista paria. 
Ei siis mikään ihme, että nuo ihanat burgundiset versiotkin saapuivat, roimalla alella, piristämään muuten niin mustaa vaatevarastoani. 


Kerrankin minulla oli "asukuvaaja" ja saan jakaa kuvan "asusta".
Kiiltoleggarit Lindexistä
Takki Esprit
Huivi (rumasti solmittu) Acnen Canada


UGG:ssa on kaikessa kauneudessaan kuitenkin yksi iso vika; 
pohja on Suomen talveen liian liukas!
Onneksi on suutarit.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ihana vinkki

… jos sattuu Kymenlaaksossa pyörimään.

Luulen, että kaikki Kymenlaakso-tarinani alkavat lauseella "Keskellä metsää tönöttää…".
Mutta se nyt osuu aika lähelle totuutta, siksihän me kymenlaaksolaiset siellä niin viihdymme, ja siksi on niin ihanaa myös tulla tänne suuren ja ihmeellisen Helsingin humuun sitä rauhaa pakoon ;P

Asiaan:
Melkein keskellä ei mitään, Valkealassa, Kouvolassa on talo, 
jolla on varsin monivaiheinen historia kylän ensimmäisine motelleine. 
Nykyisin, viime joulusta alkaen (?), se toimii sisustus- ja lahjatavaramyymälä Kaarnasydämenä
Puoti on käsittääkseni (pyhäpoikkeuksia lukuunottamatta) aina auki, 
mutta itse huomaan osuvani paikalle vain näin jouluisin.


Kävin siellä jo vuosi sitten ja se oli toki jo silloinkin aivan ihana. 
Vielä viimevuotista ihanampi paikasta on tullut yläkertaan avatun kahvilan ansiosta.


Kahvila ei ole ihan mikä tahansa kahvila, vaan suuri ja kivasti sisustettu kokonaisuus, 
jossa on _itsetehtyä_ tarjoilua jos jonkinsorttista. 
- Siis oikeasti valinnanvaikeuteen saakka.


Tässä on sitä mistä minä pidän, jos yritetään, niin yritetään kunnolla! 
Turha pyydellä anteeksi olemassaoloa, ja toivoa, että onnistuisi vähän salaa erottautumaan ketjuliikkeistä.
Kaarnasydän on kuitenkin sopivasti valtatie 15 varrella, enkä usko olevani ainoa, joka pysähtyy mieluummin tällaisissa paikoissa ABC:iden sijaan.


Toivon vilpittömästi menestystä yritykselle. 
Ja lupaan mennä myös kesällä, enkä vain jouluisin, paikalle.
On todella hienoa, että sisustus- ja lahjatuotteiden lisäksi, Kaarnasydän myy pientuottajien huonekaluja.
Vanhempani ovat hankkineet täältä pöydän ja tuoleja.


Muun muassa tällaiset lahjat kiipesivät pukinkonttiin reissun jälkeen. 
Aikaahan siellä meni luvattoman kauan, mutta voitte uskoa, että niinkin isossa kiinteistössä riittää tuotteita ihmeteltäväksi ja hiplailtavaksi :)

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kakkua! Kakkua?


No mitä mielenkiintoista tässä on, taas se on ollut jossain syömässä…

Tämänkertaisia paakkelsseja ei paljoa maisteltu, mutta tuli ihasteltua senkin edestä.


Kävin Galleria Esplanadiin pystytetyssa Teatterimuseon pop up -näyttelyssä.  


Näyttelyssä oli esillä teatterilavoille suunniteltuja, näyttäviä, mutta täysin syömäkelvottomia ruokia.




Oli kyllä uskomattoman mielenkiintoinen näyttely, vaikkakin tosi pieni.
Tai sopiva, voi pyörähtää jouluostosten lomassa. 



Erotatko, etteivät herkut ole syötäväksi kelpaavia?


Samalla kun kävin ihastelemassa näitä silikoni-kokkailuja, kävin myös Balmuirin ysmyissä, 
josta mukaan tarttuneita joululahjoja voi vilkaista Instagramista.
- Oi olisipa siellä ollut enemmän rahaa ja aikaa! :D


Olen myös onnistunut tällä viikolla viettämään paljon vapaa-aikaani Espoon Emma -museossa,
suosittelen lämpimästi muillekin! 


Jos joulukiireiltänne vielä ennätätte, käykää tutustumassa Teatterimuseon pop upin tarjontaan.
 Pääsymaksu on vapaaehtoinen ja tuotto luovutetaan tärkeälle Lastensairaala 2017 -hankkeelle.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Lusikoimassa

Tämä Tallinna-tarinointini viimeinen osa sisältää ikävä kyllä vain vähän kuvia ja paljon ärsyyntymistä.
Kumpiaan ei suoranaisesti johdu ravintolasta, se oli oikein kiva ja hyvä ja kaikkea.

Mutta voi ei mitä asiakkaita, mitä suomalaisia idiootteja!
Kuvia taas on vain muutama kunnollinen siksi, koska siellä oli niin pimeää, että taitoni loppuivat kesken.

Olimme juuri saaneet pääruoat eteemme, kun ravintolaan saapasteli vajaan 10 hengen seurue. Seurue koostui suomalaisista keski-ikäisistä miehistä, josta yksi oli äänessä ja esillä. Mitä enemmän hän meuhkasi, sitä enemmän minulle tuli paha mieli sekä meidän pöydän puolesta että myös ko. seurueeseen kuuluvien muiden ihmisten puolesta, jotka jouduimme kuuntelemaan sitä.

Tiedätte, olen aika herkästi avautuva ja jossain määrin äänekäskin ihminen. Harvoin kuitenkaan on tilannetta, jossa haluaisin avautua täysin vieraalle ihmiselle, täysin minulle kuulumattomasta asiasta.
Nyt kuitenkin oltiin todella, todella lähellä.
Jos en olisi ollut Tallinnassa vanhempieni kanssa, olisin taatusti sanonut sanasen tai kaksi, tälle herrasmiehelle. Nyt oli kuitenkin pakko vähän käyttäytyä.

Joten, sanon sanottavani nyt

Me kaikki ravintolassa asioineet, myös ne kauimmaisen pöydän kolme hollantilaista naista, tajusimme, että teille on tullut firmaan töihin nuori kaunis nainen, jolla on vartalo. Jos jollekin jäi suullisesta viestistä se epäselväksi, ei ainakaan tämä muu vartalonkieli; eleet ja liikkeet, jättäneet sitä epäselväksi.
Se on ihan kiva, että tällä tytöllä on paras vartalo maailmanhistoriassa, muttei se silti tarkoita sitä, että sinulla olisi mitään oikeutta puuttua siihen.

"Se tyttö niin tykkää, että me jo aamukahvipöydässä aletaan…"
Ei, ei se tykkää. Sitä oksettaa ja ällöttää.

"Me ollaan sovittu, ettei kukaan koske, vaikka toki mä sen saisin. Paitsi ehkä pikkujouluissa vähän…"
Joo, jos teillä on maailman kaunein ja hyväkroppaisin teinityttö töissä, niin miksi hän olisi kiinnostunut keski-ikäisistä, kaljuuntuvista idiooteista?

"No ei sen tarvitse sanoa, kyllä mä tiedän, että se tykkää. Se pukeutuukin aina siten…"
Ei, se että joku nainen jossain ikinä pukeutuu kuten itse haluaa, se ei anna koskaan sinulle oikeutta kuvitella yhtään mitään.

Ja ei, se ei ole kenestäkään muusta hauskaa, että olet ostanut yrityksenne pakastimeen jäätelöä, jonka aiot nuolla tämän teinitytön alastomalta vartalolta. Se varsinkaan ei ole hauskaa, että muistat kertoa sen hänelle riittävän usein, "jotta pysyy tyttö varpaillaan".
Tässä vaiheessa jo muut kys. pöytäseurueeseen kuuluvat yrittivät hillitä miehen kerskailuja, muttei tämä idootti tajunnut. Ja kyllä, jos tietäisin firman nimen, kertoisin sen nyt.

Saat myös ilmaisen vinkin; ei et ole supertrendikäs ja nuorekas, koska käyt Thaimaassa :D
Et ole koskaan ollutkaan.

...Voisin jatkaa näitä esimerkkejä, mutta eiköhän pointtini käynyt selväksi.

Siispä lusikkaan

Söimme siis ravintola Lusikas:ssa
Alkuruoista ei ole kuvia mutta ne olivat oikeinkin hyviä. Jaoimme vuohenjuustosalaatin ja härkäcarpaccion. Tämä osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä annokset olivat todella isoja. 
Ruoasta ei ole mitään valittamista. Mieleen ei tosin jäänyt mitään maailmaa mullistavia makunautintoja, mutta hinta-laatu-suhteeltaan ihan mahtavia! Yleisestikin mielestäni ravintola oli aika edullinen.

Pääruoaksi valitsin (suolatonta) turskaa. Sen kanssa tarjoiltiin kurpitsamuusia, 
joka yllätti olemalla huippuhyvää.
Parasta annoksessa kuitenkin oli ehdottomasti lämmin purjo-fenkoli -salaatti. Nam!


Annos oli iso ja kalaa todellakin riittävästi :)


Isäni söi aika kivan, perinteisen sisäfilee-annoksen, jota oli viety askel eteenpäin tryffelimuusilla ja portviinikastikkeella.


Ja äitini hampurilaisen, jossa oli niin paljon pekonia, etten ollut uskoa silmiäni.
Kivaa vaihtelua perinteiseen 1-2 palaa -tyyliin.

Jälkkäriä ei meistä kukaan halunut jäädä tänne syömään, kiitos sille yllä mainitulle urpolle, mutta sekin olisi varmasti ollut hyvää.

Lusikas on tosi hyvällä paikalla, ihan Kalev Span lähellä, joten ehkä sinne tulee joskus
muulloinkin eksyttyä.

Muuten, kävin tänään ensimmäistä kertaa Silvopleessä, nam! Myös Burger Kingin testailu on mielessä, jottei ihan turhan terveelliseksi heittäytyisi :D

perjantai 13. joulukuuta 2013

Väsy

Olen ollut jotenkin ihmeellisen poikki pari viimeistä päivää.

Onneksi tämä pieni joululahja minulta minulle piristää, vaikka odottavan aika on liian pitkä :D




Mukavaa ja toivottavasti tuulettomampaa viikonloppua kaikille < 3

tiistai 10. joulukuuta 2013

Tallinnan tuomiset

Eihän minulla toki mitään ostettavaa olisi ollut :D

Mutta...
Verovapaa on kuitenkin verovapaa - olenhan sitä hokenut joskus aiemminkin :D


Kaikki ostokseni pysyivät varsin maltillisina ja tarpeellisina.
Poskipunaa, ripsiväriä, alusvaatteita ja sitruunan tuoksuiset shampoo ja hoitoaine.


Ja maailman ihanin paljettipaita Zarasta < 3


Selkäpuoleltakin tosi ihana.
Näitä olisi myös mustana ja harmaana... :D

maanantai 9. joulukuuta 2013

Tallinnassa

Luulen sanoneeni, etten aio astua jalallanikaan risteilyaluksille vuosiin.

No, olen kova perumaan puheitani ;P
Tallinnassa on kiva käydä, raitiovaunulla "takapihalta" suoraan satamaan.

Ja mikäs siellä on käydessä ihailemassa joulua.



Keli helli, ei ollut liian kylmä.
Vaikka tosin kuvia ei ole tämän enempää, sillä ei siellä nyt huvikseen ilman hanskoja viitsinyt pitkään olla.
Ihmisiäkään ei ollut liikaa.

Takaisin tullessa sankariainekseni pääsi taas loistamaan, kun laiva alkoi keikkua.
Kävin seinistä kiinni pidellen ostamassa vettä ja menin hyttiin vaakatasoon.
Hurraa siitä hytistä!
Suuri seikkailijaluonne < 3


Ostoksista ja ruokailusta tulossa erilliset tarinat,
pysy mukana ;P

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Black Friday

Eilen taisi olla suomalainen vastine Yhdysvaltain mustalle perjantaille.

Kaupat olivat täynnä ihmisiä, ravintoloihin sai jonottaa ja parkkipaikkoja oli mahdoton saada.
Ja kyllä, oli pakko tunkea joukon jatkoksi :D

Otsikolla voisin viitata myös itsenäisyyspäivän hulinointiin.
- Hei kaverit, se on aina ihan terve oletus, että riehumalla saa omalle asialleen tulta alle :D
Toivon todella, todella, ettei kukaan erehdy luulemaan näiden "anarkistien" olleen suomalaisen köyhyyden, kasvavan eriarvoisuuden ja yhteiskuntaluokkien välisen kuilun asialla.
Ei näillä VR:n monopolihinnolla kenelläkään aidosti syrjäytyneillä köyhällä ole resursseja, saati kiinnostusta lähteä Tampereelle riehumaan.
(sori, en jaksa etsiä sitä junalla riehumaan -uutista tähän linkiksi)
Kyllä näiden "luokkasotivien" sakot maksetaan hyvätuloisten vanhempien kukkaroista.
Mutta, haluan kuitenkin mainita,
etten missään nimessä vastusta mielenosoittamista, voi kunpa vain se osattaisi tehdä oikein!

Viimevuonnakin kommentoin lyhyesti muutamia linnanjuhlahuomioita, joten aion tehdä niin nytkin.
Oli ihan hirveää lukea vuoden takaisia blogipostauksia, voi myötähäpeä! Onneksi ne ensimmäiset olen jo pyyhkinyt maailmankartalta ja voi olla, että joskus kadotan myös nuo tällä hetkellä vanhimmat.

Mutta siihen asiaan:
Rouva Korhola; rintsikat, rintsikat!
Satu Taiveahon on sitten pakko koettaa joka vuosi löytää edellistä kolttua pienempi ja paljastavampi makkarankuori.
Tänä vuonna duudsonien ja Jenni Haukion asut miellyttivät minua eniten. 
Ja se konsertti < 3 
On toki totta, että olisi piristävä poikkeus, jos joskus juhlittaisi iloisimmissa tunnelmissa, mutta jos isketään samaan 50 minuuttiseen Santtu-Matias, Loiri, Tove, Linna, Finlandia ja laulavat lapset, niin onhan se ihan täydellistä < 3

Tänään aion vain olla ja syödä suklaata.
Luen kolmen viikon rästi-Me Naiset, vihdoinkin, ja rentoudun.
Seuraavat kaksi viikkoa ovatkin todella kiireisiä.
Ehkä ensin kuitenkin käyn ulkoilemassa, ihana ilma!

perjantai 6. joulukuuta 2013

"Himmetä ei muistot koskaan saa"

Hyvää tätä päivää,

en edes yritä koota tähän hienoja sanoja tai kuvia, joita monista blogeista on tänään saanut lukea.

Ehkä kuitenkin, eiliseenkin viitaten, haluaisin esittää vaatimattomana toiveenani sen, 
että olkaa onnellisia.
Olkaa rakkaat, pienet ihmiset onnellisia ja arvostakaa sitä mitä teillä on. 
Älkää olko katkeria.
Arvostakaa sitä kaikkea mitä olette saaneet,
ja jos asiat ei aina mene teille mieluisassa prioriteettijärjestyksessä; 
älkää jaksako välittää.

Eläkää ja nauttikaa,
älkää jatkuvasti kitiskö siitä, miten rahoja jaaetaan myös maamme ulkopuolelle,
meillä on kuitenkin jotain niin arvokasta;
itsenäisyys ja rauha.
Mahdollisuus.

torstai 5. joulukuuta 2013

Pahoja muffinsseja

Rakas päiväkirja, tänään minut saa raivon valtaan keski-ikäistyvät naiset, ah niin trendikkäine, Facebook-vaikuttamisine. 

"Minä, minä, minun, minun, minä maksan veroja, minä päätän. Jos minä en saa, niin ei saa kukaan muukaan tai jos jotain pitää auttaa niin sitten minun määräämässäni tärkeysjärjestyksessä. Ja niin, kuka ajattelee lapsia?!" 
ARGH! 
Se on hyvä, että minulla on tällainen varaventtiili, kuten tämä blogi, jonne voi purkaa turhautumistaan, ettei tarvitse (ainakaan kovin usein) aukoa päätään näille täteille. 
Joskin se voisi olla ihan tervettä, jos hekin joskus nostaisi katseen siitä omasta navastaan. 
Kaikki kun on juuri niin mustavalkoista, tietenkin :)

Tarkoitukseni oli kuitenkin jakaa teille Mungo-Annan blogista kaivamani ja hieman soveltamani Daim-muffinssi ohje. Eikä ulvoa kaikesta muusta.
Nämä muffinssit ovat toki helppoja, mutteivät ihan kaikista parhaimpia. Täytyy ehkä tehdä toinen erä joskus, josko se olisi mehevämpi. Nämä ovat vähän tylsiä, mutta halusin jakaa ohjeen sen helppouden vuoksi.

Noin 15 muffinssia

Noin 30 Daim -karkkia 
150 gr margariinia 
1,5 dl sokeria 
2 munaa
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 rkl kaakaojauhetta
1,5 dl kermaa
160 gr Philadelphia Marabou -tuorejuustoa
2,5 dl kermaa


Paloittele Daim -karkeista reilu puolet ja puolita loput koristeeksi.
Aloita vatkaamalla pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat joukkoon yksitellen 
ja vatkaa sekoitus. 
Sekoita kuivat aineet keskenään erillisessä kulhossa ja sekoita ne sokeri-kananmuna-voi-vaahtoon.
Lisää joukkoon kerma ja Daim-karkit.
Uuniin 225 asteeseen n. 15 minuuttiksi.


Anna jäähtyä, ettei kuorrutus sula (kuten joskus on ehkä jossain tapahtunut).
Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta sokerilla ja lisää joukkoon paketti Philadelphia Marabouta.


Näistä saa mielestäni jopa tällainen, täysin lahjaton leipuri, aika ihan hyvännäköisiä pienellä vaivalla.
Siksi ajattelin, jättää tämän reseptin tähän talteen.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Meiralla kahvilla

Ette usko, miten tällainen kahvikissa riemuitsi, saatuaan kutsun Meiran tehtaille kahvittelemaan.

Oikeasti, säälin naapureitani, sillä siitä riemusta ei ollut tulla loppua.
- Olen ehkä jo tehnyt selväksi, että minulla on aika kiinteä suhde kahviin :D


Juon helposti sen 7 (pientä) kuppia kahvia päivässä, joten jouduin tätä varten ihan 
hillitsemän itseäni kotona ennen lähtöä :D


Kahveista kanssamme oli saapunut juttelemaan baristakouluttaja Antti Suomela.


Ensin maisteltiin väärintehtyjä (ja pahoja!) espressoja. Se oli hauskaa :)


Infoa tuli tosi paljon ja ehkä mielenkiintoisin niistä oli tarinointi Segafredo Zanettista.
Herra Zanetilla on aika massiivinen imperiumi.
Täytyy myöntää, ettei Segafredon logo ole aiemmin herättänyt minussa kovin suurta luottamusta kahvin laadun suhteen. Nyt kuitenkin sain kattavan selvityksen siitä, miten laajasti Massimo Zanetti Beverage Group toimii kahvin valmistuksen ja jakelun eri aloilla.
Myönnän tehneeni arvioni liian hätäisesti.


Espresso-oppitunnin jälkeen pohdimme hyvän cappuccinon rakentumista. Yllä olevista sydänversio on oikein tehty, muissa on jotain vähän pielessä. Keksitkö sinä mitä?


Ja sitten päästiin itse tekemään!
Tässä Meiran ja Zeelandin yhteistyönäyte :)


... ja tässä minun (vasemmalla) ja ihanaisen Cherryn taidonnäytteet.
Aika tyylikäs kuviointi omassani, eikö? ;)


Sain vielä mukaan kivan Kotibaristan opas -kirjan. Teoksessa on mukavasti tietoa kahvin historiasta 
ja sen erilaisista valmistustavoista.


Hyvä, että tässä kirjassa on jo valmiiksi kahvitahroja.
Niitä kun minulla tuppasi, varsinkin opiskeluaikana, jotenkin ihmeellisesti tulemaan 
monien monisteiden nurkkiin :)