perjantai 31. tammikuuta 2014

Pohdiskelin

Harvinaista, mutta totta ;P

Viime aikoina, ei mitenkään erityisen yllättäen, ovat mielessäni olleet usein teemat onnistumisesta, työstä, elämästä ja elämyksistä. Uskalluksesta ja tavoitteisiin pyrkimisestä.

Huuma-lehti ja -seminaari, Dream.do:n aamiaisseminaari ja Lauri Järvilehdon Upeaa työtä -kirja ovat olleet tukemassa ja jäsentämässä ajatuksiani aiheesta.













Kuva viimeviikkosesta Dream.do:n aamiaisseminaarista.

Huuma-seminaarista olenkin jo teille hehkutellut. Dream.do:n seminaari oli myös erittäin hyvä. Hieno, kannustava ja liikuttava.
Huuma-lehden luettuani taas jäin ehkä hieman kaipaamaan pidempiä Kuukausiliite-tyyppisiä artikkeleita ja kunnollista aiheen sisäistämistä. Itse lehden tekoprosessin seuraaminen oli kuitenkin  kannustavaa ja ainutlaatuista.

Cherryltä lainaksi saamani Lauri Järvilehdon Upeaa työtä! -kirja kietoutuu hyvin yksiin seminaarien ja lehden kanssa. En allekirjoita kaikkia keinoja, joilla kirjassa kehotetaan unelmiensa perässä juoksemaan - osalla niistä keinoista saa todennäköisemmin lähestymiskiellon kuin työpaikan. Mutta kirja on loistava muistutus siitä, että unelmiensa työpaikan eteen on tehtävä töitä, hassua mutta totta.


Vaikka edelleenkin pidän yhteiskunnan ja talouden tilaa suurimpana syyllisenä työttömyyteeni, olen myös havainnut minulta puuttuneen, erityisesti Järvilehdon kirjassa alleviivatun, ajatuksen siitä, että ensin pitää selvittää mistä unelmoi.
Toki joskus joka suuntaan roiskimalla voi onnistua, mutta helpottaahan selkeä fokus asiaan paneutumista.
On totta, että jos minulla olisi aiemmin ollut 100% selvää, mihin haluan työllistyä, olisin pyrkinyt sellaisiin paikkoihin kaikin keinoin. Ei se minulle vieläkään ole ihan selvää, mutta olen ottanut ensimmäiset askeleet siihen suuntaan.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Some-kokki

Ette varmaan ole voineet olla havaitsematta Henri Alénin some-reseptejä?

Olette varmaan myös kuulleet kitinänni siitä, ettei minulla ole keittiötä, enkä oikeastaan sitä edes omille kokkauksilleni juuri tarvitse. Keittiöstähän ei ole ollut jaossa kuvia, sillä metri x puolimetrisestä "keittiöstä" ei paljon löydy kuvattavaa.
Aiemmissa kodeissani minulla on ollut jopa naurettavan isot keittiöt, olisipa silloin ollut some-reseptejä herättelemässä kiinnostustani uusien ruokien laittoon.

Alén hämmästelee Twitterissä, miksi kiinnostus hänen ohjeisiinsa on yhtäkkiä riistäytynyt käsistä, aiheuttaen tyhjiä hyllyjä joka kaupassa. Minulle some-reseptien juttu on ainakin siinä, että ne tyrkätään feediini pyytämättä ja yllättäen, ne ovat ammattilasen jakamia, yksinkertaistettuja ja perusteltuja. Silmäilen ne ja usein myös innostun. Hyvänä esimerkkinä somepossu, jollaista ohjetta en olisi itse lähtenyt koskaan kirjasta tai netistä etsimään.

Kaivoin Twitteristä munakasyritelmäkuvani :D

Jaetuista resepteistä olen testannut ainakin munakasta, josta tulee hyvää, mutta rumaa. En saa tästä munakkaasta koskaan oikean näköistä :D
Testasin myös paljon kohuttua Mutti-soosia, joka oli ok, mutta omaan makuuni vaatii hieman tuunausta. Testisoosiini jäi jotenkin happamaksi.
Possu nyt ei ole juttuni ollenkaan, mutta olihan sitä kiva ja helppo testata. Omaan possuuni ei mausteet tarttuneet niin hyvin, kuin olin odottanut. Muille se kyllä maistui.
Risotto-ohjeen missasin kokonaan. Sitä ja kik-herne-juttua testaan joskus, jos jaksan riittävästi haarukoida (pun may be intended), jotta löydän ne reseptit jostain.
Kanan ja sardellipitsan skippaan suosiolla. Vaikka kanassa olikin aika hauska idea.

Ainoa miinus resepteissä on se, ettei Henri osaa yhdyssanoja. Olenkin ajatellut ehdottaa hänelle, josko opettaisin hänet kirjoittamaan suomea ja hän minut kokkaamaan ;P

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ulkoasupeilikuvaa

Nappasin joutessani eräs aamupäivä peilikuvan ulkovaatteissani.

Asukuvat ilman takkia olisivat toki mielenkiintoisempia, mutta tosiasiassahan vaatteiden lämpöisyys sanelee pukeutumisen näillä keleillä, joten asut ovat aika tylsiä.



Pipo Sokokselta ja huivi Gant, heijastin Paola Suhonen.
Rannelämmitinsysteemit Jutta Gustafsbergin Sunny's.
En yleensä perusta ylimääräisistä hilavitkuttimista asuissani, mutta nuo(kin) ovat olleet näillä keleillä aika pakolliset.


Takki muutaman vuoden takainen, Nellyn it-takki, Jeane Blushin Tove -parka


Jalassa UGGt ja H&M:n "nahka"leggarit.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

CityShoppari?

Ihan asiakseni tulin näin ehtoolla kyselemään ja pohtimaan CityShoppari-korttia.

Onko teillä kokemuksia? Saako siitä oikeasti hintansa arvioisia etuja? Tuleeko sitä käytettyä, vai jääkö se laukunpohjalle?

Muistan, että CityShopparia mainostettiin aika agressiivisesti kun olin nuorempi, enkä asunut sen kohdekaupungeissa. Unohdin koko kortin vuosiksi, ja nyt olen taas muistanut sen olemassaolon mainosten kautta. Periaatteessa kortti kiinnostaisi jo sen kulttuurietujen vuoksi - ainakin voisin huijata itseäni, että sen avulla tulisi käytyä vielä nykyistä aktiivisemmin kultturoitumassa. Mutta kyllähän niitä äkkilähtö-etuja saa tarvittaessa muutenkin, niin onko siitä ilosta mitään järkeä maksaa?


...ja tulin toki myös toivottamaan kaunista alkavaa viikkoa!

perjantai 24. tammikuuta 2014

Tunnesyöjä

Olette varmasti havainneet, että syön aina.

Minulle syöminen liittyy hetkiin perheen ja ystävien kanssa, vaikka toki syön myös yksin. Kokeilen paljon ruokapaikkoja hetken mielijohteesta ja joskus syön taas kolme annosta kaurapuuroa päivässä (en siis peräkkäin vaan eri aikoihin), vain koska voin.

Olen onnellinen siitä, ettei minulla ole taipumusta ahmimiseen, sillä muuten olisin taatusti paljon, paljon paksumpi kuin olen. Joskus mietin myös, olisinko paljon enemmän rahoissani, jos söisin aina vaikka vaan sitä puuroa. Noh, tiedän varmasti, että olisin silloin monta kokemusta ja hetkeä köyhempi.

Pidemmittä puheitta; ruoka(paikka)kuvia reilun viikon ajalta.



Blogimaailma on helppo paikka uusien ruokafiksaatioiden kehittämiseen. Blogeista saa päähänsä paljon pakkomaistaaheti-juttuja, kuten Fazerin kaakao kuvassa. Myös tuo caesar-leipä on maistamisen arvoinen.


Tämä pullakuva on vähän huono juttu, ei tämän syömisen tähän pitänyt mennä. 
En edes ole mikään munkkien ystävä. Mutta, antakaahan kun selitän :D
Katsokaas, heti ensimmäisenä aamuna tavarani tänne Torkkelinmäelle kannettuani, haistelin, että täällä naapurissa on pakko olla leipomo. Päätin kuitenkin aktiivisesti unohtaa sen, olenhan kuitenkin paljon enemmän sokerin, tärkkelyksen ja e-koodien, kuin pullan perään ja vaikka se niin idylliseltä  kuulostaakin, en voi alottaa aamujani pullakahvilla. Välttelin asiaa tietoisesti, kunnes luin Nyt-liitteen Tästä tiedät, että asut Kalliossa -jutun (kyllä, kirjastoni seuraa minua Twitterissä < 3 ) ja siellä mainittiin Avikaisen leipomosta. Pakkohan se oli tarkastaa ja voi pojat, nyt sitä unohtamista tarvitaankin vielä aktiivisemmin :D


Ruokavieraani halusivat jotain tex-mex -tyyppistä ruokaa ja Mayaa meille kehuttiin, Mayaan siis mentiin. Ei voi valittaa, ruoka oli hyvää ja sitä todella oli riittävästi. 

Tätä postausta kirjoittaessani syön irtokarkkia :D
Ehkä joku mehupaasto olisi välillä ihan tervetullutta, muttei vielä huomenna. Huomenna on brunssipäivä ;P

torstai 23. tammikuuta 2014

Ostoksia

Minulla ei taida tänään olla kummempia asioita teille kerrottavana, joten ihailkaa viimeaikojen hankintojani.

Tai kauhistelkaa, jos sille tuntuu ;P


Philosophy Blues Originalin mekko. Ihanaihana, paksua, napakkaa puuvillaa.
Kesä tule jo < 3


Ja Riekerin nilkkurit alesta. 

Olen pitkään etsinyt mustia, siistejä talvinilkkureita, joilla tarkenee kunnon pakkasilla, mutta joita voisi esimerkiksi pitää mahdollisissa töissä ja jotka täyttäisivät yllämainittujen lisäksi kriteerini pitävästä pohjasta, pienestä korosta ja kunnollisesta vuoresta. Nämä eivät ole nahkaa, joten pieni miinus siitä.
En tiedä lasketaanko tätä nyt toivomaani kenkien laadun parantamiseen ja määrän vähentämiseen. Nämä ovat siinä ja siinä. 
Huomattuani kuitenkin, kuinka hankalaa on löytää kriteerini täyttäviä mustia nilkkureita, varsinkin nyt kun minulle tuli yllättävä, siistimmän talvipukeutumisen tarve, saavat ne tekonahkaisena kelvata.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Positiivisesti sanaton

Kiva välillä näinkin päin :)

Aiemman työni ja oman kiinnostukseni ansiosta koen nähneeni jos jonkinmoista kulttuuria.
Eivätkä ne jonkinmoiset ole aina välttämättä olleet niitä kaikkein onnistuneimpia.
Tänään olin kuitenkin hyvin iloisesti yllättynyt. 
Kävin Tennispalatsissa Helsingin taidemuseon PLAY Mediataiteen tähtiä -näyttelyssä ja se oli todella hieno kokemus!

Jokainen teos yksistään oli vaikuttava ja ne toimivat myös kokonaisuutena. Näyttely oli sopiva kombinaatio lyhyitä ja pitkiä videoteoksia, katseltavaa ja kuunneltavaa. Pari todellista hämmennyksen hetkeäkin mahtui joukkoon.
- Puhumattakaan siitä, että kerran pelästyin ihan hirveästi :D

Alla oleva kuva on osa Charles Sandisonin teosta. Se oli niiiiiiin hieno!
Paras, vaikkei saisi ehkä arvottaakaan.


Play on auki viimeistä viikkoa - menkää jo!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Hohhoijaa

En pysty tänään sanomaan mitään muuta kuin

… mikä MasterChef Suomi -tuotantokausi tämä on?

Mitä mielenkiintoista on seurata laumaa supersuorittajia, joilla on hämmentävän suuret luulot itsestään?

Mitähän tällä osallistujavalinnalla on haluttu sanoa; "Tavalliset ihmiset pysykää poissa tästä tositv:stä"?
Ei vakuuta.

Mielestäni kun sarjan hienous on kuitenkin siinä, että tavallisesta, ruoanlaitosta pitävästä ihmisestä kuoriutuu oikeasti taitava ja nerokas kokki. Eikä niinkään seurata itsetietoisia ihmisiä, joille jokainen päivä on uusi mahdollisuus loistaa ja voittaa.

Kävin Fazerilla. Oli hyvää ja kaunista. Ei tästäkään sen kummempaa :D


Pidätän toki mahdollisuuden vaihtaa mielipiteeni heti ensiviikolla, sillä pakkohan tätä on nyt seurata :D

maanantai 20. tammikuuta 2014

Maanantaita

Tänään kävin salilla ja siivosin
- mitäpä muuta sitä maanantaina tekisi

Viime viikolla sensijaan kävin taas Emmassa, tai siis Weegeessä, koska Emmahan on vain osa sitä. Emmaan minulla oli ihan asiaakin ja pyörähdin siinä samalla Kellomuseossa ja Espoon kaupunginmuseo Kamussa.
Emma ja Kamu kirjoitataan itseasiassa oikeastaan isolla, mutten halua liikaa capseja blogiini :D

Luulin kuvanneeni teille Harri Koskisen vuonna 2003 Issey Miyakelle suunnitteleman Vakio -kellon, mutten löytänytkään siitä kuvaa. Menkää siis itse katsomaan :D
Kellomuseossa oli myös Ristomatti Ratian suunnittelemia hauskan vähäeleisiä rannekelloja. En tiennytkään niistä aiemmin. Niitäkin on ilmeisesti yhä saatavilla

Kamussa on ihanan lämmin, siellä on niin trooppinen ilmasto, että näillä keleillä olisi tehnyt mieli muuttaa sinne :D



Tämä muovipussiseinä oli ihana. Kamussa oli myös paljon vanhoja tuotepakkauksia ja muuta hauskaa.

Oletteko katsoneet Subin Mutsi -sarjaa? En tedä mitä siitä pitäisi ajatella. Ihan hyvä, että tehdään komediaa rankoistakin aiheista, mutta kyllähän siihen kiteytyy aika hyvin eri yhteiskuntaluokkien kuilu ja se miksi syrjäytyminen siirtyy sukupolvelta toiselle. Enkä ole vielä ihan varma, onko se yhtään hauskaa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Cravings

Vietin eilen aikaa ystäväni Anniinan kanssa

Kahvittelupaikaksesemme valikotui Patisserie Teemu & Markus, josta kiitän (ja vähän syytänkin) Mikkoa ;) Instagram-seuraajani tietävätkin jo, millaisen leivoksen valitsin. Valinnanvaraa oli runsaasti
 - täytyy siis pian mennä uudelleen.

Kävimme myös kiertelemässä muutamissa liikkeissä.
Della Margassa olisi nyt isompi versio YSL:n Cabaksestani, mustana, puoleen hintaan. Ei paha!
Kävimme lisäksi Luxbagissa ja Fendi, joka ei ole aiemmin herättänyt minussa mitään tunteita, sai nyt aikaan erittäin pahan The Fendista Braceletin tarpeen.


"Onneksi" tarjolla ei ollut ollenkaan kullanväristä vaihtoehtoa ja tuossa, myös erittäin kauniissa, palladiumpäällysteisessä ei ollut kokoa. Säästyin siis tällä kertaa :D

Nyt vain uuden Luxbagin myymälän avaamista ja valikoiman kasvamista odotellessa.

Mukavaa viikonloppua!

perjantai 17. tammikuuta 2014

Huumasta toimeen!

Viikko sitten perjantaina julkaistiin yhteisörahoitettu Huuma-lehti ja osallistuin riemumielin sen julkaisutapahtumaan, Huuma-seminaariin, yhdessä ystäväni Maijan kanssa.

Instagram-seuraajani saivat (lue: joutuivat) seurata iltapäivän kulkua Teatterista Mäkkäriin (niin perus :D ) 
En tiedä mitä sanoa Huumasta, lehdestä tai seminaarista, koska se on jotain, mitä Suomessa ei ole aiemmin tehty ja koko ilta oli kokemuksena niin hieno, etten tiedä, mitä siitä voisi sanoa. Harvinaista minulle :D


Seminaari oli mieletön! Sain kokea elämäni ensimmäisen burleskiesityksen, puhumattakaan niistä mielettömistä puhujista, joita seminaariin oltiin saatu. Ruoka, juoma ja yllärivälipalakin osui oikein nappiin ;D

Saku Tuominen

Seminaarin teemat käsittelivät valintoja, unelmia ja uskaltamista. Sain niistä paljon ajateltavaa ja puhtia. 
Ei varmastikaan tarvitse kertoa, että oli pimeää. Pimeä sali, pimeää ulkona, pimeät kuvat, uliuliuli.

André Noël Chaker, ihana mies < 3

Huuma on siis ihmistenlehti. Lehti, jonka lukijaa ei kohdella kuluttajana. Tykkään.
Lehteen en ole vielä ehtinyt syventyä niin paljon, että siitä sanoisin muuta, kuin sen ihanan asian, ettei siinä yhteisörahoituksen vuoksi tosiaan ole mainoksia, ei mainoksia < 3

Asukuvaa! Voi kun roikotan laukkua rumasti :D

Hame ja "helmet" on HM:stä. Lisäksi koivissa oli mustat nilkkurikorkkarit, kerrankin.
Paita Part Two:n ihana puuvilla-pellavaneule, sormus ja laukku YSL.

Ja vielä Maijan asusteita.

Oli ilo olla osana rahoittamassa tätä tapahtumaa, ja lehteä, ja nostan niiiin hattua Huuman naisille.

torstai 16. tammikuuta 2014

Hyvää mutta rumaa


…tuntuu olevan ruoanlaittofilosofiani ;D

Hieman jälkijunassa palaan vuodenvaihteen pöperöihin, joihin otettiin idea vuoden viimisestä Me Naiset -lehdestä. Tarjolla oli siis hodareita coleslawn ja salsan kanssa.
Pilkoin lisäksi avokadoa ruokaisuutta lisäämään ja salsan tulisuutta helpottamaan.

Ei siis kovin paljon helpommalla olisi voinut päästä, mikä sopii minulle ruoanlaiton suhteen enemmän kuin paremmin ;P

Kuvasin kuitenkin salsan ja coleslawn valmistuksesta muutaman kuvan.
Muokkasin molempia ohjeita hieman kaapissa olevien ainesten ja mieltymysteni mukaan. Ohjeita en tähän raapusta, koska ei tässä nyt mitään niin monimutkaista ollut, ainesten sekoittamista keskenään.


…paitsi kaalin pilkkominen :D Olin jättää leikin jo silloin kesken.


Onneksi en jättänyt, tästä tuli tosi hyvää! Parempaa en ole syönyt missään :) 




Salsan värit olivat kuvaamisen arvoiset. Taustalla se Me Naiset, josta vilkuilin suhteita. 



Saatiinhan näteistä raaka-aineista rumaa ruokaakin aikaiseksi ;P

Huomenna on jo perjantai, mukavaa loppuviikkoa! :)

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tänään 15.1.

Minulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. 
Haluatko kuulla lisää päivästäni?

Kävin tänään työhaastattelussa, jee :) Pidetään peukkuja pystyssä!


Tajusin aamulla, että muuten niin hyvä meikkivoiteeni on auttamatta liian tumma. Kiva olla näin kalpea, kun talvella ei vaaleimmatkaan sävyt ole riittävän vaaleita.
Ensiavuksi hankin Lumenen uutuuden, jonka kehuttiin toimivan juuri meikkivoiteeseen sekoitettuna. Toivottavasti se silloin vaalentaa hieman meikkivoidettakin - ainakin sen pitäisi.

Tiedän, tiedän; kynteni ovat hyvin eripituiset. En kuitenkaan aio tehdä niille nyt mitään, sillä käteni ja pakkaskelit eivät oikein ole ylimpiä ystäviä. Käsien iho ja kynsinauhat ovat hurjan kuivat, joten en aio ärsyttää niitä nyt yhtään lakkailulla tai muullakaan.


Kävin myös pitkästä aikaa (tekstiili)urheilemassa :)
Väreillä on kyllä jännä vaikutus, piristää ihanasti!

Äsken katselin Liv D: Roskaruokaäidit -ohjelmaa ja olin järkyttynyt.
Toisaalta mikä olen sanomaan: paheksumisen ohella, ohjelmaa katsoessa, alkoi tehdä mieli suklaata :D

Koko viikon olen herännyt pirteänä ja aikaisin; kovilla pakkasilla on ilmeisen erikoinen vaikutus
minuun :D Tässä päivässä ei ollut suuria spektaakkeleja, mutta oikein hyvä päivä se oli siitä huolimatta.
Loppuviikostakin on tulossa hieno ja ystävien täyttämä :)

Mitä sinulle kuuluu?

tiistai 14. tammikuuta 2014

En vaan voi uskoa

Loin eilen pikaisen silmäyksen kuviin, joita olen ottanut blogin tämän generaation aikana, 
siis syksystä 2012 alkaen.

Silmäys oli nopea, joten varmasti jotain meni ohi, tai meninkin keksin jo useamman huivin, jota en laskenut mukaan, mutta pointti ei ole tarkassa lukumäärässä vaan siinä, että:

Tässä vajaan 1,5 vuoden otannassa silmiini osui noin 47 ostamaani vaatetta/asustetta,
joista noin 30 on yhä käytössä.

Mikä, ikävä kyllä, tarkoittaa sitä, että 17 kappaletta, eli enemmän kuin joka kolmas,
 on olleet huonoja ostoksia!
Näistä 17:sta:

10 tuotetta olen jo myynyt pois tai muuten poistanut kaapistani.
1 on sellainen mistä en tykkää ihan täysillä, ja jolle harkitsen jatkotoimia.
1 on muussa käytössä, kuin mihin se on alunperin hankittu.

5 en ole koskaan käyttänyt.
Se toki ei ehkä tee niistä huonoja ostoksia, vaan ne odottavat vielä hetkeään, mutta niin.
Ketä huijaan, ehkä niille olisi ollut hetkiä tarjolla, jos ne olisivat sen arvoisia.

Ehkä pohtimani vähemmän mutta parempaa -vuosi olisi todella tervetullut!
Ei tämä ainakaan näin voi jatkua.
Osuuko sinulla kaikki ostokset aina nappiin?

maanantai 13. tammikuuta 2014

Haltia Nuuksiossa

"Joululomalla" oli aikaa vierailla uusissa ja jännittävissä paikoissa, 
kuten Suomen luontokeskus Haltiassa Nuuksiossa.

Pahoitteluni puhelinkuvista. En ajatellut siellä olevan kuvattavaksi asti asiaa, mutta kuinka väärässä olinkaan! Siellä oli vaikka mitä nähtävää ja kuvattavaa.


Mitä näistä itse osaisin kertoa. Lainaan siis Haltian verkkosivuja:

"Haltia on uudenlainen luontokeskus, joka kokoaa Suomen luonnon yhden katon alle 
ja tuo sen aivan ihollesi niin rakennuksen ja tilojen kautta kuin upeissa näyttelyissä."


Ja sitähän tuo on. Kaikkea. Itse Rainer Mahlamäen suunnittelma rakennus on hieno
ja näyttelyt myös. Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat (rankasti yksinkertaistaen) lattialle 
ja seiniin projisoituja vesistöjä.


Näkymät myös, esimerkiksi kahvilasta, olivat aika jylhät.
Retken ainoa miinus tuleekin kahvilasta. 
Siellä on kiva kahvikone, mutta se on aika turha, jos sitä ei osata käyttää. 
En ole koskaan aiemmin halunut kieltäytyä maksamasta erikoiskahvia, nyt sen olisin mielelläni tehnyt. 
Huhuh, se meni aika pahasti pieleen.


Tämä oli niin söpö, välillä pesänsä ovelle tuli lintu kurkkimaan. Kaikki näyttelyt ja elämykset oli toteutettu taidolla. Siellä oli ilo viettää aikaa, kun kaikkeen oli nähty vaivaa.


Joku oli hiihdellyt minua ennen ;P


Iso plussa valtavan edullisista hinnoista: aikuiset 7e, opiskelijat ym 2,5 euroa. Ei paha!


Eri näyttelyt tarjosivat vaikka mitä mielenkiintoista, tässä seison lumikanjonissa.


Haltian historian ensimmäinen erikoisnäyttely oli hyvin mielenkiintoinen.
Luonnos-näyttelyssä esitellään muutamien suomalaisten nykymuotoilijoiden teoksia, jotka ovat
saaneet innoituksensa Lapista.


Toki tästäkin saisi laajemman ja mielelläni näkisinkin tällaisen näyttelyn toteutettuna myös jo edesmenneiden tai lopettaneiden muotoilijoiden kädenjälkien avulla.

Mutta yhtä kaikki, oli ilo käydä. Käykää tekin, jos satutte joskus Nuuksion suuntaan :)

torstai 9. tammikuuta 2014

Teetä

Vihdoinkin!
Salutorgetin Afternoon tea, oioioi < 3


Olihan se sen kaiken odottelun arvoista. Miksen ollut mennyt jo paljon aiemmin ? :D 


Pöydän vapautumista odotellessa ehti hyvin juoda lasilliset... 


ja räpsiä paljon kuvia. 


Ja kuvata vielä vähän lisää. 
WC-tilat jätin kuitenkin kuvaamatta, vaikka mieli olisi tehnyt kuvata nekin.


Kattaus oli kaunis, vaikka pöytä aika pieni. Meidät oli ikävästi istutettu ihan kiinni isoon seurueeseen, siitä hieman miinusta. Lisäksi olisin toivonut, että kattauksessa olisi ollut ottimia tarjoilulle, sekä haarukka, ettei olisi arvinut sormin syödä. Mutta menihän se niinkin :) 


Tarjoilua oli jos jonkinmoista, ihan ähkyksi tuosta kaksi ihmistä sai itsensä.
Listalla lueteltujen makeiden sijaan pääpaino oli enemmän kausimauissa; glögiä ja suklaata.
Meiltä jäi osa suklaa-jutuista syömättä, marjapainotteisempi tarjoilu olisi ehkä ollut hieman kevyempi. 


Mutta voi ei miten hyvää kaikki oli! 
Ennakkoon olisin arvellut kallistuvani makeiden puoleen, mutta kyllä suolaiset veivät tällä kertaa voiton. Jokaisen suolapalan jälkeen sanoin, ettei tarjolla voi olla enää mitään tämän voittanutta, mutta niinpä oli. Jopa metsäsieniquiche oli taivaallista - ja minähän en syö sieniä koskaan :D

Kuvassa näkyvät hillot ja mascarponevaahto tarjoiltiin skonssien kanssa. Normaalisti syön skonssit suolaisina ja harkitsinkin hetken, että olisin pyytänyt saada voita pöytään. Päätin kuitenkin uhrautua ;P ja syödä skonssit kuten ne oli ajateltu. Ja olihan ne todella hyviä niinkin.


Suolapalojen ja ihan liian hyvien skonssien jälkeen makeampi puoli jäi vähän vaisuksi.
Ehkä aistini olivat saaneet jo liikaa virikkeitä, etten osannut enää huumaantua. 


Maisteltiin kiinalaista valkoista teetä ja intialaista, samppanjamaisen raikasta, mustaateetä.
Hyviä olivat molemmat, vaikken niistä mitään oikeasti ymmärräkään :D

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Rakkaudesta

Postauksen otsikko kuuluisi olla Ystävyydestä, mutta pidetään tuo pateettisempi versio, 
jolla viittaan myös viimeaikojen musiikkivalintaani.

Läpikäydessäni vuotta 2013 nousi postauksessa useampaan kertaan esiin ystävien merkitys. 

Sen lisäksi, että aion jaaritella aiheesta, valitsin postauksen kuvitukseksi otoksia ystäväni uudesta kodista sekä pitsoista, jota sain toisen ystäväni luona. 
Hänen luonaan voisin kuvata mitä tahansa ruokaa, ne on aina niiiiin hyviä!

Näistä kuvista voinee siis päätellä, millaiset asiat minua, muiden muassa, yhdistää ystävieni kanssa ;p




Muutamina viimevuosina ystäväni ovatkin kasvaneet minulle arvoon arvaamattomaan, vaikken vieläkään osaa nojautua heihin riittävästi, koska "kylmiäpärjään" - kuulen tästä usein.

Minun kengät, ystäväni ihana lattia.

Minun ei ole vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin, mutta pidempiaikaisia ystäviä olen onnistunut keräämään rinnalleni enemmän vasta aikuistuttuani - onko ihmekään, koulussa et voi valita luokkalaisiasi, kun taas aikuisena ystävät tulevat enemmän yhteisten mielenkiinnonkohteiden kautta.

Vilpittömät pahoittelut rakeisuudesta - oli (taaaas) vähän pimeä.

Sanon tätä liian harvoin, mutta jokainen heistä/teistä on minulle tärkeä; huolimatta siitä oletteko tulleet elämääni blogin, työn, koulun tai minkä tahansa kautta. Unohtamatta todellakaan heitä, jotka ovat olleet sen yli 20 vuotta kelkassa mukana.

Niin... It takes one to know one :D

Kerran, montamonta vuotta sitten, 
eräs myyjätär läksytti minua bonuskortin lainaamisesta kaverille ja kertoi, 
että perhekunnaksi lasketaan ne ihmiset, jotka syövät samasta jääkaapista. 
Totesin tähän spontaanisti, että minulla on sitten tosi monta perhettä.


Niinhän minulla taitaa olla < 3