lauantai 30. marraskuuta 2013

Vilan ostokset

Siinähän se tämän päivän aihe otsikossa.

Kerroin torstaina käyneeni Vilassa ostoksilla, tai noh, tuhlaamassa lienee sopiva termi.
Mutta minkäs teet jos osataan myydä hyvin.



Vain jotain tällaista lähdin hakemaan. Tämä on Objectin.
Malli on pitkä ja sopivan löysä.


Alkuperäinen ajatukseni oli etsiä jotain persikkaista tai nudea, mutta tuo kaunis koriste sai minut puolelleen.


Myös joku tämän tyylinen vaate on ollut harkinnassa. Ensin yksityiskohtakuvaa, sillä
valotin koko vaatteen kuvaa liikaa, koska halusin, että näette tuon kauniin pitsin...


Mutta pieleen meni! 
Hirvitys mikä kuva. Eikä enää ole valoa ottaa uusia. Saatte siis tyytyä tähän.
Kaunis tämä on huonosta kuvasta huolimatta, kivat hihansuut ja sopivan hillitysti pitsiä olkapäillä, niskassa ja edessä.


Tätä en voi enää selittää, enkä varsinkaan sitä, että näitä on nyt kotona kaksi.
Mutta pukeutumistoppeja tarvitsee aina, ja uskokaa tai älkää; mietin alkuviikosta, ettei minulla ole mustaa pukeutumistoppia ...ja tarjous oli hyvä :D


Piecesin juuttilegginssejä en voi perustella oikeastaan mitenkään, paitsi että ne istuivat riittävän napakasti ja takamukseni näytti niissä hyvälle - ja sehän riittää.
Ja katsokaa kuinka kivan Vilan keepcupin sain lahjaksi ;P

perjantai 29. marraskuuta 2013

Yhteistyöimuri

Iih minulla on uusi imuri! 

Minulla oli myös useita parempia otsikkovaihtoehtoja, mutta ajattelin hillitä itseni, kerrankin. Tämä lieni kuitenkin tarpeetonta, olenhan usein kertonut teille kiintymyksestäni sekä kahvinkeittimeen että pesukoneeseen :D

Joulun ja talven juhlat -tapahtuma pidettiin BSH-kodinkoneiden tiloissa, joissa oli heidän esittelymallejaan nähtävillä. Esillä oli myös imuri, jonka hankkimista olen jo pohtinut. Olihan se edellinen jo huono ja lievästi ilmaisten kovaääninenkin. 
Päästyäni kokeilemaan pitkään pohtimaani imuria (kyllä, sinne kauppaan on niin hankala laiskan lapsen lähteä testailemaan ;P) oli helppo sanoa heipat sille edelliselle ja kantaa tämä söpöläinen kotiin.

Okei, nyt tiedätte, että huijaan. 
Laatikko painoi melkein 5 kiloa, joten en kyllä kantanut sitä kotiin, vaan hain sen ystäväni kanssa autoillessamme. Kiitos hänelle siitä!

Kyllä, minusta tämä on hurmaavan söpö, varsinkin väriltään.

Koska asun yksin yksiössä, on mielestäni ihan järjetöntä omistaa iso ja hankala imuri, joka vei kaiken tilan siivouskaapista. Olinkin päättänyt vaihtaa pienempään varsi-imuriin, joka on muutaman imurointikerran jälkeen osoittautunutkin juuri sellaiseksi laitteeksi, kuin odotin.
Boschin Move 2in1 -imurissa vaikeinta oli valita väri, päädyin shamppanjaan.


Olin kuullut ja lukenut, ettei varsi-imuri korvaa mitenkään imuri-imuria, mutta minun käytössäni se tekee sen. Tuo imuroi oikeinkin mainiosti, aiempaa imuriani selvästi paremmin, ja taipuu sopivasti ahtaisiinkin tiloihin. 


Ettekö te kaivaneetkin näin montaa kuvaa lattiastani? ;)
Imuria on helppo käyttää ja sen voi pitää latauksessa aina, mistä plussaa.
Hiukan keskustelupalstoilla ollaan skeptisiä erilaisten varsi-imureiden akkujen kestosta, mutta se on sitten sen ajan murhe. Lapsettomassa ja eläimettömässä huushollissani en usko, että imuri joutuu liiallisesta käytöstä kärsimään :D


Tästä siis lähtee itse imuriosa irti rikkaimuriksi, kätevää sekin.
Olen erittäin tyytyväinen hankintaani. 
Ehkä sietääkin, pohdinhan tätäkin ostosta jonkun vaatimattomat kaksi vuotta :D

Postaus on toteutettu yhteistyössä BSH Kodinkoneet Oy:n kanssa ja olen saanut alennusta tuotteesta.

Edit: Ainiin! Jotta mennään kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, 
on myös viimeisessä kuvassa näkyvä Leighton Dennyn kynsilakka saatu blogin kautta. 
Väri on Just Perfect, ja sitä se on! 
Hieman miinusta lakan aika vahvasta tuoksusta, en siis suosittele kaikkein herkimmille henkilöille.

torstai 28. marraskuuta 2013

Let me live that fantasy

 Heippa, 
kävin Meiran kahvipaahtimolla eilen (tästä juttua lisää ihan ajan kanssa!) ja sain muutamia tosi kivoja kotiinviemisiä

Eräs kassista paljastunut tuote oli iso pussillinen Segafredon italialaisia kahvipapuja. - Oi miten ihana idea ja mikä huumaava tuoksu. Minulla ei kuitenkaan ole valitettavasti käyttöä tälle pussille, sillä en ole niin ahkera, että omat papuni jauhaisin, joten ajattelin kysyä, josko siellä ruudun toisella puolella olisi joku, joka hifistelee kahvihommissa?
Tämä ei ole mikään arvontajuttu, vaan ihan jos jollekin menisi parempaan kotiin, niin minulle voi asiasta hihkasta mitä tahansa viestintävälinettä käyttäen.


Palaan asiaan paremmalla ajalla, mutta haluan silti käyttää näpyttelyni hyödyksi ja viitata otsikkoon ja tähän biisiin ja mainokseen. Oih!


Harmi vaan, että Samsung käyttää näin hienossa mainoksessa, näin tajuttoman hienoa kappaletta, joka on kuitenkin tehty kritisoimaan turhaa kuluttamista ym. Ristiriitaista, eikä mainos riitä tuomaan sitä sanomaa mitenkään esiin, jos sitä on edes ajateltu.

Lisäksi haluan vilpittömästi kehua  Forumin Vilaa. Huhuh mitä palvelua! Minulla ei todellakaan ollut pienintäkään tarkoitusta käyttää liikkeessä sellaista summaa rahaa, jonka sinne tänään kävin kaatamassa, mutta jos palvelu on tuollaista luokkaa, niin mikäjottei. Muutamalla pienellä kysymyksellä myyjätär selvitti mitä kaipaan ja tarvitsen ja esitteli ja etsi ja näytti ja kertoi omia mielipiteitään. Normaalisti en kauheasti tuputtamisesta perusta, mutta tämä meni tyylikkäästi minun tarpeitani ja tyyliäni (niin, mitä tyyliä :D ) myötäillen. Hyvin myyty! Taidan jatkossakin käyttää ko. liikkeen palveluja.


Ja jonotinpa myös Stockalla ja voihyvähelvetti! Samassa jonossa takanani ulvoi keski-ikäinen täti-ihminen kuinka hän tarvitsee ja haluaa palvelua ja miksei täällä oli riittävästi myyjiä. Lisäksi hän sätti meidät muut jonossaolijat siitä, kun emme liittyneet hänen kannustusjoukkoihinsa, vaan jonotimme. Niin maininnan arvoista lienee, että minun edelläni jonossa oli yksi ihminen ja tämä täydellisyys tuli heti seuraavana taakseni jonottamaan. Ei näin, ei oikeasti näin!

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Voi pojat (tai poika)

Ei minulla muuta, mutta katsokaa nyt, miten ihania < 3


Chanel Boy bag


Olen suunnitellut laittavani veronpalautusrahoja kiinni laukkuun.

Se ei todellakaan ole tämä, vaikka toki jokaisen näistä ottaisin, jos jostain tupsahtaisi minulle :D

Mutta oih!
On se niin nätti!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Lisää löytöjä

 Olen tehnyt viimeaikoina muitakin, itselleni uusia, löytöjä.
Siis pöperölöytöjä, ei tämä mikään muotiblogi ole ;P

Ehkä kaikki jo tiesivätkin, mutta Ateneuminkujalla, kaiken remontin seassa, on pieni ja tunnelmallinen Konditoria pH7, jonka pääpaikka on Tuusulassa.

Ja voi mitä kaikkea se pieni myymälä pitääkään sisällään!
Pieteetillä tehtyjä suupaloja ja jänniä leivoksia, jotka kaikki oli laitettu esille todella kauniisti.



Myös palvelu oli todella erinomaista ja ihanan rentoa, lähes tuttavallista.
Tuli hyvä mieli, ja menen taatusti pian uudelleen!



Vasemmanpuoleinen herkku on ystäväni ja oikeanpuoleinen minun valintani.
Molemmat olivat oikein hyviä, ystäväni valinta oli hyvin raikas, siinä oli ehkä tyrniä.
Omassani oli vadelmaa ja valkosuklaata - ihan täydellisen hyvää!

Valinnanvaraa olisi ollut todella paljon itsetehdyistä jäätelöistä alkaen.
Jos pienen miinuksen voi muuten niin täydellisestä maistelutuokiosta antaa, niin leivosten päällä näkyvät pH7-mainokset olivat pahvia; ei hyvä! 
Mielestäni kaikki pitäisi olla syötävää, mitä leivonnaisen päälle laitetaan. Tuollaisia kun kuitenkin on saatavilla vaikka suklaasta.
Toki posliinikuppi olisi viimeistellyt kattauksen, mutta ymmärrän pahvimukin hyvin noin pienessä tilassa. Toivottavasti se kierrätetään asianmukaisesti. Pahvikupeista on kyllä se iso ilo, että näin hidas kahvinjuoja saa loput mukaan.
Hintatasosta en ole ihan varma, sillä en maksanut tätä itse (siis ystäväni maksoi, tämä ei ole tokikaan sponssipostaus), mutta mielestäni hinnat olivat hyvin kohtuulliset, varsinkin sijaintiinsa nähden.

Käykää!

maanantai 25. marraskuuta 2013

Viikonloppuna

Hei mussukat, kivaa viikon alkua!

Viikonloppuna kävin tulemassa hulluksi Heurekassa.


Näyttely oli ihan kiva, aika lyhyt, mutta kattava. Paljon historiaa hulluudesta ja hoitomuodoista, jotka oli tylsähköjä, mutta toisaalta hulluutta on aika hankala itse kokea - ja varsinkin esimerkiksi fobiahuoneessa jouduimme toteamaan, ettei sitä oltu tehty hermoilleni. 
Roikuin ystäväni käsipuolessa ja pelkäsin niin pirusti. Niin mitä, en tiedä :D Pimeää?
Ehkä se faktatieto hoitomuodoista oli hermoilleni riittävän kevyttä viihdettä. 
Parasta antia taisi olla sairastuneiden videoidut haastattelut, ne olivat koskettavia ja silmiäavaavia.


Siellä oli myös huolia syövä kone, joka oli aika ihana. Syötin sille 2 huolta pois itseltäni.
Heurekassa oli perusnäyttelyn lisäksi myös Matkalla Marsiin -näyttely, jossa oli kyllä harmittavasti aika paljon kohteita rikki.


Lauantaina sain kaksi ihanaa naapurin neitiä kyläilemään Helsinkiin (kyllä, logiikka).
Nuoremman neitokaisen kanssa tehtiin jonotusurotyö,
joskin jono kyllä kulki yllättävän nopeasti.
Uhkaavasti keski-ikäistyvänä neiti-ihmisenä haluaa kehua helsinkiläisnuorten jonotusta,
olen positiivisesti yllättynyt!
Kahvi taasen, niin noh, otin suositellun toffee-nut-latten ja se oli niiiiiiin makeaa,
ihan liian makeaa!
Palaan kahviasiaan, kun olen juonut siellä "oikeaakin" kahvia.


Mutta arvatkaapa mitä löysin tänään!
Ehkä historian parhaat hodarit, tai toiseksi parhaimmat, heti Ikean omien jälkeen.
Ikean hodarit ovat vaan hinta-laatusuhteeltaan erinomaiset.

Mutta niin tämä Food Lab -hodari… :D

Ruoan jälkeen kiitin henkilökuntaa ja sanoin, että jos hodarit maistuisivat aina tälle, 
söisin niitä useammin.
(unhohtakaa se, mitä juuri sanoin Ikeasta :D )
Tuossa höttösämpylä oli korvattu ruokaisalla leivällä, perusnakin (jonka itse valitsin) sijaan olisi
voinut valita myös vegeä tai pulled porkkia. Täytteinä hodarissa oli lisäksi avokadoa, ranskankermaa ja 
tulista salsaa. Salsan tulisuutta tiedustellessani sitä annettiin maisteltavaksi ennalta ja kaikesta kerrottiin
reippaasti. Asiakaspalvelusta siis plussaa.

Food Lab:han on S-ryhmän testikeittiö, jossa testaillaan, noh en tiedä, ilmeisesti siis uusia makuja :D 
Nyt hodareita ja smothieita, viimeksi kuulemma Citykäytävän pienessä liiketilassa tarjoiltiin täytettyjä patonkeja.
Vaikken ässästä nyt niin hirveästi muuten välitä, niin tämä oli kiva juttu!
Noin 5 euron hintaansa tuo oli vaan niiiin hyvä!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Diudiu darlings

Ei hätää, en aio höpöttää Retrolissusta, vaan tarjolla olisi pitkästä aikaa (huonoa) asukuvaa!
Leipomispäivän puhelinkuvaa.

Itse asu ei ole kovin jännä, mutta osin otsikkoonkin viitaten, aion tarinoida hiukan poksyistäni.


Noiden tekonahkahousujen kanssa ympyrä sulkeutuu ja palaan teiniaikaan.
Käytin viimeksi muovihousuja (ihan oikeasti, PVC-housuja!) ollessani noin 14.
Ysäri- tai siis millenium-teini :)
Eräänä kesänä yli 10 vuotta sitten käytin muovihousuja ja korkkareita. Kesällä!
Olin ainakin nykymuodin mukainen, oikea edelläkävijä :D
Aika kauan sai toipua, ennenkuin lämpenin uudelleen.

Housut Lindex
Pitsitoppi B Young
Punainen toppi H&M
Neuletakki Your Face
Käsikoru H&M


Kynsilakka on itseasiassa blogin kautta saatu Lumenen Gloss & Care 9 Kesän hehkua.
Kuppi Iittalan Taikaa.


Huulet näyttävät kuvassa (ainakin omaan silmääni) vähän oudoille.
Kyseessä on uusvanha, kätköistä käyttöön kaivettu, Dior Addict Ultra-closs Flash 707.
Huomatkaa miten yritän valolla tuoda huulikiillon luonnetta esiin ;P
Kiilto on oikeasti kiva, kylmään vivahtava glitterinen. Kuvassa vähän turha tumma, huulilla aika väritön, joka taittaa hileidensä vuoksi kylmään.
Vaatii aika raikkaan kuulaan meikin toimiakseen, siksi jäänyt vähälle käytölle.
- Nyt aion vaikka juhlakauden kunniaksi petrata, ettei jää käyttämättä.

tiistai 19. marraskuuta 2013

Kakkuvakakkuva

Tiedän, että suorastaan rakastatte mun otsikkoja :D

Uhkasin jutella kakusta, joten kakusta siis juttelen;
hommaanhan kannattaa suhtautua suurin hurraa-huudoin, ihan jo siksi, että Eskimon&co. kanssa juhliessani
onnistuin jotenkin suurella lahjakkuudella laittamaan yhden hipaisukytkimellisen lieden päälle ruokaillessani :D 
Minusta ne uudehkot vääntimettömät hellat ja uunit ovat todella tyylikkäitä ja pidän siitä innovaatiosta kovasti, mutteihän minun siinä(kään) tilanteessa auttanut, kuin nostaa kädet kiltisti ylös ja pyytää apua
 - ei toivoakaan että olisin itse uskaltanut alkaa räpeltää sitä vehjettä.

Joten odotan mykistävän suurta suosiota nyt sille, että olen leiponut ihan kakun :D


Halusin leipoa Key lime pien ja sellaisenhan siis leivoin. 
Joskin luin netistä turhaa nillitystä siitä, ettei key lime pietä saa sanoa key lime pieksi jos limet eivät ole key limejä. Huoh.
Limepiirakka kun limepiirakka.

Tein suunnilleen tällaisella Maku-lehden ohjeella:

Pohja
200 g digestivekeksejä 100 g voita (sulatettuna) 2 rkl sokeria


Limettitäyte
3 kpl limettiä 6 kpl keltuaista 400 g kondensoitua maitoa (säilyke, makeutettu) 1 rkl vaniljasokeria


Koristeluun
1 dl kuohukermaa (vaahdotettuna)1 tl vaniljasokeria1 kpl limettiä (lohkottuna)



Tämä keltuaisten erottelu oli se vaikein ja työläin vaihe, mutten homma olikin aika helppoa.
Jatkossa jätän kyllä pohjasta sokerin pois. Täyte on niin makea, ettei sitä sokeria kannata enää pohjaan tunkea.


Tee pohja. Murskaa keksit esimerkiksi monitoimikoneessa. Lisää voisula ja sokeri. Sekoita tasaiseksi.
Vuoraa irtopohjavuoka (Ø 24 cm) leivinpaperilla ja kaada keksiseos vuokaan. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille lusikan avulla.

Paista pohjaa 150-asteisessa uunissa 10 minuuttia. Jätä pohja odottamaan. Säädä uunin lämpö 175 asteeseen.

Tee täyte. Pese limetit huolellisesti. Raasta vihreää kuorta 2 tl. Vältä kuoren valkoista, kitkerää osaa. Purista limeteistä 1 dl mehua. Erottele munista keltuaiset. Säästä valkuaiset munakkaaseen.

Jatkossa en myöskään raasta limetin kuorta joukkoon, kuin korkeintaan ihan inan verran, muuten tuntuu kuin söisi rasittavia karvoja taikinassa :D

Näiden vaihekuvien välillä en tietenkään ymmärtänyt kuvata mitään :D

Vatkaa keltuaiset ja tiivistemaito sähkövatkaimella vaaleaksi vaahdoksi. Jatka vatkaamista ja valuta joukkoon limetin mehu. Lisää myös kuoriraaste ja vaniljasokeri. Kaada täyte pohjalle.
Kypsennä limettitorttua uunissa noin 15 minuuttia, kunnes se on hyytynyt. Jäähdytä piiras, peitä se kelmulla ja nosta jääkaappiin odottamaan tarjoilua.
Siirrä limettipiiras tarjoiluvadille. Koristele vaniljasokerilla maustetulla kermavaahdolla ja limettilohkoilla.


Valmis piirakka oli niiin nätti. Vielä vuuassa ollessaan siinä oli kaikki kohdallaan.


Kuitenkin, jos ohjeessa sanotaan, että anna jäähtyä, se yleensä tarkoittaa sitä.
Vai mitäs siitä ahneen lopusta yleensä sanotaan?
Jatkossa en myöskään tunge limeä koristeeksi, ellen tiedä koko kakun päätyvän parempiin suihin heti.
On nimittäin turhan voimakas tuo limen kuoren maku, kun se hetken imeytyy taikinaan.
Ja onhan se tosi rasittavaa närppiä pois syömäkelvottomia juttuja.
Maku oli kuitenkin piiraassa ihan erinomainen!
Oikeasti ihan hurjan hyvä!
Ehkä seuraavalla kerralla (!) laitan täytteesen ihan pienen ripauksen maitorahkaa tai vastaavaa, sillä kondensoitu maito on ihan hirvittävän makeaa, jopa tällaiselle karkkihiirellekin hieman liian makeaa.
Mutta kerroinko jo että piiras oli tosi hyvää :D
Olen ylpeä itsestäni ;P

maanantai 18. marraskuuta 2013

Maanantaita mussukat!

Luulen, että olen viettänyt liikaa aikaa poissa omasta kotoani, kun ipuhelimenikin vihjailee jo millloin olisit kotona, jos nyt lähtisit :D

Olen myös hämmentävästi ylittänyt itseni. Olen leiponut ihan kakkua, josta voisin jutella lisää huomenna. Mutta olen tehnyt myös ruokaa viimeaikoina :D Tein Ruishamppareita, joihin tein toki pihvitkin ja testasin verkon villinnyttä somemunakasta, joka oli oikeasti tosi hyvää. Ehkä tässä on tapahtumassa jotain edistystä; henkistä kasvua :D

Ei ole koskaan aiemmin puhelin kertonut, milloin olisin kotona
...jos nyt lähtisin :D

Ärsyttääkö muuten ketään muuta termi kiusaamisjuttu? Miten yhteen sanaan on onnistuttukin lataamaan niin paljon vähättelyä ja negatiivisuutta. Itse tapaukseen minulla ei ole mitään mielenkiintoa ottaa kantaa, mutta noin yleisesti tuo sana on todella ruma ja alleviivaava. Jos vastakkain olisi kaksi miestä, niin kukaan ei koskaan päästäisi julkisuuteen ko. termiä. Tästä tapauksesta käytettäisi silloin termejä kuten AKT-kriisi, AKT-skandaali, AKT-juttu. Tai vielä maskuliinisemmin puhuttaisi henkilöistä sukunimin. Mutta nyt on vaan vähän kiusattu. ARGH.

Ja aiheesta vielä seuraavaan kukkaruukkuun :D

Olen seurannut tätäkin Vain Elämää -kautta yhtä suurella ilolla kuin edellistä. Tai ehkä vielä suuremmalla ilolla, sillä tämän vuotisista artisteista kuuntelen kuitenkin säännöllisesti kaikkia miespuolisia ja välillä Lauraakin. Viimevuotisista en kuunnellut kun Kaijaa, nyt jälkikäteen vähän Eriniäkin. Tiedän hehkuttaneeni sarjan nerokkuutta aiemminkin (en jaksa etsiä sitä postausta, ei se nyt ketään niin kiinnosta), mutta on se vaan niin ihana. Joskin ensimmäiselle tuottarille täytyy antaa kaikki kunnia, sillä olihan kyseiset artistit aika suvereenisti omien alojensa tähtiä Suomessa. Mikä on myös tosi ikävää, ettei tämän kokoisesta kylästä saa loputtomiin sopivia staroja.

torstai 14. marraskuuta 2013

Hei beibi menen sekaisin sinusta

Meinasin kirjoittaa, että nyt ei jutella ruoasta, mutta niinnoh.
Tulkinnanvaraista :D

Ostimme veljeni kanssa isällemme isänpäivälahjaksi SodaStream Sourcen.
Olen pitkään ollut jo ostamassa vanhemmilleni ko. laitetta, mutta tämä Source oli ensimmäinen näistä, jonka hyväksyin ulkonäöllisesti :D

Lainasin kuvan SodaStreamin Vimeosta.

Nätti, eikö?

Nyt haluaisinkin kysyä, että onko joitain makujuttuja, joita kannattaisi koettaa?
Lähinnä vishyä varten kone hankittiin, mutta voisihan sitä jotain kokeilla.

En kuitenkaan seonnut SodaStreamista, vaan kuuntelen Idolsia kirjoitellessani :D
Joko olette käyneet Starbucksissa? Itse taidan mennä ensiviikolla kurkkaamaan, varsinkin jos saan kaverin lounasseuraksi mukaan.

Jaajaniin, ihan varmuuden varalle: tämä postaus ei ole mitenkään sponsoroitu.
Vaikkakin Markantalossa oli ihan naurettavan hyvä tarjous tälle, jos jotain muutakin kiinnostaa?

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Piupalipaupali

Olen pohtinut, pitäisikö minun alkaa käyttää puhelimeni sanelinta, kun keksin aina aivan hirveästi juteltavaa teille lenkkeillessäni.

...Enkä tietenkään muista niitä enää kotiin tultuani.

Ainakin minun piti kehua pienten liikkeiden palvelua isojen ketjujen ohi.

Sen jälkeen mieleni teki kehua Retrolissua < 3

Ja nyt oksennan pari kuvaa iloksenne ihan muuten vaan ja vailla järkevää punaista lankaa.


Mainitsin eilen, että Monte Etnasta tuli kantikseni ja siitä tosiaan tuli kerralla. Tai ainakin tällä toisella, nam!

La Torrefazionen brunssi. Oioioioi < 3

Ystävälläni Suomi-brunssi ja minulla Eurooppa-brunssi.
Lautasella näkyvien tuotteiden lisäksi brunssin (19e) hintaan kuuluu mikä tahansa kahvi ja smoothie tai vohveli. Voitte uskoa, että odotin vohvelia ja ajattelin, että jaksan syödä sen helposti tuon lautasellisen päälle. En niin millään. En jaksanut läheskään koko lautasellistakaan ruokaa. Mutta olipas se hyvää ja palvelu pelasi. Ystäväni kehui myös omaa annostaan ja söi urhoollisesti oman lautasensa tyhjäksi (reippaampi tyttö!). Minä tosin nautin myös hänen smoothiensa :D
Ensin ajattelin, että lautasbrunssi olisi huomattavasti kalliimpi noutopöytään verrattuna; sieltähän kuitenkin saa hakea niin paljon kuin napa vetää. Joudun kuitenkin perumaan puheeni, tämä on varmasti  kokeilemistani Helsingin brunsseista hinta-laatusuhteeltaan paras.
(Turussa liputan Aula Cafen brunssin hinta-laatusuhdetta (opiskelijakortilla).)
Seuraavaksi haluaisin kokeilla Torren risottoa. Seuralaisia?


Jo hehkuttamani lamppuostos. Anonyymille terkkuja, että tässä se vihdoin on ;P
Käsi ylös, ken yllättyi? Niin perus, mutta niin ihana :D
Seuraava lamppuhankinta on jo tiedossa, mutta tarvinnen siihen asunnon, jossa on useampi ikkuna :D
Haluaisin tähän mainita jotain tilanteen kohtuuttomuudesta ja niistä lukuisista työttömistä ja köyhistä maistereista, joilla ei ole varaa kuin yhteen ikkunaan, mutten kehtaa :D
Pärjään tuolla ihan hyvin :D
...sekä ikkunalla että lampulla.



Kuppikakuttelin ensikertaa ikinä. Ihan jeeshän se oli, muttei mikään minun juttu.
Ennen lopullista tuomiota, haluan kokeilla vielä Brklynin kahvilaversiota.


Eilen kerroin myös thai-ravintoloineeni Tamarinissa, se oli hyvää, muttei mitään verrattuna Kalliossa sijaitsevaan Lemon Grassiin. Hinta-laatusuhde täällä oli jopa naurettavan edullinen. Lounaalla nautittu alkukeitto, pääruoka, hedelmät ja jälkiruokakahvi kekseineen ja karkkeineen oli alle 10 euroa. Kiitos E vinkistä!
Suosittelen lämpimästi!



Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä, minulla on uusi paita. Joo, se ei ole niin jännää (Mangosta 19,90). Mutta se on, että siitä näkee läpi. En ole pukeutunut näin paljastavasti ikinä, en taatusti!
Onhan se jo aikakin :D
No okei okei, ei siitä ilman salamaa ihan noin paljon näy, mutta silti, kuinka uskaliasta :D
Huomatkaa myös eräs lempparikoruistani, HM:n ikivanha rusettiranneke.

Ei muuta, kiittimoi :)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pulska tyttö ja muita satuja

Linkkasin tämän blogini erääseen työhakemukseen, kun sitä pyydettiin... 

...ja nyt minusta tuntuu sille, että minun on aloitettava tämä postaus kertomalla, että olen ihan kiva tyttö, enkä niin angstinen teini, kun jostain (vaikka tuosta edellisestä) postauksestani, joskus saattaisi erehtyä luulemaan :D

Tähän perään onkin hyvä jatkaa ärsyyntymällä VR:n ja TE-toimiston asiakaspalvelusta. Olen tehnyt aika paljon asiakaspalvelutöitä työurani aikana ja arvostan hyvää palvelua paljon.
Näiden kahden puulaakin kohdalla kun ei vaan voida edes puhua asiakaspalvelusta, heidän toiminnalleen olisi parempi kehittää kokonaan uusi termi.
TE-toimiston tulisi tukea yksilöä sen kohtaamassa kriisitilanteessa (mitä työttömyys eittämättä on), mutta siellä tuntee olonsa niin rikolliseksi. Minulle tuleva työttömyyteni (ainiin, en olekaan raportoinut teille viimeisimpiä käänteitä työseikkailussani) ei ole niin suuri kriisi, olen joutunut sen jo kertaalleen itseni kanssa käsittelemään, mutta kun minä en oletettavasti ole ainoa työtön tässä maassa, niin luulisi, että sellainen diskreetti käytös olisi paikallaan.

Älkääkä edes antako minun aloittaa VR:stä, monopolit kun ei ole aina hyväksi, ainakaan kuluttajalle.

Tamarin ja Cityn SYÖ! -tarjous
Ruoka oli ihan jees, ei mitään maata järisyttävää.

Parkuminenhan ei ollut tämän postauksen aiheena, eikä siinä ole mitään poikkeuksellista, mutta tiedättekö mitä, tämä postaus on hyvin poikkeuksellinen. Tulin jakamaan kanssanne viimeaikojen ruokakuvia, mutta jouduin sensuroimaan itseäni. Niitä oli ihan hirveästi. Minulla on vielä 2 pöperöpostausta jo jonossakin. Ei mikään ihme, jos farkkujen vyötärö alkaa pian kiristää. 

Stockalla ihanan Anniinan kanssa. Pian uudelleen?

On meinaan syöty ja syöty ja syöty. Mutta mikäs siinä, pidän siitä.
Se on minulle harrastus ja aikaa ystäville.

SYÖ! & König
Burgeri oli tosi namia, palvelu ehkä maailman toisiksi hitainta.

Monte Etnasta tuli nopeasti mun kantis :)
Ruoka on hyvää ja palvelu ja hinta kohdillaan.


Ja Porvoo-vierailun Timbaali. Onhan se aina hyvä, mutta niin tuttu.
Olisin halunut mennä Sinne ;P Mutta siellä oli huoltotauko, jota ei voitu nettisivuilla kertoa :/

Ainiin, kuinka moni meinaa huomenna jonottaa?
Minä en aio olla lähelläkään (vielä huomenna) :D

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kiasmassa ihastumassa ja vihastumassa

Kävin Akavan tarjoamana Kiasmassa kuuntelemassa työnhakulöpinää ja voi herranjestas miten hirveää se oli.

Olen itseasiassa kirjoittanut luennon ensimmäisestä 1,5 tunnista ylös sanat: vittu mitä paskaa. 
Muttei sentään käytetä niin rumaa kieltä tässä yhteydessä ;P

Iso plussa kuitenkin Akavan tarjoamalle ilmaiselle Kiasman aamiaiselle - nam!

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin viimeiset noin 10 minuuttia kahden tunnin työllisyysluennosta oli jo silkkaa tykitystä, mutta voi harmi, että vain se viimeinen 10 :/
Olisin melkein pystynyt pitämään itse paremman työnhakuluennon tällä kokemuksella.
- Ja taatusti paljon halvemmalla ;P

Eniten minua jäi surettamaan se, miten ne muut paikalla olleet mahtoivat ottaa tuon luennon vastaan.
Koen, että minulla on jonkinlainen realistinen kuva työnhausta tässä maassa, tällä hetkellä.
Mutten usko, että läheskään kaikilla muilla on ja jos he toimivat, kuten luennon alkupuolella kehotettiin - siis kuten päättömät kanat, niin paskaahan siinä tulee vaan niskaan.
En sano, en missään nimessä, etteikö luennoitsija olisi ollut pätevä. Varmasti oli, mutta mielestäni ei ole mitenkään realistista tässä taloustilanteessa maalata hattaroita seinille (pun may be intended).
Työnhaku on rankkaa puuhaa ja siinä ei kivat kuvat ja jännät kaaviot auta. En myöskään todellakaan, enkä missään tilanteessa, suosittele sellaista painostusta ja toimitusjohtajan paikeille hyökkimistä, mitä asiantuntija suositteli.
Toivoisin, että työllisyysluennot olisivat realistisia. Kertoisivat oikeaa ja kouriintuntuvaa asiaa, josta olisi aidosti hyötyä
- kuten ne viimeiset 10 minuuttia.

Haluankin jakaa teille ne 10 minuutin järkevät opit. 
En tiennyt, että CV:hen on järkevää laittaa:
Oma osaaminen erikseen eriteltynä heti henkilötietojen jälkeen ja päivämäärä (mielestäni se on kyllä aika turha) ja jotta tämä kaikki mahtuisi niihin kahteen sivuun, tulisi omaa työkokemusta tiivistää; ei lauseita vain sanoja. Kuitenkin pitäisi mahduttaa jokaiseen mainittuun työhön ja kouluun omia mutuja siitä, mitä hyötyä niistä on ollut.
Tämä on aika erilaista tietoa verrattuna siihen, mitä minulle on aiemmin kerrottu CV:n kirjoituksesta. Esimerkiksi minulle on aina neuvottu, ettei asioita saa ripotella ja että työkokemuksista ja koulutuksista pitäisi kertoa selkein lausein.
Tärkein huomio mielestäni oli se, että hakemus tulee aloittaa omasta tärkeimmästä ja haettuun paikkaan sopivammasta osaamisesta, eli ei mitään turhia löysin tämän sen ja sen hakukoneen kautta -juttuja.
- Tämän neuvon aion pitää visusti mielessäni hakemuksia kirjoitellessani.
CV:täni päivitin rankalla kädellä vasta hetki sitten, mutta seuraavaksi kun koen sen tarvitsevan perusteellisempaa muokkausta, aion avata tämän blogsautuksen ja miettiä, onko noista neuvoista minulle hyötyä.
Sitä taitaa olla niin montaa ansioluetteloa kuin ansioituneitakin ;)

Noh, tämähän ei kuitenkaan ollut, kaikesta jaarittelusta huolimatta, se, mistä halusin teille kertoa.
Vaan siitä Kiasma-kierroksesta, jonka tein tämän luennon jälkeen ja erityisesti tästä paljon kuvatusta teoksesta, joka aiheutti minulle suurta lapsenomaista iloa < 3

Kiasmassa on nyt esillä Kiasma Hits. Pidän koko kokoelmanäyttelystä paljon, mutta ehdoton lempparini on kuvissa esiintyvä Jakob Dahlgrenin Abstraktion ihmeellinen maailma (2009).



Rakastin sitä heti ensihetkestä alkaen. Se on täydellinen < 3
Kaikessa nerokkuudessaan se on huikaisevan ihmeellinen ja ihana.
Juttelin siitä pitkään näyttelyvalvojan kanssa ja hän kertoi lähes kaikkien, erityisesti lasten, pitävän siitä.
Eikä ihme, se on kaikkea. Se on mielestäni sitä nykytaidetta nerokkaimmillaan, parhaimmillaan ja paljaimmillan.
Ja mikä parasta se on juuri sellaista taidetta josta minä pidän, se antaa luvan osallistua.



Minulle teos oli kuin maailman ihanin sovituskoppi kaikkine väreine ja mahdollisuuksine. 
Tuolla, keskellä kaikkia värejä, jokainen meistä on kaunis.
Ja hämmentävän pelokas... 
Keskellä värejä on niin pimeää, että siellä voi törmätä toiseen.
Siksi minullakin on ensimmäisissä kuvissa käsi edessä, pitää mennä varovasti ja antaa muille oma tila.
- Niin suomalaista ;D
Minulle taide ja erityisesti nykytaide on parhaimmillaan silloin, kun itse saa koskettaa ja kokea, mutta sellainen taide on minulle harvinaista herkkua. Ja niin tuntuu olevan monelle muullekin, sillä päällimmäisenä jokaisella kävijällä ja kokijalla oli suuri hämmästys siitä, että teokseen saa oikeasti upota, uppoutua.


Kaikessa yksinkertaisuudessaan tuo on niin nerokas. Hehkutinko jo riittämiin? 
Menkää ja kokekaa murut :)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Juhlimassa

Sain tuossa jokin aika sitten kutsun Eskimon ja yhteistyökumppaneiden joulun ja talven juhlat -iltaan 
- ja minähän suurella riemulla osallistuin

Bussin kuljetettua meidät piikkipaikalle saimme alkuun maistella viinimaahantuoja Fondbergin viinejä, joista voisin mainita hieman lisää, jossain toisessa yhteydessä.

Seuraavaksi saimme seurata mitä kaikkea jouluista ja juhlavaa voi askarrella käyttäen Eskimon tuotteita hieman totutusta poikeeavasti. Nättejä, helppoja ja juhlavia koristeita.


Asetelman voi tehdä myös kertakäyttöiseen vuokaan. Mielestäni tuo vuuan väri on kaunis ja on varsin kätevää, kun tietää, että vuoka kestää kosteutta, mutta sen voi hävittää samalla kun kuivuneen asetelman.

Kiva vaikka pöytäkoristeeksi.

Kakkupaperia lahjapussissa.

Joskus ne kaikkein hauskimmat ideat ovat niitä yksinkertaisimpia, eikö teistäkin?

Askartelutuokion jälkeen Aki Wahlmanin kokkikoulussa :)

Tässä tehdään sinkkukinkkua :D

Aki suosii ruoan maustamisessa metsistä saatavia kasveja. Pisteitä siitä, niin minäkin tekisin, jos kokkaisin :D

Aki myös puhuu hyvin. 
Tilaisuuden jälkeen soitin vanhemmilleni ja kerroin, että tämän jälkeen meillä paistetaan joulukinkku tosi matalassa lämmössä ja kinkkupussissa :D
Isä lupasi harkita asiaa :D

Tässä yritin kuvata yhtä aikaa kaunista kukka-asetelmaa ja suolaisia cake popseja.

Kokkikoulun jälken loppuilta olikin juuri minun juttuani
-syömistä :D

Illan kruunasi Antti Suomelan lyhyehkö kahvihetki.
(glögiäkin luvattiin, mutta sitä ei ainakaan minulle asti näkynyt ;D )

Ehkä kahvikissana tämä oli kuitenkin se lempparein kohta illassa.
Sain maistaa espressoa, jonne oli laitettu hieman kermaa ja hasselpähkinää sekaan -nam!
Niin se maitokahvityttö pikkuhiljaa kääntyy.


Haluan kiittää Eskimoa ja heidän yhteistyökumppaneita viinimaahantuoja Fondbergia, Suomen Sokeria ja Meiraa mukavasta illanvietosta. Oli kivaa ja sain hauskoja ideoita. 
Oli myös iso ilo huomata, että vaikka paikalla oli aika paljon ruoka-/leivontabloggareita niin paikalle oli myös muistettu kutsua meitä, jotka eivät itse kokkaa, mutta jotka isolla ilolla syövät ja ahmivat ideoita ;P