perjantai 30. elokuuta 2013

Vielä kerran!

Minulla ja ystävälläni oli tänään Vielä kerran -teemapäivä, jolloin teimme kesäisiä Helsinki-asioita vielä kerran tänä kesänä. Meille sattuikin ihana kesäinen päivä, kuin tilauksesta.


Street Gastro ja Tuomiokirkon portaat. Myös muutama muu vielä kerran -juttu toteutettiin, samalla ennalta-arvattavalla kaavalla, mutta ne kuvat säästän toiseen kertaan, kertaan, jolloin jaksan postata muullakin kuin padilla. 

Kuitenkin teemaan sopivasti, "vielä kerran" ja "tosi iso yllätys":

Ketään ei varmaan yllätä, että päivän ainoaksi ostokseksi valikoitui raitaa, sitähän en juuri omistakaan. Noh, vielä kerran ;p

Paita on Vilan, Stockan kantistarjous. Katselin sitä koko kuukauden ja pohdin, tarvitsenko. Laatu tuntui niin hyvältä, et tarvitsen varmasti :D

Kivaa viikonloppua!

torstai 29. elokuuta 2013

Asukuvaa

Pitkästä aikaa!

Kuten ehkä kuitenkin havaitsette, en tiennyt, että tästä päivästä on tulossa asukuvapäivä :)





Söpöintä on ehkä se, että olen kuvissa paljain varpain.
Oli mulla Ralph Laurenin baltsut ja Bayswateri mukana, en lähtenyt kyläilemään ilman kenkiä.
Housut Zara
Toppi Vila
Jakku Esprit

perjantai 23. elokuuta 2013

Merkkejä syksystä

En haluaisi uskoa, että ollaan jo syksyssä. Minusta syksy tulee vasta aikaisintaan syyskuussa, tai niinno, viikon kuluttua :D Mutta kai se on pakko uskoa, että kesä on ohi, niin paljon syysmerkkejä on jo ilmassa.

Ihan ensimerkkinä havaitsin jo sen kamalan, dramaattisen asian, että minun oli pakko pukea sukat jalkaan tänä aamuna uloslähtiessäni :D

Kävin Kluuvin Eat&Joyssä lounaalla ystäväni kanssa, nam!
Näin paljon innostapinkeitä koululaisia ja opiskelijoita. Ah, ihanaa. Tiedättekö, tämä on ensimmäinen syksy 20 (oikeasti, kahteenkymmeneen!) vuoteen, kun en mene kouluun. Harmi, ehkä ensivuonna taas :D Tai sitten ei.

Selvästi syksyn tuloa enteilee myös se, että koen suurta halua pukeutua jo trenssiin ja saappaisiin. Trenssitilanteeseeni olen kerrankin jopa tyytyväinen. Möhköpohkeideni vuosi saapastilanteeseen ei taida koskaan tulla lopullisesti tyydyttävää tulosta.

Selvä syksynmerkki on myös se, että syntymäpäiväni on ohitse.
Tuo pinkki skumppa oli hintalaatusuhteeltaan (noin 6e) varsin mainiota!

Myös uusi bannerini taitaa huokua jo syksyä :)

Seuraavat viikot pitävät sisällään paljon kivaa kiirettä. Nauttikaa murut katoavasta kesästä ja alkavasta syksystä!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Rauha maassa

Heippa, tänään mua ei ärsytä juuri mikään,
ihme ;P

Ajattelin kuitenkin jakaa teille aiheeseen sopivan biisin.


Erinillä on ihan pointtinsa, minäkin toivon, että jos minulle joskus tyttöjä tulee, ettei ne kasva hyviksi tytöiksi.

tiistai 20. elokuuta 2013

Ootteko miettin

Tai mitä ihmettä kyselen, ette tietenkää.
....Ei hätää, en minäkään.

Minulle on joku muutaman (tuhatta) kertaa kertonut, ettei näin kovapäiset ja itseriittoiset tyttölapset saa koskaan puolisoa, tahi töitä sen paremminkaan. Minua on useamman kerran kehotettu valehtelemaan ja vähättelemään keräämääni työ- ja opiskelukokemusta, pääsisin kuulemma helpommalla. Voi olla, mutta kiinnostaako se minua? Ei sitten yhtään :D Ehkä minä olen sitten kaikessa itseriittoisuudessani ja itsekeskeisyydessäni mieluummin yksin ja/tai pahimmassa tapauksessa työtön, kun olen jotain mitä en ole. Miksi väheksyisin saavutuksiani?

Nyt kun tiedän ketkä kaikki (moi teillekin) tätä blogiani lukevat, en tiedä uskallanko kertoa, että minua vitutti aamulla ihan suunnattomasti. No vitutti kun vitutti. Imuroidessani (se ei ollut ärsyyntymisen aiheuttaja) mietin, että ehkä avuttomaksi neitokaiseksi heittäytymisessä on pointtinsa. Tässä patriarkaalisessa yhteiskunnassa sitä jopa vaaditaan. Meille naisille sitä opetetaan tyttöhömppäkirjojen ja Hollywoodin toimesta. Meille alleviivataan sitä jopa niinkin (päällisin puolin) naisen vapautta korostavan sarjan, kuin Sinkkuelämän toimesta. Kenellekään ei liene yllätys, että yhteiskunta on edelleen hyvin vanhoollinen ja naisen tehtävä seisoa keittiössä ja olla hiljaa. Tässä kohdassa mennään jo osaltani pahasti metsään. - Ei sillä että keittiössä oleminenkaan olisi juttuni,  mutta hiljaa en ole koskaan :D

Hieman minua kuitenkin yllätti Sinkkiksen alleviivaavan, naisen vapautta korostavan, kuoren alta löytyvä "opetus". Sinkkuelämäähän opettaa, että naisen on parempi olla kiltti, kunnollinen ja haavoittuvainen, jotta hän voi solmia kestävän suhteen. Ettekö usko, no miettikääpä itse:

Ei varmaankaan tarvitse edes muistuttaa sitä alleviivaavinta tarinaa, jossa Miranda valehtelee olevansa lentoemäntä ja on niin herkkää ja haavoittuvaa. Samalla kun hänen deittinsä valehtelee olevansa lääkäri.  Sarjassa Miranda saa perheen ollessaan haavoittuvainen ja tehdessään miehelle mieliksi. Miranda on myös valmis myymään periaatteensa ja muuttamaan pois Manhattanilta saadakseen toimivamman perheen. Se ei kuitenkaan riitä. Koska hän ei ole valmis luopumaan urastaan, mies käy vieraissa. Vaaditaan vielä vähän kärsimystä, lepyttelyä ja paluu Brooklyniin ennen kuin elämästä tulee auvoista.

Lainasin kuvan Iltalehden kuvagalleriasta.
Charlotte ei saa toimivaa parisuhdetta, ennenkö on valmis luopumaan kaikesta, myös joulusta. Sarjassa Charloten raskautuminen vaatii sen, että alkutuottareiden työssäkäyvä uranainen muotoillaan katsojien edessä uudenlaiseksi, hössöttäväksi ja itkuherkäksi naiseksi, joka ei elokuvaversioissa edes uskalla syödä.

Samantha käyttäytyy pitkään sarjan päälleliimatun ideologian mukaisesti, mutta täytyyhän häntäkin kouluttaa. Ensimmäinen mies johon hän rakastuu pettää varsin avoimesti. Voin niin nähdä, kuinka Samanthan hahmon kautta ko. tilanteessa haluttiin antaa "opetus" siitä, ettei naisen kannata kuvitellakkaan voivansa elää kuin mies. Paljon selvemmin asia alleviivataan elokuvasovituksissa, joissa Samantha saa kestävän parisuhteen vain luopumalla kaikesta. Jos hän haluaa elää on hänen luovuttava parisuhteestaan - molempia kun ei voi saada, ilmeisesti edes elokuvissa ;P.

Kaikista selvimmin hakemani ilmiö näkyy kuitenkin Carrien kohdalla. Aidan taivuttelee ja pyrkii muutamaan häntä mieleisekseen (ilmeisesti Aidanin ei tarvitse rakastaa Carrieta sellaisena kuin hän on), ja kaikki kaatuu siihen, ettei Carrie halua pitää sormusta :D Eron jälkeen Aidan mukuloineen tuodaan Carrien eteen kohtauksessa, jossa alleviivataan sitä, että taipumalla tahtoon hänellä olisi nyt kaikki tämä. Puhumattakaan siitä, että Kiho on valmis sitoutumaan Carrieen vasta kun Carrie asetetaan lyötynä, epätoivoisena ja onnettomana Kihon jalkojen juureen. Kaikki luulevat, että tämä on vihdoinkin se happy end, mutta koska Carrie ei tottele elokuvaversion hääjärjestelyissä miehensä tahtoa, onhän (kas kummaa) taas yksin ja onneton.

Ette ehkä usko, ettei ärsyyntymiselläni ollut mitään tekemistä pariutumisen tai varsinkaan Sinkkiksen kanssa, mutta ainakin se helpotti vähän alettuani pohtia tätä suurta ja tärkeää asiaa ;P. Yksi teini-iän lempisarjoistani näyttäytyy nyt ihan eri valossa :D 
Vai väitättekö, että olisin väärässä?

Mitä muuten tykkäätte ulkoasu-uudistuksista?

maanantai 19. elokuuta 2013

Puolivuotiskatsaus

Minun piti kesäkuun lopussa tehdä yhteenvetoa tämän vuoden ensimmäisestä puoliskosta, käyttäen hyväksi tammikuussa tekemääni vuositoivepohdintaa.

...No, enpä sitten tehnyt, kuten en heinäkuussa tehnyt paljon muutakaan blogin eteen. Töitä kyllä suureksi onnekseni tein vihdoinkin senkin edestä. Noh, parempi myöhään jne.

Mitä siis pohdin tammikuussa

Työn tekemisen ja saamisen tärkeys nousi esiin hyvin vahvasti. Eikä ihme, olenhan ollut niin uskomattoman onnekas, että tämä puolivuotinen työttömyysjakso on ollut toistaseksi rankimpia hetkiä elämässäni. 
Helpolla olen päässyt.
Mutta kaikki kasvattaa, tänään olen taas työtön. Työni loppuivat perjantaina. Huomenna toivonmukaan olen taas työssä, pitäkää peukkuja, että saadaan pomon kanssa jatkosta sovittua molempia tyydyttävästi.
On vähän huvittavaakin, että määrittelin tammikuussa työni niin tärkeäksi minulle. Toisaalta, onhan se aika iso osa ihmisen elämää. Kuitenkin, havaitsen selkeää henkistä kasvua tällä alueella. 
Pelko työttömyydestä on hieman helpompi kestää ja hallita tänään kuin tammikussa. 
Tosin heinäkuu oli niin järkyttävän rankka töiden suhteen, että ehkä osaan jatkossa myös varoa mitä toivon ;P

Kuten myös alkuvuodesta arvelin, liittyi työllistymiseen myös se kaupunginvaihto. Olen onnellisen tyytyväisen helsinkiläistynyt, vaikka aika vähän kavereita siellä vielä on ja Turkuun toki kaipaankin.

"Edelliseen liittyen toivoisin kasvavani ihmisenä siten, etten pomppisi seinille ja ahdistuisi asioista, joihin en voi itse määrättömästi vaikuttaa, kuten työnsaantiin. Toivoisin myös kasvavani ihmisenä siten, että nauttisin kaikista pienimmistäkin asioista, hyväksyisin helpommin asioita ja antaisin muiden ihmisten asioiden ja tekemisten häiritä itseäni mahdollisimman vähän.

Toivoisin myös, että ehtisin viettää paljon aikaa ystävieni ja läheisteni kanssa ilman, että tarvisisi aikatauluttaa menoja ja katsella kelloa. Tänävuonna koen tärkeänä uudet ystävyyssuhteet ja miksei muutkin suhteet ja vanhojen parantamisen ja niistä huolen pitämisen."

Näin kirjoitin ja tämän allerkirjoitan yhä. Vaikka henkistä kasvua onkin ehkä (toivottavasti) jo hieman havaittavissa, sillä työasiat eivät vaivaa tänään niin paljon kuin aiemmin. Ihmisenä kasvamista ja läheisten kanssa olemista edelleen peränkuulutan tärkeänä :D

Itseeni panostamisesta ja liikkumisesta tulossa juttua lähiaikoina, mutta se suunnitelma ei ole mennyt ihan kuin Strömsössä :D Hiuksiinkaan ei ole kyllä kukaan täälläsuunnalla panostanut, vaikka se mielessä onkin ollut :D

Reissut-kohta tammikuisessa postauksessani saa minut riemukkaaksi :D Vähänpä tiesin ko. postausta kirjoittaessani, vähänpä tiesin :D Berliiniin olen edelleen pyrkimässä, vielä en ole sinne asti ehtinyt. Praha tuli nähtyä. Tallinnan ja Tukholman kohdalla suunnitelmat menivät vähän pipariksi, niissä on tullut vierailtua nyt ihan riittämiin :D No mutta, mukavaahan se vaan on ollut. Muuten vapaa-ajan reissuilut selkenevät töiden jatkumisten myötä, ihan äkkiä ei kyllä taida tulla halua laukkuja pakata; nimimerkillä vissiin kaksi yötä heinäkuussa kotona :D 
...Vaikka olisihan se aika kiva mennä johonkin lomalle :D Ja Pietari houkuttaa aika lujaa :D :D

Sen aikaisen postauksen kuvitukseksi lainailin hauskoja juttuja, joita haluaisin ostaa - lähinnä kenkiä. No, viimeaikaiset ostotottumukseni onkin teille jo tuttu tarina :D 
Osa linkatuista kuvista on jo kadonnut linkkien rikkouduttua, mutta muistan suunnilleen mitä sinne valitsin. 
Linkatuista popoista on tullut toistaiseksi hankittua vain Converset.
Hunterit, PaljettiUggit ja Louboutinit ovat kyllä edelleen listalla, mutta ehkä pärjään vielä hetken ilmankin, vai mitä luulette ? :D

Tammikuussa linkatuista wantwantwant-kuvituskuvista haluaisin edelleenkin jonkun ihanan huivin ja laukun, katsotaankatsotaan. 
Olen alkuvuodesta fiksusti kirjoittanut, että täytyy miettiä, mikä on realistista ja järkevää. Totta on tosin mainintani siitä, että elektroniikkaa on tänä vuonna korvattu paljon uuteen. Sekä uusi iphone, että MacBook pro ovat löytäneet luokseni.

Puolivuosikkaani voisin tiivistää seuraavasti:
  • Ihanaa, että on töitä
  • Onnellinen olen siitä, että läheisilläni on kaikki edelleen hyvin
  • Turkuun on ikävä mutta Helsinki on ihana
  • Paras ostos on vielä tiiseriä lukuunottamatta esittelemättä
  • Ihan mieletöntä on se, että olen saanut alkuvuoden aikana elämääni niin hienoja uusia ihmisiä, joista on tullut niin tärkeitä ystäviä, ettei sitä oikein voi enää edes ymmärtää, että he ovat olleet osa elämääni vain muutamia hassuja kuukausia.
Miten minusta tuntuu, ettei tässä postauksessa ollut järjen hiventä, vaan pelkkää ajatuksenlentoa. 
Noh, koittakaa puput kestää. 
Kivaa viikkoa!

tiistai 13. elokuuta 2013

Ei se kirkkain viehe

...pakissa eikä terävin kynä penaalissa.

Minusta on ihanaa olla töissä. Pidän töistäni kovasti, vaikka reissaaminen hieman raskasta onkin.
Koska liikun niin paljon työkseni, ei minulla ole oikeastaan toimistopäiviä, vaan saan tehdä niinä päivinä töitä kotoakäsin. Se on ihan ihana juttu, vaikka pidemmän päälle toki mietityttää työkavereiden tuen puute ym. asiat.
Noh, tänään kuitenkin oli tällainen etäpäivä ja tästä tulee hankalaa, ellen äkisti kasvata aivoja :D
Kello herätti kahdeksalta, jonka jälkeen rauhassa heräilin ja nousin katsomaan kuinka suomityttö 
kisoissa pärjää, söin aamiaista ja lueskelin blogeja. Kävin lenkilläkin.
Vasta, kun kello oli lähempänä puoltapäivää, kuin sitä kahdeksaa havahduin siihen, että niitä töitäkin pitäisi tehdä.

(Kuva poissa, syystä että)
Siinä sitten istua tönötin, juurikaan taukoja pitämättä, kiivaasti näpyttäen kello kuuteen, josta
kiirehdin kummipojan Hippokisoihin < 3
Eipä tiennyt kumpsu joutuvansa itsekin juoksentelemaan suuntaan jos toiseen. Jos olisin arvannut tämän, olisin valinnut paremmat housut :D

Kivaa huomista keskiviikkoa teille < 3

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Väsyttää

Jep, reissaaminen on rankkaa.

Asiaahan mulla on sen verran, että arvonta on päättynyt ja voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti.

(arvontavoittokuva ja itse arvonta poistettu varmuuden vuoksi)

Tänään ilostuttaa puhumaan oppinut kummityttö "heippaheippa" "kakkunikakkuni" "noniinnoniin" "anna anna" "lisäääää" - Johan siinä on tärkeimmät :)

Suuresti ilostuttaa myös Instagramissa vilahtanut synttärilahjani.

Palataan :)

tiistai 6. elokuuta 2013

Tulin töistä...

Joo, eihän tätä voi mitenkään selittää, mutta koettakaahan nyt edes vähän ymmärtää. Vietän nykyisin ihan käsittämättömiä aikoja verovapailla alueilla :D

Toivoisin, että tässä olisi kaikki, mutta ehei.
 Osa ostoksista päätyi jo ennen kuvan ottamista tuliaisiksi muualle.
Lisäksi osa kosmetiikasta päätyi käyttöön, ennenkuin kaadoin nämä loput aarteeni sohvalle odottamaan jatkosijoituspaikkojaan.
 Ymmärsin vasta kuvatessani tätä kekoa, että nämä pitäisi saada sullottua johonkin kaappiin odottamaan vuorojaan.
Noh, tiedänpä, etten taatusti tarvitse ostaa vähään aikaan kosmetiikkaa :D
 Kengät on tässä kaikki, onneksi! Suoritan myös lievää morkkiksen laimentamista luopumalla kaksista vanhoista :D Mutta perustelen näiden popojen ostoa sillä, että olin sovitellut näitä jo keväällä.
 Jos siis bannerissakin näkyvät 37:t Choot kiinnostavat laittakaahan viestiä. Niillä on kävelty muutamasti sisällä eli niissä ei ole vikaa. Ne ovat vain minulle liian isot.
Näitä korkkareita perustelen taas siten, että olen etsinyt pitkään arkikorkkareita, jotka olisivat nahkaa ja edulliset. Mielestäni 8€ on aika edullinen hinta nahkakengistä :D
 Nämä ovat mokkaa, eivät likaiset :P Eikä näitä oikein voi perustella mitenkään.
Ostin myös viikon sisällä, vapaa-aikaa työreissuilla käyttäessäni, takin ja neuleen ja samppanjaa ja viiniä ja likööriä ja sukulakuja.
Okei, sovitaanko, etten osta enää vähään aikaan mitään :D
Niinpä niin, olen joskus aiemminkin todennut:
 "I will literally be the old woman who lived in her shoes!"

maanantai 5. elokuuta 2013

Hassuja juttuja

Kuvasaldoa viimeviikon varrelta, jonka vietin pääosin Tallinnassa. 

Ensiviikolla Tukholmaan, sitä ennen olin Turussa työmatkalla, Tuuriinkin mahdollisesti olen jossain välissä menossa. Taidan siis kiertää työkseni T:llä alkavia kaupunkeja :D

Tallinnassa euro on meille suomalaisille aika halpa. Toki euro on ainakin yhtä kallis Virossa eestiläisille, kun Suomessa meille suomalaisille. Kuitenkaan en voinut olla yllättymättä tuotteiden hinnoista asioidessani Rimissä. Myös kahvilakahvit olivat Helsinkiin verrattuna huikean edullisia.
On huvittavaa, että matkustan työkseni, se on myös äärimmäisen raskasta. 
Huvittavaksi tilanteen tekee se, että en ole koskaan pitänyt erityisesti matkustamisesta. Matkustelemisesta kyllä, mutta en koe itse matkaa matkakohteisiin tai hotellielämää erityisen hohdokkaana, en ole koskaan kokenut. 
Itseasiassa olen joskus sanonutkin, että matkustelisin paljon enemmän, jos ei tarvitsisi sitä varten matkustaa.
Pidän kyllä valtavasti uuden kokemisesta ja näkemisestä, mutten ole koskaan arvostanut hotelli- ja matkailuelämää itsessään, päin vastoin, matkustaisin ehkä paljon enemmän, jos voisi palata kotiin nukkumaan :D
Tulee aina valituksi ne tärkeimmät tölkit ;P 
On ihanaa saada olla sisko.
Olkaa hyvät tästä täysin muuhun postaukseen liittymättömästä sivujuonteesta :D
Työni on ollu erittäin antoisaa, mutta myös hyvin väsyttävää. 
Ensiviikolla keskustellaan ehkä jatkosta. Tai toki mahdollisuushan on, että keskustelu koskeekin jatkamattomuutta, mutta sen näkee sitten.
En jaksa ottaa asiasta paineita, olen nyt töissä ja alkuvuoteen verrattuna se on jo paljon se.
Eräs asia minua tosin närkästyttää kovasti. 
Se periaatteessa liittyy kiinteästi työhöni, vaikka työ itsessään on todella hauskaa ja antoisaa, on tietyiltä tuttaviltani saamani vastaanotto ollut enemmän kuin hämmentävää. 
Minulle on tehty varsin selväksi, etten tee "arvolleni sopivaa" työtä. Kuulemma on noloa tuplamaisterina tehdä pr-hommia. Noloa se olisi kuulemma "pelkkänä" maisterinakin.
Toivoisin kovasti, että ihmiset ottaisivat päänsä pois omasta ja toistensa perseistä.
Toivon tai toivoisin, ettei minun tarvitsisi sanoa (kirjoittaa) tätä "ääneen": työtä on tehtävä. Harva meistä etenee elämässään kotona makaamalla, saati, että meistä kovinkaan moni saisi siitä kaipaamaansa tyydytystä.
Vaikka olenkin ehkä opiskellut "aika paljon" ei minulla ole koskaan ollut harhaluuloa siitä, että pelkkä koulutus riittäisi yhtään mihinkään. Tai että se yksin olisi yhtään mitään.
Tarvitaan paljon muutakin:
hyvää onnea
hyviä kontakteja
täytyy olla hyvä tyyppi
muun muassa.
Koulutus yksistään ei tarkoita mitään, siihen pystyy apinakin kunhan ensin riittävästi päätään hakkaa seinään. Koulutusta ei myöskään ole, työläisten rakentamassa Suomessa, koskaan pidetty niin suuressa arvossa kuin työntekoa. Ennen kaikkea minua hirvittää ajatus siitä maailmasta, missä nämä kommentoijat elävät. Jos jokainen korkeasti koulutettu suomalainen kieltäytyisi tekemästä mitään muuta työtä, kuin sitä jota he haluavat tehdä, tai johon heillä on koulutus, oltaisiin kusessa. Kirjaimellisesti.
Suomi on siitä hieno maa, ettei täällä tarvitse tehdä töitä, jollei sitä halua. Yhteiskunta kyllä pitää huolen. Siitä, onko yhteiskunnan loppumaton huolenpito hyvä vai huono asia, voidaan keskustella pitkään. Enemmän minua kuitenkin hirvittää se, mitä nämä "tavallisten" ihmisten arjesta täysin vieraantuneet liian hienot, koulutetut ihmiset kertovat yhteiskunnastamme ja sen tilasta.