torstai 31. lokakuuta 2013

Yks juttu

Tämä on aiheessaan lajia #muuten

Mainitsin kuuntelevani uusimmassa kriisissäni PMMP:n kappaletta Koko show. Kyse ei kuitenkaan ollut tällä kertaa työ(ttömyys)kriisistä.

En näistä asioista kauheasti kirjoita, ei ole tarkotus antaa ihan kaikkea julkisesti jakooon, vaikka työkriisit ja flunssat on bloginpuolella kitistykin.
Kuitenkin, vaikka sitten loppuvan Roosa nauha -kuukauden ja alkavan Movemberin kunniaksi haluan jakaa kanssanne pienen tarinan.

Kävin hetki sitten lääkärissä. Rutiinireissu sai aika uhkaavan käänteen, kun lääkäri totesi rintojani tarkastaessaan, että toisessa rinnassa on jotain erilaista. Pian astelinkin sieltä rutiinilääkäristä pois kädessäni lähete ultraääneen ja mammografiaan ja kaikki mitä minulle oli sanan paksuneulanäyte jälkeen sanottu katosi. Päässäni kirjaimellisesti surisi.

Jouduin odottamaan vapaata ultraääniaikaa vajaan viikon.
Siitä alkoi minulle sen viikon kestänyt kauhu. Surina päässäni ei vaimennut, enkä ole ehkä koskaan pelännyt niin paljon tai tuntenut itseäni niin pieneksi. Ehdin käydä kaikki mahdolliset ja mahdottomat tilanteet läpi mielessäni.

Minua helpotti paljon, kun kriiseilin lääkärituttavalleni ja hän sanoi minulle, että minun on hyvä ymmärtää, ettei toimenpiteitä määrätä siksi, että niillä haluttaisiin selvittää mitä vikaa on, vaan jotta voidaan selvittää, ettei sitä vikaa ole.

Noh, mitään vikaahan siis ei suureksi onnekseni löytynyt. 

Hoin hetken radiologille, että onko hän ihan varma ja enkö tarvitse muita minulle määrättyjä toimenpiteitä. Hän sanoi, että minun on tärkeää ymmärtää, ettei hän, tai kukaan muukaan, voi sanoa varmaksi, etteikö minulla olisi mitään syöpää (luulenkin joskus lukeneeni, että aikuiselle ihmiselle ehtii tulla ja mennä poiskin 3 vaaratonta syöpää elämän aikana, ilman että hän itse siitä tietää - sori en jaksa etsiä lähdettä tälle), mutta sen hän voi sanoa varmaksi, ettei minulla ole rinnoissa mitään hoitoa vaativaa ja parhaiten autan itseäni, kun lakkaan murehtimasta.
Jotenkin nämä kaksi lääkäriä osasivat vedota juuri siihen akateemiseen ihmiseen minussa, he osasivat rauhoittaa tavalla jonka tarvitsin kuulla. Jos annan tunteilleni vallan, ollaan tässä viikon kestäneessä sumussa. Sain paljon apua  kommenteista ja ennen kaikkea siitä, että minun on vaan parasta rauhoittua ja rentoutua.

Yritänkin nyt sanoa, että käykää rakkaat ihmiset lääkärissä aina, jos siihen vähänkin tuntuu tulevan tarve. Älkää vähätelkö terveyttänne. Mutta älkää myöskään stressatko, siitä tai mistään.

En tiedä opinko tästä mitään, tai haluanko oppia, mutta kyllä minun olisi aika tajuta, että elämä on lahja ja sitä kannattaa vaalia, eikä stressata. Joskus minunkin olisi aika elää eikä vain pohtia sitä ;P

tiistai 29. lokakuuta 2013

Molemmat Puolet

Otsikkoonhan tämän päivän jutustelu kiteytyy.

Lupailin eilen asiaa aiheesta. Lukekaahan myös eilisen tarinoinnin aihetta sivuava Vilhelmiina Wahlbeckin Pilkun paikka -blogipostaus.

Ekat kuvituskuvat Kauppakeskus Kaaren avajaispäivältä.
Ihan vaan siksi, että halusin tämän tähän lykätä :D

Haluaisin nähdä vuonna 2002 esitetyn Popstarsin ensimmäisen tuotantokauden uudestaan. En keksi montaa suomalaista tositv-sarjaa, josta olisi tullut niin paljon staroja kerralla.

Kaaren Sokos.
Oli ihan kiva käydä tutustumassa työasioissa.

Ensimmäisiin vuosiin en kestänyt PMMP:tä ollenkaan, en siis yhtään. Olen nähnyt tytöt livenä ensimmäisen kerran vuonna 2009 ja se oli aika kammottavaa. Mutta pian sen jälkeen kolisikin jo kovaa.

Tähän väliin voisin kertoa, etten fanita ketään, en ole koskaan fanittanutkaan, mutta pidän monista (lähinnä tässä tapauksessa) yhtyeistä.

Eräs syy siihen, miksi tytöt kolisi ja kovaa on varmasti se, että heissä on munaa enemmän kuin pienessä kylässä.
Anna Perho twiittasi sunnuntaina, että PMMP on tehnyt naisasian eteen paljon enemmän kuin akateemiset marisijat. Tämän allekirjoitan helposti, vaikkei muutenkaan akateemiset marisijat saa juurikaan asioita aikaan ;P

Vuonna 2009 poljin työmatkoja vajaa 2000km. Silloin tuli myös PMMP:n Veden varaan. Siitä kesästä ei ole paljon muistoja. Poljin töihin ja elin erästä tähän astisen elämäni pahinta parisuhdekriisiä.
Jos rehellisiä ollaan, toivon, että pahinta ikinä.
Siltä kesältä muistan Lautturin, se soi töissä ja työmatkalla. Tosin työmatkoilla soivat jo kaikki muutkin albumit, enkä voinut ymmärtää, miksi en ole kuunnellut niitä aiemmin.

Lauantaina se (toiseksi) Viimeinen keikka.
Ei, ei ole parempia kuvia, enkä viitsi linkata tähän edes musiikkia.
Ette te niitä linkkejä tarvitse :)

Rakkaudesta julkaistiin vuonna 2012, jolloin elin (ja ikävä kyllä elän taas pian) sitä tässä blogissakin tuttuakin tutumpaa työttömyyskriisiä.
Jos joku kappale on esiintynyt sanoin tai videoin blogissani eniten, on se ehdottomasti tämän kyseisen levyn Tytöt.
En olisi koskaan uskonut kirjoittavani tätä, mutta se kappale on antanut minulle voimaa uskoa itseeni. Sitä kuuntelemalla saan hämmentävästi voimaa uskoa siihen, ettei minua voida loputtomasti rankaista siitä, että olen ollut joskus ahkera ja kiltti tyttö ;P

Saattaa vaikuttaa sille, että arkeni on yhtä kriisiä, kun sanon, että tätä nykyistä kriisiä hillitsen kuuntelemalla Rakkaudesta-levyn kappaletta Koko show.

Lauantaina meitä oli paikalla muutama muukin.

Voin siis tiivistää tarinointini siihen, että olen kasvanut yli tähän astisen aikuisuuteni pahimmista kriisestä PMMP:tä kuunnellen.

Kiitos tytöt, kasvoin teidän kanssa aikuiseksi < 3

maanantai 28. lokakuuta 2013

Kiitospäivä

Välillä täytyy muistaa kiittää ja olla kiitollinen, vaikka väsyttääkin, kaikki.

Suosittelen lämpimästi Kauneuspiste Anne Lohinivaa Viiskulmassa. Sain ihan mielettömän hyvää palvelua. Menen taatusti uudelleen ja uudelleen! :)

Sain myös uskomattoman hyvää palvelua Citykäytävän Midhill:stä. En tiedä ovatko he ottaneet oppia taannoisesta vesikohusta, vai oliko se poika, jolta sain palvelua, vain niin erinomainen ammatissaan. 
Kiitos siitä.


Olinhan aikeissa boikotoida huonoa asiakaspalvelua ja olla astumatta Välimäkelään jalallanikaan, mutta onneksi en näin tehnyt.
Myös ruoka oli hyvää, joten ehkä palaan sinne vielä piankin :D
Onneksi on ok muuttaa mieltään :D

Huomaa hauska Midhill-limppari

Vielä lisäksi haluan kehua I Love Me -messuilta Biozellin pisteeltä saamaani erinomaista palvelua.

Ja kiitos PMMP, tästä lisää pian(?) :)

tiistai 15. lokakuuta 2013

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

HerätysOnKivaPäiväTänäänHerääJo

Muistatteko nuo ihanat ysärimuumikellot, jotka rallattelivat noin? :)

Tänään oli kyllä kiva päivä. 
Hyvä työpäivä, vaikkakin varsin hektinen - jota seuraavatkin tulevat olemaan. 
Illalla tapasin kaksi huippua tyttöä, toista päivällisellä ja toista kahvilla, oli niin kivaa. Kiitos teille < 3
Kaiken kruunasi se, että muistin vihdoin tehdä yhden rästihomman, hyvien tv-ohjelmien viihdyttäessä (maalaisbimbo-ohjelma, vihdoinkin!),
ja löysin vielä äidilleni netistä yhden pitkään metsästämämme jutun. Jee :)

 Viikonloppupöksyt, viikonloppukin oli kyllä harvinaisen hieno ja onnistunut ja hektinen :)
Kiitos siitäkin osallisille < 3

Tätä odotan, nam.

Palataan paremmalla ajalla!
Toivon, että se "parempi" aika on sitä aikaa, kun joku olisi täällä ehtinyt pestä viikon pyykit ja vaihtaa kesäkamppeet talvisiin sellaisiin. Mutta ei parane ulista, itsepä tilasin näitä töitä :D

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Asua taas

Heittäydynpä ihan villiksi ja jaan taas asukuvaa.
Ohoh, näitähän tulee ihan useamman kerran viikossa ;P

Täällä maalla oli tosi kirkas ja ihanan lämmin päivä, joten, kyllä, ulko-ovi on auki ja siksi tuo suunnaton kirkkaus, sori :)

Ulkona tarkeni hyvin kashmir-jakulla. Sen merkki on Global.

Converse-kelit, ei enää tarkene baltsuilla.

Ilman takkia ja laukku auki :)
Housut Zara
Kauluspaita HM (taas veljen kaapilla)
Neule on Vilan
Tutustukaa ihmeessä myös vanhempieni keittiöön ;P

Asukuvien aatelia < 3 Ehkä skarppaan jatkossa, tai sitten en ;P

Huomenna taas Helsingissä ja siitä alkaakin jännät ja hektiset 2 viikkoa. 
En malta odottaa! :)

tiistai 1. lokakuuta 2013

Teinipeilikuva-asua

Jatkan teemalla; en itsekään usko tehneeni näin.

Nyt ollaan päivän asu -bloggaamisen huipulla.
 Kuvasin (kai ekaa kertaa ikinä) asuni Vero Modan/Onlyn/Piecesin/mikä tämä ikinä olikaan sovituskopissa :) Mutta minkäs teet, asu oli kiva ja koppi oli kiva ja minun piti tuhlata aikaa :D

Tukkani ei sitten ole noin keltainen, oikeesti :D

Asu ei yllätä ketään, samaa kamaa on nähty koko alkusyksy.
Mutta mitäpä hyvää vaihtamaan.
Ainoa erilainen osio edellisiin verrattuna on nuo kynsikkäät.

Syksy on siitäkin ihanaa aikaa, että voi käyttää esimerkiksi juuri noita kynsikkäitä.
Ja pipoja ja villasukkia ja huiveja ja ja :)
Sovituskoppi, jossa on noin paljon peilejä ansaitsee kyllä ison erityiskiitoksen!

Jatkoin teineilyä vielä metrossa kotiin.
Tuotetiedot voitte vilkuilla aiempia asupostauksia yhdistellen :)

Ison ison plussan haluan vielä antaa Karhulan Jumalniemen Iittala Outletille. Vielä hetken hankalasti liikkuva läheiseni tylsistyi kotona ja päätti uusia keittiövälineistöään ja kattauksensa. Lähdin kuskiksi ja kävelytueksi mukaan. En toki suinkaan kertomaan vankkumattomia mielipiteitäni, pois se minusta :D Palvelu oli liikkeessä oikein hyvää.
Erityismaininta siitä, että kun uuden kattauksen suuntaviivat alkoivat hahmottua ehdotti myyjätär sekä "leipälautasiksi" että juomalaseiksi sellaisia yksilöitä, joita ei koskaan oltaisi itse osattu keksiä yhdistää jo valittuun kahviastiastoon. Siinä oli ammatti-ihminen asialla. Kiitos!

Uusista jutuista saa aika kivoja yhdistelmiäkin.
Voisin ottaa kattauskuvia, kunhan joskus olen sopivaan aikaan paikalla.