torstai 11. joulukuuta 2014

Kuvakirja Saksasta


Joitan viikkoja sitten kävi lomailemassa Berliinissä ystäväni kanssa. En ilmiselvästi ole niin hipsteri, että Berliini olisi lumonnut minut täysin, mutta olihan se hyvä reissu. Kosmetiikka oli halpaa ja kenkiä tuli ostettua vähän liikaakin :)

Tekemistä ja näkemistä Berliinissä olisi toki ollut vaikka ja kuinka, mutta matkan lyhyyden vuoksi emme edes yrittäneet ehtiä kaikkialle.



 Kävimme historiallisesti tärkeimmillä nähtävyyksillä...

...ja söimme :D
Aamupala makuuni, mitä sitä lomalla linjoja vahtimaan ;P


En muista enää tämän ravintolan nimeä, eikä niin väliksikään. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta palvelu luokatonta.

 Saimme ihmeellisesti mahdutettua agendaan myös muutamia ostoskeskuksiakin ;)

Saksassa joulumarkkinakulttuuri elää hyvin vahvana. Olimme hieman liian aikaisin liikenteessä, joten suurin häly markkinoiden osalta jäi kokematta. Pienimuotoisimpia markkinoita Berliiniin oli kuitenkin jo ilmestynyt.

En todellakaan voimut ohittaa kojua, jossa tehtiin kindercrepsejä, oli muuten hyvää :D


Ihan ilmoituksellisena loppukaneettina, ylläriylläri, blogini hiljenee hetkeksi. Asiaan ei liity suurempaa draamaa, mutta sairaslomailen muutaman päivän silmiäni lepuutellen. Luulen kuitenkin, että palaan asiaan ennen taas joulutauolle hiljentymistä ;D

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Tunnelmia Eskimon ideapäivästä



Sain tuossa hetki sitten kutsun Eskimon ideapäivään, jossa tunnelmoitiin tulevaa joulua ja talven juhlakautta.

Instagramista voi vilkaista silloin reaaliajassa napsimiani tunnelmapaloja. Näin jälkikäteen päivän annista muutamia mainitakseni; sain kivoja ideoita jouluun ja Sami Tallberg piti mielenkiintoisen puheenvuoron villiyrteistä, mutta ehdottomasti parasta antia minulle oli Kalle Freesen loihtima, maailman paras cappuccino. Kerroinkin sen hänelle, lähes kyynelsilmin ;P
Jos on aamulla herännyt ennen kukonlaulua siivoamaan uutta ja vanhaa kämppää, hoippuu jopa aamukahvitta viimeisillä voimillaan Espooseen, jossa odottaa vuoden 2013 baristan tekemät kahvit, tuntuu se kaltaiselleni kahvinarkkarille maailman parhaalta ;D

Aiheeseen löyhästi liittyen; en olekaan esitellyt teille uutta kotiani, enkä myöskään uusinta kahvikonettani. Noh, kaikki aikanaan :)


Jep, muiden skoolatessa itsensä tervetuleeksi nti Hattaraa kuvaili itseään kahvimasiinasta :D


Tapahtuman aikana päästiin askartelemaan suodatinpussiruusukkeita. Kuvassa olevat ovat allekirjoittaneen omin pikkukätösin väsäämiä.


Ruusukkeita voi värjätä dippaamalla tötterö vaikka elintarvikevärinesteeseen, suodatinpaperi kun imee kauniisti väriä. Hauskan ruusukkeen saa myös käyttämällä valkaistuja ja valkaisemattomia pusseja sekaisin.


Käyttökohteita ruusukkeille löytyy, jos mielikuvitusta vain riittää. Joulunhengettärille tiedoksi, suodatinpussikranssin ohje löytyy Eskimon ideasivuilta.


Ja sitä kahvia < 3

Oli ilo käydä. Kiitos Eskimo kutsusta! :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

MY Collection - uusi korututtavuus


Ai että, kuinka tykkään siitä, kun blogitaukoni antavat kuvaa minusta superkiireisenä naisena. Totuushan on toki aivan toinen.
Tänään kuitenkin haluaisin kertoa teille tuttavani koru- ja asusteliikkeestä, jonne pääsin tutustumaan muutamia viikkoja sitten.


Kuten näistä aina niiiiin kivoista ja supertarkoista puhelinkuvista näkee, koru- ja asustemerkki MY Collection Accessoriesin koruissa on kimallusta ja blingiä.
Tämä ei ole maksettu mainos, mutta muille kiinnostuneille harakoille tiedoksi,
merkin showroom löytyy Annankadulta, jossa samasta tilasta löytyy myös Make Up Storen edustus.
Voit ostaa MY Collection Accessoriesin tuotteita myös merkin verkkokaupasta.

 Korujen ihailun lomassa on siis mahdollista saada myös kiva meikki kasvoilleen.
- Omastani ei ole julkaisukelpoista kuvamateriaalia. Se ei tosin ollut meikin, vaan kiireisen mallin vika :D


...Siitä saattaa kuitenkin löytyä muutamia todistekuvia näistä huumaavista otoksista ;P

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Kympin kampaus! - Yhteistyössä OBH Nordica


Kuten osa teistä varmaan reaaliaikaisemminkin Facebookin tai Instagramin kautta huomasi, sain OBH Nordicalta muutama hetki sitten kutsun Forumiin Kympin kampaukseen. Kampaus toteutettiin nopeasti ja edullisesti OBH Nordican kotikäyttöönkin tarkoitetuilla muotoilulaitteilla.

Napsin Janna loihti minulle kiharruspuikkoa apuna käyttäen valitsemani espanjalaisnutturatyyppisen kampauksen ja olin aivan myyty! Lopputuloksena oli ihana tukka joka oli niin oloiseni.

- Koska en ole mikään hiusihminen ja joskus jopa hiusten harjaaminen tuntuu liian monimutkaiselta prosessilta, annetaan vaihekuvien puhua puolestaan.

Ensin siis harjailtiin tukkaa...
Kyllä, olin taas niiiin valmistautunutta blogistia ja puhelimen kanssa liikkeellä. Puolustaudun sillä, että kamera oli tuolloin joissain muuttolaatikkoleikeissä mukana.

 ...sitten kiharrettiin. Aika kivat kiharat jo itsessäänkin, eikö?
Alareunan brosyyrin toisella puolella oli esillä tukkahärveleitä ja toiselta puolelta valittiin sopivin tukkamalli.

Tähän asti homma pysyi vielä aika simppelinä. Tukka jaettiin kolmeen osaan; sivut jätettiin vapaiksi ja suurimmasta osasta hiusta tehtiin poninhäntä niskaan.

Seuraavaksi mentiin jo oman taitotasoni äärilaitaan: poninhäntä nostettiin pystyyn ja hiukset pinnitettiin poninhännän yläpuolelle :D Selkeää, eikö.

Pinnityksen jälkeen tukka laskettiin alas, kiinnitettiin latvasta poninhännän juureen ja varmistettiin muoto pinneillä. Sivuhiukset aseteltiin muodostuneen nutturan päälle ja kiinnitettiin muutamalla pinnillä.

Kuvassa näkyvä neule on muuten uusin second hand -löytöni Mulberryltä.

Tällainen siitä tuli! Simppeliä eikö ;D Kotoani löytyy vastaavankaltainen kiharruspuikko ja aion joskus kokeilla tätä myös kotona :D
Kuvassa oikean olkani yllä näkyy kampausmalli. Tukkani oli kyllä hyvin yksyhteen mallikuvan kanssa.



Tässä kuvassa koko ihanuus näkyy parhaiten. Hiusteni sävyt tulevat tosi kivasti esiin.
Kiitos vielä OBH Nordica, tukka oli mielettömän onnistunut, todellinen kympin kampaus ;)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Tavarat paikallaan?


Muuttourakka alkaa olla ohitse. Tiistaina odottelen uutta sänkyä saapuvaksi ja muutamia tuoleja pitäisi vielä miettiä hankittavaksi, mutta muuten tavarat on kannettu ja osaksi aseteltukin jo uuteen kämppään. Hieman epäonnisen muuton grande finale koettiin loskaisella pihalla, kun muuttolaatikosta petti pohja ja osa kosmetiikastani ja iki-ihana Block-lamppuni upposivat kuraan :D
Noh, hillitsin hermoni todella hyvin, keräsin kuraiset tavarat jopa itse omaa rauhallisuuttani hämmästellen, eikä lopulta hävikkiä tullut kuin muutamien kosmetiikkatuotteiden pahvipakkausten verran.
...Oi jospa tämä stressin ja mahanpurujen aihe olisi tässä.

 Tuossa jokin aika sitten tuli vierailtua Indiedaysin Bloggers' Inspiration Dayssa. Oli kiva nähdä tuttuja, oppia uusia juttuja ja fiilistellä tulevia trendejä.
Saatiin myös maistella De Kuyper -drinksuja. Kuvassa minulle on tekeillä Ruby Doo. Siihen tuli Fresitaa, veriappelsiinimehua ja De Kuyperin Sour Grapefruit -likööriä. Oli hyvää ja sopivan raikasta :)


Inspiraatiopäivän kanssa samalla viikolla käväistiin ihanan Anniinan kanssa Ylen tarpeiston kirpparilla. Tavaraa oli, ihmisiä oli ja puitteet oli huikeat. Harmi vaan, että paikalle saapuessamme kaikki herkkupalat oli selvästi viety jo käsistä. Mutta kyllähän Ylen tiloja jo itsessään fiilistelee :)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Long time no see


Heippa taas pupuset ja pahoittelut hiljaiselosta. Tiedättekö, se on varmaan joku universumin laki, että kun asioita alkaa tapahtua, ne tapahtuvat kaikki sitten yhtä aikaa.

Haluaisinpa kertoa teille saaneeni unelmieni työpaikan tai tavanneeni juuri sen miehen ja meneväni pian naimisiin, mutta ehei, ei minulla ole sellaisia juttuja kerrottavana.
Mutta tässä tauon aikana olen muun muassa:

Suorittanut aika yllärinä tulleen pikamuuton, joka ei lopulta ollutkaan niin pika, sen ollessa yhä kesken.
Lomaillut Berliinissä.
Käynyt kivoissa blogijutuissa.
Nähnyt paljon kavereita.
Ollut syysflunssassa.
Käynyt työhaastatteluissa.
Metsästänyt kadonnutta (ja tämän vuoden ainoaa oikeaa) palkkaani :D
...ja selvitellyt sen seitsemän muuta (minusta itsestäni johtumatonta) sotkettua asiaa, joista minua ovat vainoneet suunnilleen kaikki entisistä nykyisiin vuokranantajiin ja rekrytointi-ihmisiin. Huhuhuijaa, eilenkin minulla oli tunne, että olen ollut koko päivän puhelimessa.

Mitäs vielä, kyllä näihin pariin viikkoon on taas asiaa mahtunut :D Jotenkin on täysin mystistä, että kaikki asiat katoavat tai rekisteröityvät väärin samaan aikaan. Joku karma iski selvästi marraskuulleni :D
Toivottavasti tämä taas tästä rauhoittuu ja saan sitä kuuluisaa parempaa aikaa tänne palailuun.

Puss, mukavaa viikonloppua murut < 3

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sunnuntaita


Ajattelin vain tulla kuvan muodossa kertomaan vastauksen siihen, jos joku on joskus ihmetellyt, miksi blogini kuvauksessa sanotaan porkkanaa ja pikkukiviä.



 Tutustukaa siis iltaruokaani :D


... Kun aina kaikki ei ole aina sitä samppanjaa ja vaahtokarkkeja. Onneksi niistäkin saatiin nauttia tänään ;P

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Paitalöytöjä


Näin mukavan viileään lokakuun iltaan sopiikin mitä parhaimmin ihanan kesäiset kuvat. Yhtään ei tule ikävä aurinkoa ja lämpöä, eihän ;D
Tarkoitushan ei ole kiusata kylmyydestä kärsiviä, olin vain unohtanut nämä kameraan, josta oli akkukin loppu :D

Kaipailin kesällä muutamia uusia peruspaitoja tai kevyehköjä neuleita ja minulle vinkattiin Cubuksen perusneuleista (kiitos vinkistä S!). Cubus oli minulle oikeastaan täysin vieras liike ennestään, mutta mennessäni tutkimaan sen valikoimia, koin iloisen yllätyksen huomatessani kehuttujen neuleiden olleen alennuksessa ja yhden paidan hinnaksi jäi suurensuuret 4,90 euroa. Toki paitojen normaalihintakaan ei taida olla kymppiä enempää.
Myönnän olevani hieman skeptinen laadun suhteen. Voiko näin halvalla saada edes etäisesti laadukasta tuotetta?

Valikoimakin yllätti positiivisesti. Ylimmäisenä olevan neulepaidan lisäksi tarjolla oli kahta neuletakkimallia, tuota v-aukkoista ja pyöremmällä kaula-aukolla olevaa. Värejäkin oli vaikka muille jakaa. Paitojen edullisuuteen nähden olin ehkä hieman tylsä ja valitsin vain perussävyisiä paitoja. No, ehkä ne tulevat paremmin käyttöön, ainakin ylimmäisessä on mielestäni ihan mieletön sävy.

Laadusta en vielä osaa sanoa mitään, mutta tähän mennessä materiaali on tuntunut hyvälle ja luotettavalle :)
…Seuraillaan mielenkiinnolla ;P


Toinen kesällä eteeni ilmestynyt mielenkiintoinen neuleuutuus tuli H&M:ltä. Myös Henkan Premium Quality -tuotteet olivat minulle uusi tuttavuus. Tämän, noin 25 euroon alennetun, kashmirneuletakin avulla aloitan mielelläni tutustumisen tähän "vähän parempaan" mallistoon.

Toivottavasti ostin halvalla laadukkaita ja kestäviä neuleita. Vai onkohan se paradoksi?
Mitä hyviä löytöjä olette viimeaikoina tehneet?

tiistai 21. lokakuuta 2014

Som tam


Tätä tässä blogissa tapahtuu hyvin harvoin, mutta hyvä, että edes joskus. Tein ruokaa. Niin hyvää ruokaa, että haluan jakaa sen myös teille.


Syötyäni Som tam:ia, eli papaijasalaattia, thaimaalaisessa ravintolassa oli minun pakko tehdä sitä myös kotona. Vihreästä papaijasta valmistettu salaattihan on (kuulemma) thaimaalainen alkuruokaklassikko. Reseptin valitsin muutaman hyvän ehdokaan joukosta hieman raaka-aineluetteloja vertaillen. Päädyin Alkon tarjoamaan vaihtoehtoon. Kiinnostuneet näkevät sieltä myös juomasuositukset tälle ihanalle, mutta varsin tuliselle salaatille :) 


Salaattiin, josta riittää lisäkkeeksi neljälle, tarvitsee:
n. 500 g vihreää papaijaa, 4 valkosipulinkynttä, 2 pientä salottisipulia, 1–3 punaista chilipalkoa, 6 keitettyä vihreää papua, 3 rkl nam pla -kalakastiketta, 2 rkl limettimehua, 2 tl palmusokeria, muutaman kirsikkatomaatin ja 1/2 dl suolapähkinöitä rouhittuna.
Se mikä tässä salaatissa on parasta, on sen muunneltavuus. Itse lisäsin joukkoon myös luumuja, kun niitä silloin keittiössä sattui olemaan. Pavut taas jätän luultavasti jatkossa pois, sillä ne eivät mielestäni tuoneet mitään lisäarvoa makuun tai koostumukseen. Lisäksi aineksia voi vaihdella ja korvata melkein mielin määrin. Esimerkiksi joskus hankalasti saatavilla olevan vihreän papaijan voi korvata mangolla, "normaalilla" papaijalla tai ohuilla kurkku- ja/tai porkkanasiivuilla.


Salaatti valmistuu helposti ja vaatii lähinnä vain kuorimista ja viipalointia:
Kuori papaija, poista siemenet ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Viipaloi chilit. Poista niistä halutessasi tuliset siemenet. Leikkaa pavut noin 2 cm kokoisiksi paloiksi. Yhdistä kaikki kasvikset ja laita ne tarjoiluvadille.
Ota seoksesta 1/4 eri kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta sose kalakastikkeella, limettimehulla ja sokerilla. Kääntele seos muiden aineiden joukkoon. Koristele puolitetuilla tomaateilla ja pähkinöillä. 

Joko teille tuli suunnaton tarve suunnata ruokakauppaan? Minulle tuli ainakin, taas :D Oi nam :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Poikia tiirailemassa Designmuseossa


Minulla oli koko kesän pyrkimys mennä Designmuseoon katsomaan Ilmari Tapiovaaran näyttelyä. No sinne en kuitenkaan koskaan "ennättänyt", joten kun Keramiikka tilassa -näyttely avautui, menin kiireen vilkkaa paikalle :)

Uudessa näyttelyssä ihastelin muun muassa ylläolevia poikia. Tämä on nyt minulta iso moka, mutten painanut mieleeni, kuka pojat on taiteillut. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvin vaikuttava. Käykää vilkaisemassa. Teos on niin moniulotteinen, että nytkin huomasin valokuvaa katsoessa siitä taas uusia asioita.

Myös tämä, nolosti mieleenpainamaton, teos kiehtoi minua. Se oli mielettömän kaunis ja nuo varjot. Ah, ihana, menkää katsomaan :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Viikolla


Perjantaina lopetin kesäpöperöistä jaarittelun ja mainitsinkin siirtyväni syksyisiin, joten tuumasta toimeen. Palattehan halusta nähdä, mitä loppuun kuluvan viikon aikana napaani ahdoin?

Kiitos Cityn Syö Helsinki! -tapahtuman tarjoili Mille Mozzarelle aamiaisbrunssia. Kerta oli minulle Millessä ensimmäinen, kokemuksena ihan kiva. Toivottavasti satun paikalle joskus vaikka lounasaikaankin. Parasta aamiaisessa oli toki kuulumistenvaihto ystävän kanssa. Kuitenkin, yhtä kaikki, oli ihanaa istahtaa aamulla valmiiseen pöytään. Aamupalatreffailuja pitäisi harrastaa useammin.

Viikon aikana söin kympillä myös burgerin ravintola Königssä, kuten itseasiassa myös viimevuonna. Burgeri oli ok, ei mikään ihmeellinen, mutta hintansa nähden oikein kiva. Parasta taas oli toki seura ja matkasuunnittelut :)


Mille Mozzarelle -reissulla "ehdin" myös viimein piipahtaa (jo niin kohutussa) Roobertin Herkussa, ja olihan siellä näkemistä. Karkkipurkkeja purkin perään, nam. Eikä toki tyhjin käsin tarvinut poistua :)


Viikon ehdottomimmat ruokaöverit sekä -morkkiksen tarjosi Eiraan avattu Sandro. Istuimme isommalla porukalla iltaa Sandron menukokonaisuuksista nauttien ja huhuh miten paljon siihen kuului ruokaa. Jo alkuruokien kohdalla järkytyin pöytään kannetun ruoan määrästä. Se kuitenkin oli pientä pääruoan rinnalla. Ylläolevassa, pimeässä, kuvassa on kahden ihmisen annos. Takana näkyy lähes normaalikokoinen sinireunainen lautanen, tuo tarjoilulautanen siis oli melkein pöydän levyinen. Huhhuijaa, mieletön morkkis kesti siihen saakka, kunnes meille aterioinnin päätteeksi tuotiin takeaway-rasiat ja pyydettiin lappaamaan loput mukaan. Sandron makumaailma ei ehkä kohtaa omaani, mutta ilta oli riehakas ja ruoka ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Sandron riesling oli kyllä ihan mielettömän hyvää :D

perjantai 17. lokakuuta 2014

Vuorossa Gaijin


Kesän ravintolatestailuihin mahtui vielä Gaijinkin mukaan. Tämäkin ateria on syöty ehkä jo joskus kesäkuussa, mutta haluan tarinoida siitä vielä muutaman sanasen, ennen syksyn pöperöpaikkoihin siirtymistä.

Vaikka välttämättä ravintoloiden vertaaminen ei ole mielekästä, oli Gaijinissa mielestäni Farangia heikompi palvelu. Tosin me olimme paikalla jo melkein puoli tuntia ennen varauksemme alkua, joten emme mekään ehkä hoitaneet hommaa ihan nätisti. Pöytä kuitenkin järjestyi helposti, se oli hyvä se. Ehkä palvelualttiuttomuuteen vaikutti myös se, ettemme tällä kertaa syöneet menukokonaisuutta, vaan valitsimme muutamia annoksia listalta. Ehkä menun valitessa palvelu olisi ollut huomaavaisempaa.
Toki myös muutaman erikseen valitun ruoan ja huolella rakennetun kokonaisuuden keskenään vertaaminen ontuu. Aion kyllä ehdottomasti joskus testata Gaijininkin menukokonaisuuksia, mutta uskon silti, että valintani kääntyisi Farangin ruokien puoleen. Sillä ainakin tällä aterialla valitut ruoat olivat kaikki hyvin samallalailla mustettuja ja aika vahvasti mausteisia.

Lisäksi käynnistä hieman erikoisen teki se, että tarjoilijamme vakuutti meille moneen otteeseen, ettemme tule täyteen valitsemistamme annoksista. On ihan ok kertoa se kerran, mutta useaan kertaan toistettu kauhistelu ja ihmettely vaan ärsyttää. Varsinkaan kun kyse ei ollut siitä, että olisimme jääneet nälkään, ehei, vyöryimme ulos ravintolasta.

Alkuruokavalintojamme en enää muista, mutta sen muistan, että ne olivat hyviä ja erittäin pieniä, joskin varsin mausteisia.
Ystäväni valitsi pääruoakseen sashimilajitelman joka oli todella erinomainen annos juuri sellaisenaan. Riittävän yksinkertainen ja samalla niin maukas. Itse valitsin lohitartarin, sekin oli erinomainen. Vaikka tämäkään annos ei olisi välttämättä vaatinut seurakseen riisiä, tässä riisi mielestäni mukavasti tasoitti erityisesti wasabin tuomaa kitkeryyttä.


Seuralaiseni ei ottanut jälkiruokaa, mutta itse en voinut vastustaa Vadelma-Geishaksi nimettyä annosta. Se oli mielettömän hyvää. Oivoi < 3 Björckin ravintoloista puhuttaessa; en ole vieläkään "ehtinyt" Brondaan asti. Se voisikin olla seuraava kohde. Seuralaiseksi saa ilmoittautua ;P

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tampereella


Vietin tässä hetki sitten viikonloppua Tampereella. Totuttuun tapaan viikonloppu oli mukava, sisälsi paljon ruokaa ja kulttuuria ja kului nopeasti.

Ruokapuolelta jalat alta vei Ravintola Borneo, jonka kanaa sitruunahunajakastikkeessa oli ihan mieletön. Huono ei ollut myöskään brunssipaikaksi valittu tunnelmallinen Cafe Pispala. Kiitämme useita kohtuuhintaisia vaihtoehtoja ja pöytiintarjoilua. Valitsin aamiaisekseni pannukakku-annoksen, jota suosittelen lämpimästi myös muille herkkusuille.
Brunssin antimilla jaksoi pitkään; illalla kävelimme syömään Heinätoriin, jossa itse olin ensikertalainen, mutta joka oli muulle seurueelle varsin tuttu. Ihanan perinteinen ravintola, hyvä seura ja maistuva ruoka. Mitä muuta sitä voi toivoa? Instagramista voi kurkata hämyisän kuvan suklaajälkkäristäni.

Virallinen syy vierailulleni Vain Elämää -katsomon lisäksi oli Mäntässä (tai siis Mänttä-Vilppulassa) avattu Serlachius-museoiden toinen osa, Gösta, jonne koko kesän olin menossa. Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan.
Ensimmäinen museo, Gustaf, on Serlan entiseen päärakennukseen toteutettu, useista pienistä paloista rakentuva kokonaisuus. Se on aika levoton, eikä kovin mielenkiintoinen, Serlachiuksen suvun historiaa lukuunottamatta. Mielenkiintoisinta vanhemmalla puolella on Apteekki-museo, jossa pääsee pukeutumaan vanhoihin asuihin ja saa kuvan muistoksi pynttäytymisestään.


Muutaman kilometrin päässä päärakennuksesta kohoaa massiivinen taidemuseo Gösta, joka on jo  ulkoisilta puitteiltaan, että maisemiltaan ihan mieletön. Sen sisätiloista löytyikin myös sellaista taidetta, jota oletimme tulleen katsomaankin. Gösta koostuu kahdesta toisiinsa liitetystä osasta, joista vanhan kartanon puolelta löytyy Suomen kultakauden mestariteoksia ja uudisrakennuksen, paviljongin, puolelta nykytaidetta.

Yksi lemppareistani Jani Leinoselta, One Day (2011)

Tampere on kyllä kiva kaupunki. Joka kerta vierailtuani siellä päätän tulla uudelleen useammin. Suosittelen myös lämpimästi kaikille vierailua Mänttään. Ei varmasti tee kenellekään pahaa poistua isompien kaupunkien vaikutuspiiristä ja tutustua maakuntahelmien tarjontaan ;P

maanantai 6. lokakuuta 2014

Onnellisuuteni ei riipu Tolusta


Sain, siis minä ei blogi, testattavakseni uutta Tolua. Vaatimuksena oli täyttää arviointilomake testin jälkeen. Otsikossa viittaan erääseen hieman hilpeyttä aiheuttaneeseen kysymykseen lomakkeessa. Ilokseni voin siis todeta, ettei onnellisuuteni ole Tolusta riippuvainen :D



Onnellisuuteni sen sijaan rakentuu tänäänkin pienistä asioista, kuten ihanista ystävistä, jotka jaksavat väsymättömästi tsempata ja olla kiinnostuneita työnhakusaagani aallokoista. Vilpittömät kiitokseni heille kaikille, vaikken aina niin nätisti työnhakusuossa rämpimisistäni raportoikaan :D

Viikonloppuonnellisuutta taas lisäsi käynti pitkästä aikaa äidin kanssa huutokaupassa. Instagram-seuraajani saivatkin jo maistiaiset muutamista löydöistämme.

Koska toki myös ehdottomasti palatte halusta kuulla mielipiteitäni uudesta Tolu Voimageeli astianpesuaineesta; kerron niitä mielelläni. Ensimmäisenä jouduin kysymään itseltäni, olenko vähän tyhmä, vai onko sana astianpesuaine harhaanjohtava. Tiskiaine on tiskiaine. Käsitiskiaineen funktio on vielä selvempi. Konetiskiaine taas on konetiskiaine. Ja tiedän, että viilaan nyt pilkkua, mutta mielestäni sana astianpesuaine viittaa molempiin käyttötarkoituksiin. No vuokranantajani saa olla onnellinen, ettei asunnossa ole tiskikonetta. En siis testannut teoriaani ;P

Plussaa "normaalia paremmasta" nokasta. Erityisplussa hyvästä ja raikkaasta greippi&kirsikka-tuoksusta. Tätä kirsikoiden vihaajaakin miellytti aineen raikas ja erilainen, hedelmäinenkin tuoksu.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Uusia juttuja kaapissa


Vaihdoin otsikkoa muutamasti, sillä uusia ostoksia -otsikko olisi ollut harkaanjohtava jälkimmäisen ihanan uutuuden osalta ja suoranaiseksi uutuudeksi tätä ensimmäistä ostosta taas ei voi kutsua. Päin vastoin, tulen vähän jäljessä tässäkin trendissä.

Muistanette, että kertoilin teille vuodenvaihteessa halustani järkevöittää takki"kokoelmaani". Kerroin myös myöhästyneessä puolivuotiskatsauksessa saaneeni sen hyvin alkuun Filippa K:n villakangastakin merkeissä ja kerroin, että toinenkin takkisatsaus on tehty vihjatessani samassa koontipostauksessa toisen syksyn takkihankinnoista odottavan vielä ensiesiintymistään.

Alunperinhän olin ajatellut sovittelevani rauhassa ja testailevani eri malleja täydellisen parkatakin sovitusoperaatiossa. Olin myös ennalta kuvitellut päätyväni Parajumpersiin tavoitteissani löytää täydellisen lämmin ja pitkäaikainen takkikaveri kylmimmille keleille.
- Tiesin myös, että siinä, kuten myös Canada Goose vaihtoehdossa, minun täytyisi hieman säästellä, jotta siihen raaskisin panostaa.

Lisäsin kuvaan reilusti valoa, koska se oli niin syksyisen synkkä. Pahoittelut kuvan laadusta, takki on kyllä ihan musta :D

No kuinkas kävikään; Canada Goosen Trillium -parka käytännössä kaadettiin syliini. Kahta kertaa ei tarvinnut miettiä, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa muutamasti pidetty Trillium. Hyvä second hand löytö, sanoisin :)
Tämän hankinnan tieltä molemmat Nellyn blogistiparkani pääsivät uusiin koteihin.


Vielä yksi takkiupgradeaus odottaa esittelyään. Olen aika tyytyväinen näihin muutoksiin vaatekaapissani.

Puolivuotsikatsauksessa kerroin myös saaneeni ihanista ihanimman huivin lahjaksi. Veljeni puolisoineen kävi Lontoossa sopivasti syntymäpäiväni korvilla, joten sain superkauniin McQueenin tulppaanipääkallohuivin tuliaisiksi. Eikö ole mieletön!


 Väri on kaunis; juuri mieleeni ja huivi on kivan jämäkkä. Ohuet huivit eivät ole juttuni. Sävy on niin kaunis, etten pääse yli siitä :) Tyylikäs.

Huivissa siis kuviona pääkallo, jonka päässä on tulppaani. Selitykseni ja kuvani ovat taas niin loistavan laadukkaita, huoh :D Tarkemman kuvion näkee halutessaan McQueenin sivuilta.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tallinnan ravintolasuositus


Kertoilin teille kesällä käyneeni äiti-tytär -reissulla Tallinnassa, jossa yövyimme The Three Sisters hotellissa. Kertoillessani teille ylisanoja hotellista lupasin tarinoivani myös hotellin ravintolassa nautitusta illallisesta. Noh, parempi myöhään… jne :D

Olimme varanneet illallisen hotellin kehutusta ja palkintoja niittäneestä Bordoo -ravintolasta. Varausta ei sille päivälle olisi tarvittu, syömään mahtui muutenkin hyvin. Paikkoja on kuitenkin aika rajoitetusti, joten ehkä varaus tulee tehtyä jatkossakin, jos ravintolassa haluaa pistäytyä.

Valitsimme listalta maistelumenun. Hieman hämmennystä aiheutti tarjoilian kysymys siitä, haluammeko itse valita menun annokset. Sehän olisi ollut sama, kuin valita yksi kerrallaan jotain listalta. Sanoimme siis, että kokki saa valita toimivan kokonaisuuden makunsa mukaan. 
Tarinan edetessä huomaatte kuitenkin yhden ontuvan seikan, jonka vuoksi opin muotoilemaan tuon lauseen jatkossa tarvittaessa paremmin ;P

Amuse-bouchena tarjoiltiin tonnikalatartaria, joka oli todella maukasta. Tässä kuitenkin, kuten kuvasta näkyy, jäi asettelusta hieman kiireen tuntu.


Samaan aikaan tulivat pöytään leivät; tallinnalaiseen tapaan hyvin makeaa saaristolaisleipää ja patonkia. Lisäksi valikoimassa oli, kuvassakin näkyvä, voitaikinamainen rulla. Tykkäsin levitteiden esillepanoista ja erilaisuudesta. Voinapin lisäksi tarjolla oli yrtti- ja punaviinilevitettä.

Menun ensimmäisenä osana meille tuotiin tiikerirapusalaatti. Salaatti oli toimiva ja pelkistetty. Parmesanlastu toi rapuihin mukavasti makua.

Kokonaisuuden seuraavaa osaa, olutkeittoa, ei voi mitenkään kuvailla maistuvaksi. Tämä on myös se annos, jonka kohdalla opin, että kysymykseen: valitsetteko itse, vai valitseeko keittiömestari? Vastataan: ihan sama, kunhan tarjolla ei ole olutkeittoa. 
Edes lisäkkeeksi laitetut juustopylpyrät eivät pelastaneet annosta.
Keittoa oli hauska maistaa, mutta se oli aivan kammottavaa, maltaista, paksua mössöä. Lisäksi annos oli aivan hervottoman kokoinen.


Vaikka edellinen annos ei miellyttänytkään, ei silti maistelumenusta jäänyt nälkä. Pääruoka-annokseksi meille oli valikoitu filet mignon, joka oli oikein perushyvä annos. Plussaa lihavalinnasta, itse ei tule oikeastaan koskaan valittua ravintolassa pihviä. Annos oli myös kaunis, syvät värit toimivat hyvin tummalla lautasella.

Pääruoan jälkeen oli vuorossa suunraikastusannos. Tällehän on varmasti parempikin nimi olemassa, mutta tiedätte mitä tarkoitan; se makupala joka tulee pääruoan ja jälkiruoan välillä, jolla on tarkoitus neutraloida maut.
Viinimarjasorbetti oli kiva ja raikas ja sitä olisin voinut syödä lisääkin.


Mielestäni maistelumenujen hienous on siinä, että ne osataan koota oikein, tukemaan toinen toistaan. Kaikki annokset eivät saa olla liian raskaita, vaan toisten toki pitäisi olla (ymmärrettävästi) keveämpiä kuin toisten. Tässä Bordoo hieman epäonnistui. Raskaita annoksia olivat kaikki olutkeitosta pihvin kautta tähän suklaiseen jälkiruokaan.
Jälkiruoan tullessa pöytään voihkaisin äidilleni, ettei tuota enää voi jaksaa syödä - mutta kuinkas kävikään. Suklaakakku vadelmasorbetteine oli todella hyvä ja paahdetusta sokerista tehty lastu kruunasi suklaan maun, joten söin annoksen viimeiseen muruseen, vaikka se hieman tiukkaa jo tekikin.
Jouduin lisäämään kuvaan aika paljon valoa, jottei kakku ollut pelkkä suklaaklöntti lautasella, pahoittelen.

Lisäksi pieneksi miinukseksi lasken tarjoilun hitauden ja tarjoilijan säännöllisen katoamisen tavoittamattomiin. Ymmärrän tämän täydessä ravintolassa, mutten hiljaisena iltana. Plussaa toisaalta hauskoista lasisista wc-tiloista.
Parasta kuitenkin oli, näin raskaan aterian jälkeen, ettei tarvinut liikkua kuin raput ylös huoneeseen.