tiistai 22. heinäkuuta 2014

Mitä paaston jälkeen?


Vielä viimeinen osa "paastosarjaa", vähän jälkijunassa.

Paaston aikana paino ei paljon pudonnut, en koe henkistyneeni tai puhdistuneeni, enkä niitä toki juuri odottanut. Ylpeä olen itsestäni ja hämmentynyt siitä, ettei ole tosiaan nälkä.

Äsken (siis paaston jälkeisenä päivänä, toim. huom.) söin Realin avokadolla ja hämmästyin suoranaisesti, kuinka tavalliselle se maistui. Ei mitään herkistynyttä tunteiden sinfoniaa suussani, jollaista paastoa hehkuttavat lupaa.

Mutta, jos nyt analysoisin itseäni objektiivisesti, niin koen, että paasto sopii minulle. Päivät menivät aika helposti. En kokenut mitää suunnatonta euforiaa niin, että alkaisin hehkuttaa tätä muille ja pyrkisin johonki suurempaa totuuteen.
Herättelevänä koen juuri edellämainitun; se Reali maistui nytkin Realille. Saatoin ehkä jopa oppia ihan vähän siitä, et ruoka on ruokaa, ei mikään maailmanparantaja ja tunteiden tuki, mitä se minulle ehkä on ollut.

Mutta miten se totuus olikaan taas tarua ihmeellisempää ja vanhat tottumukset palaa nopeasti:

Paaston jälkeinen aamu alkoi totutusti, ei ollut nälkä. Aamulla join reilun 2 desiä Valion(?) vadelmakeittoa, "töissä" eväänä minulla oli 2 nektariinia. Töiden jälkeen söin sen Realin avokadolla ja voinkaltaisellalevitteellä (millä hiton yleisnimellä näitä joita ennen kutsuttiin kai vain margariiniksi (erotuksena leivontamargariinista) voi kutsua?! :D) ja lisäksi vielä yhden nektariinin. Kello oli tässä vaiheessa noin kolme. Tähän asti pärjäsin mielestäni oikein mainiosti.

Kello 16-17 välillä söin muutaman (ehkä reilu 5 aika pientä) mansikan, 2 karviaista, 3 herneenpalkoa ja nakersin ihan pienen maistelupalan sitä jo mainitsemaani suklaamuffinsia (siis onneksi oikeasti pikkuriikkisen).
Tässä vaiheessa olin jo vähän nääh, miten tästä napostelusta tuleekin taas jo tapa, mutta ajattelin, ettei tuo ole vielä paha. Eikä se nyt oikeasti olekaan. Toki muffinsin olisi voinut jättää nakertamatta, mutta nyt puhutaan varmasti alle kymmenesosamuffinsista, joten sillä ei taatusti ole mitään merkitystä.
...Ja olihan se kiva päästä maistamaan satoa, joka paastoni aikana on kypsynyt.
Lisäksi hedelmä-kasvis-marjalinjallahan sitä ensimmäiset päivät pitikin olla.

Mutta; hieman ennen seitsemää söin 3 paahdettua täysjyväpaahtoleivän palaa, jossa oli vähän rasvalevitettä, juustoa ja kinkkua. Nakersin lisäksi jo vähän neljättä, kunnes päätin, että nyt loppu. Otin ensin yhden ajatuksella: jotainhan sitä on syötävä. Toisen otin, kun ajattelin, ettei se nyt suurta eroa tee 1 tai 2. Jälkimmäisen syötyäni vasta tajusin, että leivällähän tosiaan on kinkkua, joka ei ehkä ollut se viisain valinta ensimmäiseen päivään. No vatsa ei tuntunut ollenkaan täydeltä, joten hetken kärvisteltyäni otin vielä kolmannen ja aloitin sitä neljättä, kunnes totesin, että nyt riittää. Olisin varmasti voinut syödä itseni poksahtamaan.
-En toki siten miten syömisongelmaiset ahmivat, mutta kuitenkin 4pv ilman kiinteää ruokaa ollut vatsani ei tullut täyteen 3 leivänpalasta, se oli outoa ja harmillista. Vanhoille "syön kaiken mitä mieli tekee" -raiteille olisi voinut palata tosi nopeastikin.

Sinäänsä tilanne nyt ei ole paha, huvittaa vähän kirjoittaakin tästä kuin suuremmastakin draamasta. En ole vatsanpuruinen, enkä oikeasti nälkäinenkään. Minun ei tehnyt mieli napostella enää mitään sen jälkeen, enkä aio ruoskia itseäni tällä. En todellakaan usko tämän nyt "pilanneen" mitään, vaikka toki mieluummin olisin syönyt leipien tilalla muutaman hedelmän. 
Tässä vaan huomasi sen, miten nopeasti luisuu vanhaan ja syö ajattelematta mitä syö!

Mielestäni tilanne oli siten hyvä ja opettavainen, sillä olin himoinnut päivän Real-palaa sen 4pv, ja huomasin, ettei se maistunut nyt niin ihmeelliselle. Uskallan siis jatkossakin paaston jälkeen syödä himoitsemiani ruokia pelkäämättä, että syön niitä liikaa. Opin toisaalta myös sen, että teen jotain keittoa ensimmäisille päiville, ettei tarvitse täyttää sitä vatsaa heti millään pullalla.

Kaikenkaikkea paastosta jäi todella positiivinen mielikuva ja vähän jo odotan seuraavaa paastoa puolen vuoden päässä ;P Tällä välillä missionani voisi tosin olla ihan yleisestikin sen järkevämmän syömisen opettelu.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Viiminen paastopäivä


Vähiin käy ennen kuin loppuu...

Eilen ei tosiaan paastoaminen olisi enää illalla kiinnostanut, vaikkei ollut nälkä, ei vaan huvittanut. Tuntui tuskaiselta ajatella, että vielä kokonainen vuorokausi ja sen jälkeen yksi nukuttu yö, ennen mitään ruokaa muistuttavaakaan. Tunne meni kuitenkin nopeasti ohi -ei sitä nyt enää tässä vaiheessa luovuteta!

Tänään olo oli aamulla paljon parempi. Ei yhtään niin heikko, kuin kolmannen paastopäivän aamuna. Nesteet ei oikein vieläkään maistu, joten en edes yritä juoda kuin niitä sallittuja nesteitä, joita oikeasti haluan juoda.
Väsyttää hiukan ja päätä särkee vähän, varmaan juuri siksi, ettei liemiä ole mennyt riittävästi. Tai sitten se on vaan yleistä laiskuutta :D

Keksin vielä yhden hyvän syyn siihen, miksi kannatti typistää paasto 4 päivään; olen huomenna töissä. Ostin siis huomiselle aamulle vadelmakeittoa, jota juon hieman ja otan päivän evääksi muutaman nektariinin: annan vatsan rauhassa opetella kiinteään ruokaan ja olen ainakin työpäivän loppuun saakka mättämättä. Yritän toki muutenkin elää fiksusti koko loppuviikon ja pitää itseni kurissa. Olla ahtamatta liikaa ruokaa mahan tämänhetkiseen vetoisuuteen nähden ja olla aiheuttamatta mahanpuruja. Mutta parempi pelata varman päälle, kun ei voi koskaan tietää, miten sitä repsahtaa, kun taas saa syödä. Toivon ettei repsahda, mutta pitää vähän ennakoida.

Torstaina iltapäivästä ja illasta ajattelin syödä hieman kiinteämpää ruokaa; vähän puuroa, ehkä leipää ja avokadoa, mansikkaa ja vesimelonia - tai näin olen ainakin viimeiset 3 päivää suunnitellut ;P
Perjantai vaan hirvittää, olen silloin vapaalla ja mietin, pitääkö minun sulkea itseni eväineni ulos vai lähteä jääkaappia karkuun. Silloin ajattelin syödä hieman riisiä ja vihanneksia torstain pöperöiden lisäksi, toivottavasti pystyn olemaan fiksusti. On minulla kylllä yksi suklaamuffini varattu äidin leipomuksista, josta saan nakertaa torstaina illalla palan, jos olen siihen saakka onnistunut elämään fiksusti.
Hieman myös suurena kahvin ystävänä kahviin paluu hirvittää, yrttitee tulee nyt jo korvista. Mutta jos ainakin pari ensimmäistä päivää voisi olla juomatta kahvia :D

...Miten minulla voi vieläkin olla näin onneton oletus omasta itsekuristani, vaikka itse paasto meni näin hyvin!


Viimeisen päivän voitokkaista tuntemuksista huolimatta pohdin neljännen päivän iltana hetken lankeamista: olinhan onnistunut niin mainiosti, mitä väliä parilla hassulla tunnilla olisi -voisin siis jo syödä. 
Pyhpah! Enpä nyt kuitenkaan syö ennen huomista. 
Olipa tämä kaiken kaikkea hauska reissu, olen aika ylpeä itsestäni!


Nämä talteenkirjoitetut ajatuksenlentopostaukset ja niiden kielenkäyttö suorastaan ahdistavat jo minua, eikö teitäkin? :D
Kirjoittelen kuitenkin vielä paaston lopetustuntemukset ennen mielenkiintoisempiin aiheisiin siirtymistä.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Päivä 3


Tämä on Big Brother… 
No ei kyllä ole, mutta jotekin otsikosta tuli se mieleen. 

Hyvin olen opetettu, vaikken BB:tä juuri koskaan ole katsonutkaan :D

Tuntenette jo kupletin juonen. Löpinää nyt jo päättyneen paaston kolmannelta päivältä, silloista ajatuksenjuoksua sen kummemmin sensuroimatta:

Heräsin aamulla virkeänä, vaikka halusinkin varmuudeksi olla sängyssä niin pitkään kuin mahdollista, tiesinhän että tämä päivä voi olla se vaikein. Ihmettelin reipasta oloani, kunnes kömmin sängystä kylpyhuoneeseen. Hampaat sain juuri mitä suurimman kuvotuksen vallassa harjttua, sen jälkeen pitikin mennä eteiseen ja nostaa jalat ylös.
Tilanteen helpottamiseksi laitoin teehen pienen tipan hunajaa, kuten neuvottiin. En tiedä oliko se se, vai nesteet yleensä, mutta kyllä helpotti.

Hieman nesteitä nautittuani olo oli jo normaalihko. Ei minulla kuitenkaan ollut enää mitään pienintäkään harhakuvitelmaa siitä, että pystyisin mennä kävellen tai pyörällä "töihin". Oli pakko ajaa, jotta pääsi perille. Olo helpottui kuitenkin tosi nopeasti ja sain tehtyä jopa ylimääräisiä hommia pois viikon varrelta, varmuuden vuoksi.
En ole juuri maininnut paastostani muille, kotonahan on aika helppo olla ja vältellä keittiötä. Muualla en nyt käykkään, etteivät houkutukset kasva liian suureksi. Eikä oikeasti jaksaisinkaan mennä mihinkään. Töissä oli kuitenkin donitseja ja croissantteja tarjolla : O-ou (kuten kummityttöni sanoisi). 
Minulla ei vieläkään ole nälkä, eikä oikeastaan aamun pahaa oloa lukuunottamatta tee edes mieli syödä, mutta poistuin aika pikaisesti kotiin, kun croissantteja alettiin laittaa esille. Voi nam :D

Oikeasti se näläntunteen puuttuminen on outoa. Toki vatsa on tyhjä, muttei se kurni tai vaadi ruokaa, kuten monesti käy, jos syöminen on jäänyt vähemmäksi. Litkuja ei vieläkään mene kaikkia, mutta se nyt on ihan se ja sama tässä vaiheessa. Yritän vaan juoda paljon vettä. Biottan mehuissa on vihdoin ananaksen vuoro, jonka tiesin hyväksi ja siksi säästin sen tarkoituksella paaston loppupuolelle.

Yksi ikävän paljon silmiä avaava juttu tässä on:
Paaston ensimmäisinä noin 3 päivänähän lähtee nesteet, jonka jälkeen toivottavasti poistuu kuona-aineita ja rasvaa (ja toki hieman lihaksia). Olen itse aina uskotellut itselleni, etten ole pulska, olen vain nesteistä turvoksissa. Hahah, minulta on kolmessa päivässä pudonnut painoa hämmentävän vähän, joitain satoja grammoja (en muista ihan tarkkaa lukemaa ensimmäisessä punnituksessa. Punnitushan olisi kannattanut toki tehdä jo ennen keventelyjä, eikä vasta paaston alettua). Ikävä kyllä joudun siis toteamaan olevani isompi kuin olen luullutkaan, eikä minuun juuri nesteet vaikuta, pudonneen painon perusteella, kertyvän. 
En toki odottanutkaan paastolta mitään merkittävää laihtumista, mutta ikävä huomata, että jotain tarttis nyt tehdä, ennenkö se alkaa olla vielä vaikeampaa.

Tässä vaiheessa ainoa oikeasti haittaava asia on se, että paasto toki hieman rajoittaa elämää. Neljän päivän ajan sillä nyt ei ole mitään väliä, mutta jatkossakin katson ajankohdan siten, että sen 4 päivää voi olla lähinnä kotona. Jotain pientä voisi kuitenkin mielellään tässä puuhailla ja ennenkaikkea pitäisi ulkoilla, muttei oikein uskalla, kun hieman hirvittää, paheneeko olo.

Iloinen asia kuitenkin on se, ettei tässä ole tarvittu (tähän mennessä) juurikaan tahtojen taistelua. Tämä on ollut tosi helppoa. Huomiselta kuitenkin odotan sitä luvattua suunnatonta euforiaa ;P

Paasto-ohjeita muutin, nesteiden vähentämisen lisäksi siten, että olen pureskellut yhtä purkkapalaa muutaman puraisun verran kerran päivässä, kun suu on tuntunut limaselta :D
Lisäksi tosiaan, kuten jo mainitsinkin, jouduin puristamaan appelsiinista mehua porkkanamehun sekaan, mutten koe sitä kovin "rangaistavaksi". Juon kuitenkin nesteitä kehotettua vähemmän, paitsi vettä toki pyrin juomaan paljon.
Mielestäni olen kuitenkin pärjännyt tosi hyvin, enkä rikkonut mitään "sääntöjä" - olen aika ylpeä itsestäni. Nyt tilanne on kyllä aika karmiva: makaan vanhempieni sohvalla ja katson kokkiohjelmia samalla kun äitini leipoo muffinseja. 
- Kai on olemassa laki, joka kieltää äitejä leipomasta, kun aikuinen tytär paastoaa? :D

Juuri nyt siis ei kiinnostaisi paastota yhtään. Haluaisin myös maniskoita, mutta kuitenkin, enää vuorokausi paastoa ja sen jälkeen pitäisi nukkua yönyli ja homma olisi siinä - ei paha!

torstai 17. heinäkuuta 2014

2nd Day


Ei valitettavasti vaatteita, vaan toinen päivä paastoa.
Samaa reaaliaikaisesti muistiinkirjoitettua jurnutusta, kuin eilen.

Vieläkään ei nälkä suuremmin vaivaa. Mikä on ihmeellistä, kun kohta 2 vuorokauteen en ole ruokaa syönyt. En toisaalta koe mitään positiivisiakaan juttuja, vatsakin pömpöttää entiseen malliin - varmasti siksi, että se on täynnä nestettä.

Tänäänkään en saanut syötyä (siis juotua) kaikkea. Jätin iltateen ja päivällisen kasvisliemikuution pois, päivälläkään ei kasvislientä ei mennyt paljoa. Lisäksi minun oli pakko puristaa porkkanamehun sekaan appelsiineista mehua, jotta sain edes sitä alas.

Aamiainen, edelleen jees.

Eilen juomaani tomaattimehua en enää juo, siitä tuli sen verran kuvottava olo kuitenkin. En halua vaarantaa tätä kuvotuksella. Myös ajatuskin vihannesmehusta ällöttää… 
Niin ollen päädyin tiputtamaan paastoa 5 päivästä 4ään, joka on aloittelijalle myös varsin sopiva määrä. Muuten tässä olisi käynyt niin, että olisin ollut viimeisen päivän juomatta mitään paastonesteitä. Nyt juon vaan ne nesteet, jotka edes jotenkin menee alas. Seuraavalla kerralla teen kyllä mehut itse!

Paaston lopettamista keskellä viikkoa puoltaa myös se, että viikonloppu on minulle, kuten varmasti monille muillekin, arkea haastavampi syömisten suhteen. Tulevana sunnuntaina on vielä juhlintaakin tiedossa. 
En toki aio revetä "perusviikonloppumättämiseen", tai tunkea kakkua kitusiini - kipeäksihän siitä tulee.
Haluan kuitenkin minimoida repsahtamisen riskin ja pitää pari ensimmäistä paastostapalautumispäivää ennen viikonloppua.
Nyt toki voi käydä niin, että yhden päivän pois pudottamalla luovun jostain puhdistautumisen tuomasta euforiapäivästä, mutta olkoot. 

Kuitenkin; olo on tänään odotettua parempi. Nälkä ole, eikä eilisen jälkeen ole tuntunut sille, että jotain puuttuu, kun ei syö.
- Eilen oli suorastaan orpo-olo, kun ei voinut harrastaa syömistä :D
Ei oloa voi kuitenkaan pirteäksi sanoa, nukuttaa ja kokoajan hirvittää millaiseksi olo voi kääntyä - huomisen pitäisi olla pahin päivä.

En kuitenkaan ole mitenkään flegmaattinen. Ajoin tänään autolla (mietin etukäteen paraneeko sitä ajaa, jos on heikommassakin hapessa), kun piti hoidella asioita ja sain "töitäkin" tehtyä. Huomenna en aja, tarvitsen raitista ilmaa, ja jos huominen on pahin, en ehkä uskalla rattiinkaan.

Paaston (uuteen) puoliväliin pääsin mielestäni ilman suurempia ongelmia, en edes oikeastaan halua syödä. Mietin kuitenkin jo paljon mitä syön loppuviikosta. Toivottavasti huominen ei ole ihan hirveä. Onneksi on vaan tosi vähän hommaa -voi nukkua loppupäivän.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Paaston ensimmäinen päivä

Kuten eilen teille mainitsinkin, paastoan (hurjaa!). 

Nämä paastopäivitykset eivät tule ihan reaaliajassa. Oikeasti olen muutaman paastopäivän edellä päivitystahtiani, muttei sen anneta häiritä.

Kuitenkin halusin näpytellä teille tuntemuksiani talteen heti kun paaston aloitin. Reaaliaikaisia nämä sinäänsä ovat, etten juurikaan kokenut tarpeelliseksi nyt julkaisuvaiheessa jaarittelujani sensuroida.

Ensimmäisen paaston halusin aloittaa turvallisesti Vogelin paastopaketilla, joka sisältää hyvät ohjeet ja kaikki tarvittavat 5 päivän paastoon. Muuten en ehkä olisi uskaltanutkaan, olisin varmaan pelännyt vähintään riisitautia :D


Kokemuksestani huolimatta en todellakaan ole mikään paastoamisen asiantuntija! 
Jokaisen kannattaa mieluummin kuunnella omia tuntemuksia ja kehoa, kuin lähes kasvotonta blogistia. En siis edes yritä kertoa teille mitään oikeaa asiaa, vaan pyrin kirjoittelemaan omia fiiliksiäni paaston ajalta.


Siis, ensimmäisen paastopäivän paatos, vai pitäisikö sanoa ajatuksenlento, olkaatten hyvät :D

Viikonloppuna tuli valvottua, mutta viikonloppuna oli myös _ne_parhaat_ festarit, joten ei vaihtoehtoa. Paaston alussa pitäisi melkein viikko syödä superkevyesti, se ei nyt mennyt niin tarkasti kun kehotettiin, mutta tällä mennään.

Aamiainen toimii, rypälemehu on hyvää! Venytin aamiaisen nauttimista mahdollisimman pitkälle ja syön (juon) sen vasta yhden jälkeen. Nälkä ei ole yhtään, pää on kyllä vähän kipeä mutta johtunee valvomisista.

Kello on jo yli 16, eikä vieläkään ole nälkä. Nukun päikkärit, päänsärky helpottuu.
Kaikki sanoo, että Molkosan on pahaa, olen juonut sitä ennenkin, eikä se maistu oikeastaan yhtään miltään. Molkosanin tarkoitus on kai lisätä hyvää bakteerikantaa.
Myöskään Cynara-uute ei maistu juuri ollenkaan, ei ainakaan pahalle. En oikein sisäistä uutteen funktiota, kai se voitelee vatsaa :D
Tee on hyvää.

Syön lounaan vasta kahdeksalta -ei vieläkään nälkä. Nälättömyys johtuu varmaan siitä, että ruokaa on (kai?) vielä vatsassa, josta keho saa vielä energiaa. Outo juttu kuitenkin, kun luulisi, että venynyt vatsalaukku vaatisi ruokaa. Huomenna varmaan kostautuu.

Syön siis tomaattikeittoa (mehua) lounaaksi kahdeksalta. Se ei ole missään nimessä pahaa, muttei toki tomaattikeittojen (joista pidän paljon) veroista. Laitan mehua ohjeen mukaan ja lämmitän sekä laimennan sen kiehuvalla vedellä. Laitan lautaselle, jotta luulisin, että syön ruokaa. 
- Paskat, ei nestettä kukaan jaksa lusikoida, juon lautaselta :D

En juo tomaatti"keittoa" kokonaan. Maku alkaa tökkiä, eikä se nyt niin hyvää ole, että huvikseen litkisi kun ei maistu, eikä ole nälkä. Totean kuitenkin syöneeni laimennettuna vähintään ohjeistetut 1.5-2 desiä.

Vielä on iso mukillinen kasvislientä jäljellä, hyvää! 
Sitäkin laitoin enemmän kun ohjeessa (ohjeessa 2dl, minulla vajaa 4), koska en halua jättää paaston jälkeen jäljelle paketin tuotteita 
-hukkaan ne silloin menisi. 
Voi olla, että monet kokevat tärkeäksi noudattaa kaikkea pilkulleen, se ei kuitenkaan sovi minulle. Desi lientä sinne tänne, varsinkin jos olen illalla vasta lounaassa ja taitaa jäädä joka tapauksessa illan nesteistä osa nauttimatta. Ei viitsi pakottaa kehoa vastaanottamaan kaikkea nestettä. Jääpi huomiselle vähän reserviä, jos on nälkä.

Join melkein kaiken lounaan kasvisliemestä ja siihen päälle välipalateen ja illallisen uutteet. Ei vieläkään ole yhtään nälkä, mutta noh, jääpä huomiselle tosiaan varalle tämän päivän illallinen ja vähän ylimääräistä teetä. Niille voi hyvin olla tarvetta, pitäähän huomenna tehdä "töitä" ja huomenna voi oikeasti olla kamala nälkä.

Yritän pitää tämän viikon yleisesti tekemisten suhteen lyhyenä ja helppona, levätä paljon. Pohtia tekemättömyyksiä sitten ensiviikolla. "Töissä" pitäsi kirjoittaa artikkeli aurinkolasitrendeistä ja uv-suojauksesta. Jos sen saa tehtyä, voi oikeastaan kaiken muun jättää ensiviikkoon, muutamaa pikkujuttua lukuunottamatta, jotka uskon jaksavani tehdä oli miten oli.

(Janiin; jätän huuhtelut mainitsematta, kukaan ei halua lukea niistä.)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kuulumisia


Olen ollut poissa jo aika kauan, pahoitteluni.
Syy ei suinkaan ole kokonaan Gilmoren tyttöjen, ne loppuivat kyllä jo hetki sitten.

Gilmoremanian perään tuli ryminällä arkeeni kivakiva pikku ylläri nimeltä lutikat. 
Minun asunnossani niitä ei onneksi ole, mutta kuulemma muualla taloyhtiössä. Voi hyvä helvetti mikä homma on laittaa kämppä muoveihin myrkytystä varten, hieman meni kesäsuunnitelmat uusiksi ja se prosessi vaati ihan tolkuttomasti aikaa. Olin ihan raivona, enkä olisi ikinä selvinnyt siitä urakasta ilman vanhempieni suurta apua - iso kiitos heille siitä!
Noh, onneksionneksionneksi niitä ei minun asunnossani ole, eikä tasan tule, jos se minusta riippuu! Lisäksi päätin, että jos tämän kesäinen myrkytysruljanssi ei auta, siis jos osa asukkaista jättää oman osuutensa torjunnasta hoitamatta, muutan heti. Tuohon rumbaan en rupea kenenkään muun laiskuuden vuoksi toista kertaa. Ei niille toki nykyisin oikein mitään voi, lutikathan ovat ongelma monissa loistohotelleissakin. Eikä muuttokaan välttämättä mitään ratkaise, mutta jos joku on väliinpitämätön, ei ongelma poistu. Siksi muuttaessa voisi toivoa parempaa tuuria kanssa-asukkaiden suhteen. Noh, toivotaan ettei siihen tarvitse ryhtyä ja tämä ongelma olisi tällä pois. Olen vaan niin ärsyyntynyt, hirveä homma ja ihan ilman omaa syytäni! Argh :D

Noh tämän maailmoja repivan draaman ;P jälkeen minua pitivätkin kiireisenä yhdet Suomen parhaimmista festareista, Korian Pioneerifestivaalit. Kuten Instagramissa jo mainitsin, ja osa teistä varmaan ennalta sen tiesi, kallistuu musiikkimakuni vahvasti keski-ikäisten miesten esittämän suomipunkin suuntaan. En myöskään ole mikään "oikea" festari-ihminen, joten mikä voisi olla parempaa, kuin lyhyt festarimatka lapsuusmaisemista ja vielä tärkeämpänä nopea paluu sivistykseen ;P
… No okei okei, ettei pelkäksi kehuksi menisi, on esimerkiksi Ruissikin aina aika mieletön :D

Nyt minua pitää kiireisenä ja hyvin väsyneenä aloittamani pasto. 
Kyllä! 
Uskokaa tai älkää: minä, joka aina ensin mietin ruokaa ja sitten vasta mitään muuta, aloitin lyhyen pohdinnan jälkeen paaston. Olen siitä kirjoitellut teille erikseen päiväraporttia. Vielä muutama päivä puserrettavana, pitäkää siis peukkuja!