torstai 28. elokuuta 2014

Masu Asian Bistro


Näitä uusia ravintolapostauksia olen "lupaillut" teille useampaankin kertaan kesän aikana. Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan.

Touko-kesäkuun vaihteessa kävin muutto"avun" jälkeen ensimmäistä kertaa veljeni ja hänen puolisonsa uudessa kodissa Tampereella. Reissu oli kiva ja toivottavasti pian uusittavissa. Muista reissun aktiviteeteista voi lukaista kesäkuun postauksesta. Nyt yritän muistella ensikertaani Välimäen Masu Asian Bistrossa.


Välimäki ei ole koskaan aiheuttanut minussa suuria väristyksiä ja haluaisin kovasti kehua edes tätä, mutta ihan nappiin ei ruokailu mennyt. Toki ruokaa ei voi syyttää ja on huomattava, että ravintola oli silloin vielä aika uusi, joten pieni alkukankeus on aina ymmärrettävää. Silti vähempikin sähläys olisi riittänyt.

Olimme ravintolassa muutaman minuutin varausaikamme alun jälkeen metsästettyämme pankkiautomaattia. Kiirehdimme sisään ravintolaan, jossa vastaan iski suunnaton kuumuus. Pahoittelimme myöhästymistä, mutta meille todettiin, että pöytämme edelliset ruokailijat ovat vasta maksuvaiheessa, joten ei haittaa. Sovimme, että putsaavat pöydän rauhassa, käymme nyt sillä pankkiautomaatilla. Tultuamme takaisin alettiin pöytää vasta siivoamaan ja loppujen lopuksi pääsimme istumaan pöytään noin 25 minuuttia varauksen alkamisen jälkeen.


Mainitsin, että ravintola oli kuuma. Se oli sitä jo ovella, mutta voi ei millainen sauna se olikaan takaosasta, lähempää keittiötä, jonne meidät ohjattiin. Olin pukeutunut toppiin ja jakkuun, muttei ollut mitenkään mahdollista pitää jakkua yllä. Muut seurueesta olivat pukeutuneet pitkähihaiseen ja heillä oli jo alusta asti todella kuuma. Suretti henkilökunnan puolesta, että he joutuivat työskennellä niissä asteissa.

Tarjoilukaan ei sujunut ongelmitta. Siinä oli jotain pientä sähläystä kokoajan, mutta koska en muista asiaa enää niin tarkasti, en katso voivani moittia siitä suoranaisesti. Tunti varauksemme alkamisesta saimme tilattua alkuruoat, mikä oli toki aika, noh ei niin kivaa. Mutta mielestäni sekä alku- että pääruoat tulivat sen jälkeen ihan kohtuullisen nopeasti, eikä alun venyminen enää haitannut.

Itse valitsin kaksi alkuruokaa (kopioin suoraan listalta):
UMAMI MEKYABETSU Valkosipuli- ja chiliöljyssä paistettua parsakaalia, cashewpähkinöitä ja umamikastiketta
HIRATA BUN Pikku"burgeri" paahdetusta possusta, koreamajoneesia ja mausteisia kurkkuja

Veljeni valitsi misokeittoa ja hänen avopuolisonsa luullakseni sinisimpukkaa. En ole ihan varma, oliko se nyt listalla oleva, joten en kopioinut sitä. Misokeitto oli ihan hyvä, ei mikään ihmeellinen. Simpukat olivat hyviä, mausteita oli mukavasti. Parsakaalitkin maistuivat, mutta potin räjäytti Hirata Bun -burgerit. Niitä tuli annokseen kaksi ja veljeni halusi (ehkä annoskateuksissaan ;P ) syödä toisen ja hyvänä siskona toki suostuin ;D Muutenkin söimme kaikki toistemme annoksia ristiin, kuten asiaan vähän kuuluukin.


Pääruoaksi otin aasialaisvivahteisen fish & ships -annoksen, jossa oli fenkoli-lime-omenasalaattia. Annos oli hyvä, ei mitenkään yllättävä. Salaatti oli mukava piristys muuten aika tuhtiin annokseen. Myös annokseni esillepano oli hauska.
Veljeni valitsi kahta erilaista sushia. Toinen oli California sushi ja toinen saattoi olla nimeltään Välimäki, joka nettisivujen menun mukaan on mausteinen sushipizza. Se oli kyllä hyvää, levä oli alimmaisena levynä, välissä levitetty riisi ja päällimmäisenä täytteet. Hauskan uusi idea ja todella ruokaisa!
Hänen puolisonsa valinnasta minulla ei valitettavasti ole enää aavistustakaan. Se johtuu siitä, ettei minulla ole siitä kuvia jäljellä, joten ei ole enää muistikuviakaan. Sen tiedän, että sekin oli hyvää ja muistaakseni jotain merestä tullutta :D
Kaikki pääruoka-annokset olivat isoja, ja näin ollen mielestäni hinta-laatusuhde oli hyvin kohdallaan. Meistä kukaan ei syönyt annostaan loppuun, sillä salissa seisova tukahduttavan kuuma ilma ei suoranaisesti lisänyt ruokahalua tai näläntunnetta. Eikä ravintolaan siksi varsinaisesti halunut jäädä viihtymään.


Kuumuudesta viis, ruoka oli kuitenkin hyvää ja sehän on pääasia. Lähtömmekään ei onnistunut ihan kommelluksitta. Tähän juontaa alussa mainitsemani pankkiautomaatin metsästykset. Nordean eikä Osuuspankin pankkikorteilla saanut sinä iltana maksettua eikä nostettua rahaa. Hip hei miten hauskaa, onneksi luottokunta pelasti.

Onko teillä kokemuksia Masusta?

tiistai 26. elokuuta 2014

Filippa K Esther Belt Coat


Koska niiiin pidän siitä, että blogini on katsokaamitämiänyttaasostin -blogi (not!) niin jatketaan samalla kaavalla.

Katsokaa mitä miä nyt taas ostin ;P Eikun hankin, tarpeeseen, uuden talvitakin.

Joskus keväänkorvilla Spaltissa sovitin Filippa K:n talvitakkiuutuuksia ja ihastuin palavasti Esther Belt Coatiin ja erityisesti Sequin -kausiväriin. Takkiahan on käsittääkseni ollut Filippan valikoimissa jo pitkään. Flippa K:lla on ilmeisesti yleensä tarjolla tummien sävyjen (nyt musta ja sininen) lisäksi joku kausiväri. Viimevuoden kausivärinä taisi olla tumma luumu.
Takki on mielestäni vähän normaalia suurempaa kokoa. Spaltilla sovittelin S-kokoa ja nyt tilasin M:n, joka on minulle hieman reilu. Parempi niin, mahtuu joku paksumpikin neule alle.
Niin tosiaan tilasin... Mieluusti olisin ostanut takin kivijalkaliikeestä, mutta sieltä saadun palveluttomuuden jälkeen tilasin takin Booztista. En tosin tällä kokemuksella ihan suuresti lähtisi liputtamaan Booztinkaan asiakaspalvelutyön laatua.




Ah, tykkään niin tästä uudesta, mielestäni varsin tyylikkäästä, haalean vaaleanpunaisesta talvikaveristani. Enää on selvittämättä, minkä sävyiset huivit sopivat tähän parhaiten ;)

maanantai 25. elokuuta 2014

Mulberry oversized Alexa


…En oikeasti yritä uskotella teille, että olisin katsonut viikko sitten loppuneita kisoja näin pitkään :D

Normaalien hommien lisäksi kiirettä viimeviikkon loi jokasyksyinen kirppis-show. Vaikka kuinka muka ostaa vähän ja myy aina sopivin välein turhaa pois, on kirpputoritavaroiden hinnoittelu, tai itseasiassa sen koko homman hoitaminen aina hyvin aikaa vievä prosessi.

No, pidemmittä puheitta. Oli minulla tässä synttäritkin. Instagram-seuraajani tietävätkin jo, miten lahjoin itseäni.








Pretty, so so pretty < 3  Eikö teistäkin? Olettehan tekin viimeaikoina muistaneet lahjoa itseänne?


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Keskiviikkoa


Heippa, tulin kuitenkin Latvalan juoksua odotellessa kertomaan päivänpolttavia kuulumisia.

Minulla on varastossa teille muutamakin kiva(?) ravintolapostaus, mutta kuvitan vielä tämän postauksen viimeviikon Midhill-lounastelulla ystäväni kanssa. Annos oli hyvä, aika peruspurilainen, mutta niin valtava, että olin mahanpuruisen ähky vielä illallakin. Vedestä ei muuten tarvinut maksaa ;)



Päivän paras uutinen, Itellan muuttaminen nimensä takaisin Postiksi sai minut hihkumaan ääneen. Tykkään, että Itellalla on munaa myöntää, ettei kaikki mennytkään kuin Strömsössä.

Kamalin taas oli se, että tähän varsin lapsettomaan blogiini on eksytty haulla Kuinka isoksi voi vauvamaha kasvaa?
...Joo, ehkette saakkaan niitä ravintolapostauksia ;D

Puspus, mukavaa päivänjatkoa < 3

tiistai 12. elokuuta 2014

Miten kallista onkaan olla ihana


Otetaanko tähän väliin hieman lyhyempi postaus viimeisten kilometripostausten sijaan?

Kaksi edellistä kauneudenhoito(?) -postausta on tungettu tunnisteen kosmetiikka alle, sillä en viitsinyt kehittää niitä varten uutta tunnistetta.

Jos joku nyt pohtii, miksi tempaisin kaksi noinkin pientä, mutta aika hintavaa toimenpidettä, vastaan siihen kahdella Kauneus & Terveys -lehden lehtileikkeellä. Napsasin kuvat mielestäni hyvistä teksteistä joskus keväällä, mutten en valitettavasti muista enää lehden numeroa, josta ne on otettu. Ei ollut tarkotus venyttää tekstien julkaisua blogissa niin pitkälle, että sen ennättäisin unohtaa, mutta näin kävi.

Nämä tekstit eivät mitenkään suoranaisesti liity minuun tai pyrkimyksiini, mutta mielestäni tekstit tuovat hyvin esiin sen yleisesti muuttuneen ja hyväksyvämmän ilmapiirin.


En tarkoita tällä, että olisin itse saanut palautetta mistään. Silti minusta on hyvä pitää mielessä, että jokaisen kehohan on jokaisen oma asia ja jokainen tekee ne omat valinnat. 
Muidenkin olisi hyvä muistaa se. Eikö totta?


Arvaattekin ehkä, mitä kerron seuraavaksi. Tänään alkoivat EM-kisat, vihdoinkin! Laskinhan niihin päiviä viimeistään Kalevan kisoista asti. Saattaa siis olla, ettei minusta enää tällä viikolla juurikaan kuulu.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Hampaiden valkaisu


Kirjoitin teille pitkän tekstin hampaidenvalkaisukokemuksestani. Se katosi taivaan tuuliin. Kerron siis teille nyt arvatenkin lyhennellyn ja ehkä hieman sekavamman version siitä.

Aloitan tarinoinnin sillä, että hampaani ovat hyvässä kunnossa. Olen aina pitänyt niistä hyvää huolta, eikä niissä ole koskan ollut reikiä. Hampaitani on oikomishoidettu jonkun verran. Hampaideni kuntoon ja oikomishoidon lopputulokseen olen ollut aina tyytyväinen, väriin taas en koskaan. Ennen tarinan alkua haluan korostaa hampaideni hyvää kuntoa. Myöskään valitsemassani hoitolassa ei ollut mitään vikaa. Itse valkaisussakaan ei tapahtunut mitään väärää, kaikki ei silti mene aina kuin Strömsössä.

Suuhygienisti (lue: äiti) putsaa hampaani pinnallisista värjäytymistä muutaman kerran vuodessa. Lisäksi olen noin 10 vuoden aikana kokeillut muistaakseni neljää kotivalkaisua. Joitain vuosia sitten päätin kuitenkin, että kotivalkaisupelleilyn on loputtava. En halua tuhlata rahaa ja vahingoittaa kiillettäni. Kotivalkaisuissahan ei saa olla tehoaineita kuin juuri sen verran, että ne putsaavat samat pinnalliset värjäytymät, minkä suuhygienisti tekee paljon paremmin ja helpommin. Lisäksi en halunnut ottaa risiä, että joskus en olisikaan kotivaalennuksessa yhtä onnekas kuin tähän asti ja polttaisinkin vahingossa ikeneni tai limakalvoni.

Vuonna 2011 kävin kosmetologilla teettämässä noin 100 euron valkaisun. Tulos ei ollut ihmeellinen, joskin hampaat vaalenivat mielestäni (ainakin hetkellisesti) hiukan, kotihoito-ohjeita ei juuri ollut ja eniten minua kummeksutti se, ettei hampaitani mitenkään edes putsattu tai langattu ennen hoidon aloitusta. En ollut kovin pettynyt ainakaan hinta-laatusuhteeseen, mutta päätin, että homma tehdään vielä kerran kunnolla ja sitten on aika lopettaa hampaiden kiilteen kanssa pelleily.

Vuoden 2013 kesällä päätin aloittaa sen oikean hampaidenvalkaisuprosessin. Valitsin hoitolaksi Itäkeskuksessa sijaitsevan Hymyklinikan hyvien arvosteluiden ja ilmaisen 15 minuutin konsultoinnin vuoksi.
Konsultointi oli hyvä. Otettiin ennen-kuvat (ei blogin kuva) ja juteltiin valkaisusta ja siitä, miten tehty oikomishoito voi suun ikääntyessä vaikuttaa hammasrivin suoruuten. Valkaisun lisäksi suuhygienisti ehdotti muutaman hampaan kärjen hiomista tasaisemmaksi, jotta hampaat olisivat keskenään tasaisemmassa rivissä. Tätä olin itsekin miettinyt.

Aloitin lääkärin suorittamasta hampaiden hionnasta, joka tehtiin lokakuussa 2013. Tämä oli varmasti paras käyntini Hymyklinikalla. Nuori lääkärimies oli asiantunteva, kertoi mitä tekee ja kertoi mielipiteensä siitä, miten asiat kannattaisi tehdä. Uskoin mielelläni hänen näkemystään. Lisäksi juteltiin jo syyhygienistinkin kanssa sivutuista oikomishoitoon liittyvistä jutuista siitä, miten ikääntyessä hoidon tulos voi muuttua. Minulta hiottiin 6-8 etuhammasta tasaisemmiksi siten, että ne sopivat paremmin sarjaan keskenään ;P
Käynti oli nopea, helppo, edullinen ja kivuton. Vastaanottovirkailija sanoi, ettei ole koskaan aiemmin kuullut asiakkaan ihmettelevän toimenpiteen edullisuutta. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei aio laskuttaa hionnasta koko hintaa, sillä hampaissani oli aika vähän hiottavaa.

Hammasprosessin viimeistä vaihetta, valkaisua, venytin kevääseen 2014 uskalluksen ja rahan puutteen vuoksi. Lisäksi pohdin, onko järkeä valkaista hampaita, kun juon ihan liikaa kahvia ja kokista. Olenkin pyrkinyt matkanvarrella kohtuullistamaan niiden käyttöä.

Muutama päivä ennen valkaisua suuhygienisti teki Hymyklinikalla hampailleni soodaputsin, jotta kaikki pinnalliset värjäytymät saatiin pois ja hampaideni kunto tarkastettua, jotta valkaisun tulos olisi mahdollisimman hyvä. Suuhygienisti kehui hampaideni kuntoa ja veikkasi valkaisun menevän näin hyväkuntoisilla hampailla tosi hyvin. Hänkään ei laskuttanut summaa, jonka oli varautunut maksamaan, sillä hän oli joutunut tekemään hampaideni kanssa oletettua vähemmän töitä. Tästä tykkään Hymyklinikalla, näin sen pitääkin mennä!

Valkaisun aika koitti eräänä keväisenä maanantaina. Olin varautunut kipuun, mutten ihan sellaiseen, mitä tuleman piti. Hymyklinikalla minut otti vastaan suuhygienisti, jonka ammattitaidossa ei ollut mitään moitittavaaa, vaikka loppuosa tarinaa ei niin siirappinen olekaan. Tässäkin jäin odottamaan jonkinlaista hammasvälien ja pintojen näennäistä puhdistusta, mutta ehkä näiden myrkyjen kohdalla sillä ei ole merkitystä.

Ikenet suojattiin ja suuhuni tungettiin jos jonkinlaista vehjettä, jotta suu pysyisi auki ja jottei limakalvoihin vahingossakaan menisi vetyperoksidia. Tämäkään ei toki ole mitenkään maailman miellyttävintä toimintaa. Ennen valkaisun aloittamista sanottiin, että mitä tahansa tapahtuisi, en saisi laittaa sormia suuhun. 
- Mietin, miksi ihmeessä näin haluaisin tehdä.
… Noh, jokainenhan voi miettiä, mitä valkaisuaine eli vetyperoksidi tekee hampaille. Varsinkin kun on tarkoitus valkaista hammasta, muuttaa hampaan väriä. Ei vain poistaa värjäytymiä ja tummentumia.

Hampailleni levitettiin ensimmäinen kerros valkaisuainetta ja tulosta oli tarkoitus tehostaa valolaitteella. Se ei kuitenkaan toiminut ja suuhygienisti keskittyi temppuilemaan sen kanssa. Tämä ei helpottanut kohoavaa paniikkiani. Lopulta laite lainattiin toisesta huoneesta ja sen huoneen potilas lähetettiin kotiin.
Kun ensimmäinen kerros oli vaikuttanut suussa riittävästi ja sen tehoa oli vähän parannettu valolla tulivat ensimmäiset vihlovat hermokivut. Se oli kamalaa, kipu oli niin kova ja yllätyksellinen, että hyppäsin hoitotuolista metrin verran joka kerta kun sähköiskumainen kipu lävisti hampaani.

Itse kivun olisin voinut kestää ilman suuria ongelmia, mutta sen yllätyksellisyys oli jotain aivan kamalaa. Neuvoteltiin suuhygienistin kanssa siitä, miten jatketaan. Hän suositteli laittamaan ainetta toisen kerroksen, sillä yhdellä kerroksella voisin tuntea rahojeni menevän hukkaan. Hän kuitenkin sanoi, ettei hampaideni kohdalla olisi tarvetta kolmeen kerrokseen, joten toimenpide olisi yhden levityksen ja 10 minuutin odottelun jälkeen ohi. Sovittiin myös, ettei jälkimmäisellä kerralla käytetä tehostevaloa, jonka aikana alaleukaani oli alkanut ensimmäisellä kierroksella vihloa.

Kun aine oli toistamiseen levitetty alkoivat järkyttävät hermokivut. Suuhygienisti laski minuutteja ja rauhotteli. Muutamasti hän varmisti, haluanko jatkaa loppuun. Olin kuitenkin päättänyt kestää ne jäljellä olevat vajaat 10 minuuttia. Alaleuasta, etuhampaista alkanut hermosärky eteni sähköiskumaisesti alaleuassa hampaiden juuressa siirtyen välillä myös tiettyihin kohtiin yläleuassa. Nyt tiesin, miksi haluaisin laittaa sormet suuhuni. Painoin käsilläni leukoja ja poskia, tärisin ja sätkin.

Kun tarvittava aika oli kulunut ja suuni vapautunut kahleistaan suurin paniikki helpottui. Suuhygienisti levitti hampailleni vihlontasuoja-ainetta, jota antoi myös kotiin. Sain hyvät kotihoito-ohjeet, käskyn soittaa, jos vihlonta ei 48 tunnissa ole ohitse. Lisäksi minulle neuvottiin, millaista vihlontaa vähentävää hammastahnaa kannattaa hakea kaupasta. Niin ja käskettiin pitää suu kiinni, varsinkin jos tuulee :D
Ei kyllä olisi tullut mieleenikään avata suutani, enää koskaan ;P
Hiukan hirvitti mitä on vielä tulossa, kun kerrottiin, että yleensä alkaa vihloa vasta muutama tunti valkaisun jälkeen. Lohdutettiin kuitenkin, että vihlonta kuitenkin menee ohi ihan taatusti kahdessa päivässä.


Hain hammastahnan kaupasta ja lähdin metrolla kotiin. Tärisin, sätkin ja pidin kaksin käsin leuoistani kiinni 
- Olin varmasti näky!
Kotona olin varautunut siihen, että voin tarvittaessa käydä heti nukkumaan, mutta sen sijaan kitisin Facebookissa ystävilleni, kuinka sattuu :D Käskin heitä muistuttaa tilanteesta, jos joskus saan synnyttää,  ja kysyä silloin, kumpi on kivuliaampaa :D
Kun sallittu aika juomiseen ja syömiseen oli kulunut, lisäsin vihlonta-ainetta ja otin paljon särkylääkettä. Nukuin ihan hyvin. Minulla se kaikista pahin meni ohi muutama tunti valkaisun jälkeen.

Seuraava päivä oli kuitenkin vielä aika kamala. En uskaltanut oikein syödä ja varoin hampaitani ihan koko ajan. Vielä välillä pistävä ja äkillinen hermokipu iski, ei kuitenkaan ihan niin voimakkaana kuin edellisenä päivänä. 
Illalla olin ihan loppu hoidettuani päivän pakolliset asiat ja tapaamiset ja migreenihän se pääsi iskemään. Olo oli aika kurja, hampaidensuoja-aine oli jo loppunut. Olin neuvojen mukaan vuorannut hampaani useaan kertaan vihlontaa vähentävällä hammastahnalla, joka oli jo hieman polttanut limakalvojani. Hain kaupasta riisiä, jota ajattelin uskaltaa syödä ja menin nukkumaan. 
...Herätäkseni aamuyöstä laittamaan viestiä työharjoittelupaikkaani, etten pysty siinä migreenissä tulemaan töihin.
Makasinkin päivän kotona, huilasin ja söin hieman riisiä. Sen taianomaisen 48h tunnin jälkeen ei hampaiden hermoihin asti menevää vihlontaa enää esiintynyt.
Näiden ensimmäisen 48 tunnin jälkeen hampaitani on vihlonut muutamasti, muttei mitenkään erityisesti, joten en voi väittää valkaisun vaikuttaneen siihen.

Olenko tyytyväinen?
Ennen valkaisua hampaideni väri arvioitiin (muistaakseni asteikolla 1-15) kohtaan 3. Valkaisun jälkeen väri arvioitiin 1-2 väliin, eli hampaani eivät voisi juuri vaaleammat enää olla. En siis usko, että kolmas vetyperoksidin levityskerros olisi tulosta juurikaan parantanut. Siihen nähden olen siis valkaisutapahtumaan tyytyväinen. En kuitenkaan koe hampaideni valkoisuuden olleen 3 asteella ennen, enkä kokenut hampaideni sävyn ollevan 1-2 asteen välillä valkaisun jälkeenkään.

Ennen-kuva on otettu muistaakseni ennen hiontakertaa ja jälkimmäinen kuva tänään. En todellakaan pystynyt kuvata hampaitani, tai avata juuri suutani, ensimmäisinä päivinä valkaisun jälkeen. Kuvat eivät siis ole ihan vertailukelpoisia tai tarkkoja, ehkä siitä kuitenkin hieman näkee kevyttä hiontaa ja ehkä ihanihan vähän värin muutosta.

En kiistä suuhygienistin ammattitaitoa, vaan luulen, että vika on minussa ;D Perinteisesti hankalana naisena en ole tyytyväinen mihinkään ;P Ihoni ollessa varsin punapigmenttinen, saattaa myös olla, etteivät hampaani voi näyttää sitä pohjaa vastaan haluamiltani helmihampailta.
En kiellä, ettenkö olisi odottanut kaiken sen kivun jälkeen näyttävämpää lopputulosta. Se miten kauan valkaisu kesti tai kestää, en osaa sanoa. Silmä tottuu niin äkkiä.
Valkaisutuloksen kestoa arvioitaessa on huomioitava jatkuva kahvinjuontini, eihän mikään vaalea kudos voi kestää supervaaleana päivittäisellä mustalla tervalla hautomisella.

Tyytyväinen olen kuitenkin siihen, että asia tuli testattua ja tein kuten alunperin ajattelin: nyt testataan ja sen jälkeen lopetetaan hampaiden kiilteen kanssa hölmöily ja leikkiminen.
Valkaisu tuli tosiaan testattua, en ole pettynyt, mutten voi missään nimessä suositella asiaa kenellekään.

Paras ja ehkä eniten hampaiden ulkonäköön vaikuttanut asia oli hampaiden kärkien kevyt hiominen. Lisäksi käteen jäi hyviä neuvoja hampaiden ikääntymiseen ja sen mahdollisesti mukanaan tuomaan hampaiden liikkumiseen. Minun hampaita ei kuitenkaan enää koskaan valkaista, en koe esteettisen hammashoidon menevän missään nimessä hampaideni terveyden ylitse. En halua tuhota todella hyväkuntoisia hampaitani.

Hieman minua jäi mietityttämään, miksi Hymyklinikalla otettiin ennen-kuvat, kun jälkeen kuvia ei koskaan otettu.

torstai 7. elokuuta 2014

Kulmien kestopigmentointi


Pieni ikuisuus sitten vihjasin Instagramissa tehneeni jotain jännää.
…Jännää minun mittakaavallani; kestopigmentoin kulmani.
 Mietin projektia loppujen lopuksi todalla lyhyen ajan, kun löysin tekijän, jonka käsiin uskalsin uskoa kulmani.

Kulmakarvani eivät koskaan ole olleet se kasvojeni vahvin puoli 
- Ei, älä kysy mikä on, en tiedä :D
Viimeisen 10 vuoden aikana kulmakarvat ovat tulleet tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi osaksi meikkausta. Kauas ollaan tultu omista teiniajoistani, jossa kulmat nypittiin hyvin ohuiksi. 
Sellaisia en itselleni ole koskaan tavoitellut, mutten kuitenkaan koskaan oppinut piirtämään niistä minua riittävästi tyydyttäviäkään. Nykyteinit tuntuvat osaavan piirtää ihan mielettömiä, heidän kasvojaan juuri oikein korostavia kulmia.

Siksipä kestopigmentointi alkoi ajatuksena kutkuttaa minua joitain aikoja sitten. Sehän ratkaisisi kaikki ;P ongelmani. 
...Niinhän se melkein teki: näin huimilla kesäkeleillä en ripsienpidennysten ja uusien kulmien kanssa ole meikannut ollenkaan. Silti lopputulos on ollut mielestäni edes kohtuullisen siisti.

Joku saattaa nyt miettiä, eikö kestoväri riitä?
Olen kestovärjännyt kulmiani säännöllisesti noin 15 vuotta ja pitkään koin, että sen piti riittää ainakin kynällä korjailtuna. Värin kesto kulmissani on kuitenkin aika huono, eikä pelkkä kestoväri tokikaan muuta kulmien ilmettä. Ei vaikka ne olisi nypitty kuinka taidokkaasti. Karvathan kuitenkin ovat sellaiset ja niissä kohdissa, mihin sattuvat kasvamaan.

Alkuvuoden aikana minua alkoi ärsyttää jatkuva kynällä tuhraaminen ja sen (kuviteltu) suttuisuus. Niinpä Blackoutista Satu Huikon löydettyäni en miettinyt oikeasti hetkeäkään. Enkä voisi olla tyytyväisempi. Satu tekee karvatkeniikalla luonnollisia kulmia, ei siis mitään palkkeja. Palkkeja en toki olisi koskaan ottanutkaan.

En oikein tiennyt mitä odottaa. Varasinkin ensin Sadulta konsultaatioajan, jossa ilmeisesti yleensä keskustellaan mm. väristä. Minä, tietyissä asioissa hysteerisen tarkkana ihmisenä, halusin, että kulmat piirretään minulle. Halusin nähdä, että olemme samalla aaltopituudella. Se onnistui ja ymmärsin, että Satu ymmärtää, mitä haluan.

Minulla ei ole tatuointeja, joten en tiennyt millaista kipua odottaa. 
Kipu ei kuitenkaan ole hommassa se kynnyskysymys, sen kyllä kestää. Puudutustakin tulee tietyn alkuvaiheen jälkeen, joten sen suhteen ei kannata huolestua. Minulle hieman yllätyksenä tulivat silmien vuotaminen ja kulmien turpoaminen. Olin kyllä varautunut molempiin hieman, mutta minulla varsinkin oikean kulman turvotus oli aika massiivista.
- Turvotus on tapauskohtaista ja menee ohi, eikä se, käsittääkseni, vaikuta asiaan.

Ehkä eniten olin huolissani siitä, millainen tulos olisi heti neulomisen jälkeen - kehtaisinko kävellä kotiin. Hyvin kehtasin, ei pienintäkään ongelmaa. Jälkipigmentoinnin kohdalla jopa kävelin kodin sijaan suoraan Gaijiniin :D

Tässä kulmat heti ensimmäisen pigmentointikerran jälkeen. Minimaalinen punotus ja turvotus nähtävissä.

Kulmiin tulevan mallin suhteen en hätäillyt. Tiesinhän ensitapaamisen perusteella, että Sadulla on hyvä näkemys kulmien mallista. Väristä sen sijaan olin tarkka ja hieman huolissani myös pigmentointikerralla. Se olikin ainoa asia, joka ensimmäisellä pigmentointikerralla ei osunut ihan nappiin. Kulmista tuli makuuni liian lämpimän ruskeat. 
Maailma ei kuitenkaan siihen kaadu. 
Noin 3vkoa (- 2kk) ensimmäisestä pigmentoinnista suoritetaan jäkipigmentointi. Se kuuluu hintaan, sillä parannetaan pigmentoinnin kestoa ja voidaan tosiaan hieman korjailla lopputulosta. 
Jälkimmäisellä kerralla valittiin väriksi kylmempi ruskea, jonka Satu sekoitti useammasta väristä. Nyt siitä tuli oikein hyvä. Samalla vahvistettiin pigmentointijälkeä ja tehtiin muutaman karvan lisäyksiä. 
Tykkään Satusta myös siinä, että hän sanoi minulle, milloin riittää. Itsehän muuten viilaisin karvojani yhä :D

Hieman kammoksuin myös paranemisprosessia ennalta. Sekin oli kuitenkin aivan turha pelko. Kasvojani ei kiristänyt, eivätkä kulmat hilseilleet. Riitti, että rasvasi kulmia säännöllisesti Bebanthenilla muutaman viikon ajan ja paremisprosessi oli siinä.

Ehkä hieman hassusti valittu kuvakulma, mutta tämä oli ainoa ennen-kuva.
Molemmissa kuvissa kulmat on äskettäin nypitty ja värjätty ja ennen-kuvassa niissä on lisäksi kynää.
- Niinpä, mitä kirjoitinkaan yllä :D

Kukaanha ei katso toisen kulmia niin läheltä, että tietäisi jollakin olevan (hyvin tehdyt) pigmentoinnit. Saatan saada nyt muutamia "et sitten kertonut" -viestejä, sillä en kertonut ystävilleni asiasta ennestään. Tapanani ei ole huudella ennakkoon asioita, joissa on edes pieni riski päätyä katastrofiin. 
- Olisittepa nähneet minut näönkorjausleikkauksen alla :D :D
Kulmieni luonnollisuudesta kertoo hyvin se, ettei edes supertarkka äitini huomannut asiaa, 
ennenkö käskin hänen katsoa kulmiani tarkkaan.
Toki sulautumista helpottaa kun värjäytän ja nypitän yhä kulmiani säännöllisesti. Eihän pigmentointi toki tarkoita, että voisin jättää kulmani luonnontilaan. Muutenhan pigmentointieni päällä olisi pian oljenvalkea puska :D

Vaikka nyt kerronkin, että hyvän kulmienpigmentointikokemukseni jälkeen harkitsen myös silmänrajausten ja ehkä jopa huulien pigmentointia, tämä ei silti ole maksettu mainos. Tämä on ansaittu kehu.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Lakusorbetti


First things first, mitä tykkäätte uudesta banneristani?

Banneriin väreiltään sopivasti ajattelin jakaa teille tänään nopean ja helpon lakusorbetin ohjeen. Ohje oli niin idioottihelppo, että jopa minä sain sen onnistumaan.


Resepti on IL Teema Sienet & Marjat -lehdestä, jonka kannessa on kaunis Paula Heinonen.
Lakusorbettiin tarvitaan:
4dl vettä, 200g lakritsaa, 1rkl hunajaa, 1,5 rkl muskavadosokeria ja 1 liotettu liivatelehti.












Rehellisyyden nimissä tunnustan syöneeni osan lakuista ennakkoon :D

 Sorbetti valmistuu helposti:
Kaikki aineet kiehautetaan kattilassa ja massa soseutetaan.
Sauvasekoitin olisi varmasti helpompi. Itse käytin blenderiä, koska en sekoitinta omista. 
Soseutettu massa survaistaan jäätelökoneeseen tai pakastimeen. 
Koska minulla ei ole myöskään jäätelökonetta tein karvalakkiversion. Tällöin massaa täytyy välillä sekoitella, jotta sorbetista tulee kuohkeaa.


Koko homman ainoa miinus tulee Pandan lakuista. 
Niiden jälkimaku on aika rasvanen, jolloin myös sorbetin jälkimaku on sitä. Seuraavaksi kokeilen ehkä salmiakkilakuilla.

tiistai 5. elokuuta 2014

Uudet poposet


Kesän alennusmyynneistä ei selvitty tänäkään vuonna kolauksetta.

En todellakaan olisi tarvinut mitään. Vielä vähemmän uusia kesäkenkiä. Vähiten mustia balleriinoja :D
Net-A-Porterin aleissa en kuitenkaan voinut ohittaa Givenchyn simppeleitä ja aina-tyylikkäitä perusbaltsuja.

Kokonahkaisia, mustia balleriinojahan tarvitsee aina ;P 
Näissä isona plussana aiemmin suosimaani Repettoon verrattuna on ehdottomasti se, että pohjat ovat kumia, ei nahkaa. Hyvä, ettei tarvitse heti oston jälkeen kiikuttaa uusia kenkiä suutarille, jotta baltsuista saa Suomen suveen soveliaammat.


Ei sillä, ettäkö tänäkesänä olisi suuremmin lätäköitä tarvinut väistellä :)
Mitäs tykkäätte uusista Givency-pupuistani?

Huoh, joo tiedäntiedän, kuvat on puhelimella. Työjuttuja lukuunottamatta en ole kameraan koskenut noin kolmeen kuukauteen. Hyi, pahapahablogisti!

maanantai 4. elokuuta 2014

Täällä taas


Olen ollut taas pitkään poissa. Noh kyllä te ymmärrätte - kesä ja muut kiireet.

Heittäydyn puolustelukannalle ja selittelen ensimmäisenä asiaa nyt jylläävällä kesäflunssalla. Flunssa itsessään on siedettävä, mutta näihin Kaakkois-Suomen helteisiin lisättynä olo on aika tukahduttava.

Lisäksi haluaisin ehkä jatkaa puolustelujani vetoamalla Meripäiviin, kiihkeisiin lämpimiin öihin tai edes järkeviin töihin mutta pyhpah :D Eipä ole paljon mistään edellämainitusta tietoa arjessani ;P 

Olihan minulla toki taas se kuuma ja itkuinen, jokakesäinen pikasuhde herra Linnan kanssa. Minun ja Väinön suhde on aika ruma; vietetään yhdessä kiihkeät pari viikkoa lähes joka ikinen kesä, joskus ehkä muuhunkin vuodenaikaan. Tiedän tasan tarkkaan ulkoa, mitä hän minulle kertoo ja silti teen saman virheen hypätesseni hänen kelkkaansa joka ikinen kerta, artikkelia välillä vaihtaen. Käännän sivua, itken ja käännän sivua ja itken ja käännän sivua. 
...Turhahan tätä on piilotella. Tiedätte suhteeni sortoon, alistettuihin ihmiskohtaloihin ja kaikkeen minkä koen epäreiluna. 

Voin kuulla useamman huokauksen, taas se vaahtoaa aiheesta. Jos viitsisin etsiä, löytyisi blogista linkattavaksi vapaustaisteluesimerkkejä muutamia lisää. Ainakin yksi Les Mis -itku. Ehkä minussakin asuu pieni torppari :D

Kyllä, ai että arkeni on jännittävää ;D

...Luulen, että olin tulossa kertomaan teille jotain, mutta se sisäinen flunssainen torpparini unohti jo asian :D
Kuitenkin; henki pihisee ja vinkuu. Voisin (näin sujuvasti teemaan sopien ;P ) vaikka yrittää taas skarpata ja esitellä viimeaikain ostoksiani.