perjantai 26. syyskuuta 2014

Uusia juttuja kaapissa


Vaihdoin otsikkoa muutamasti, sillä uusia ostoksia -otsikko olisi ollut harkaanjohtava jälkimmäisen ihanan uutuuden osalta ja suoranaiseksi uutuudeksi tätä ensimmäistä ostosta taas ei voi kutsua. Päin vastoin, tulen vähän jäljessä tässäkin trendissä.

Muistanette, että kertoilin teille vuodenvaihteessa halustani järkevöittää takki"kokoelmaani". Kerroin myös myöhästyneessä puolivuotiskatsauksessa saaneeni sen hyvin alkuun Filippa K:n villakangastakin merkeissä ja kerroin, että toinenkin takkisatsaus on tehty vihjatessani samassa koontipostauksessa toisen syksyn takkihankinnoista odottavan vielä ensiesiintymistään.

Alunperinhän olin ajatellut sovittelevani rauhassa ja testailevani eri malleja täydellisen parkatakin sovitusoperaatiossa. Olin myös ennalta kuvitellut päätyväni Parajumpersiin tavoitteissani löytää täydellisen lämmin ja pitkäaikainen takkikaveri kylmimmille keleille.
- Tiesin myös, että siinä, kuten myös Canada Goose vaihtoehdossa, minun täytyisi hieman säästellä, jotta siihen raaskisin panostaa.

Lisäsin kuvaan reilusti valoa, koska se oli niin syksyisen synkkä. Pahoittelut kuvan laadusta, takki on kyllä ihan musta :D

No kuinkas kävikään; Canada Goosen Trillium -parka käytännössä kaadettiin syliini. Kahta kertaa ei tarvinnut miettiä, kun minulle tarjottiin mahdollisuutta ostaa muutamasti pidetty Trillium. Hyvä second hand löytö, sanoisin :)
Tämän hankinnan tieltä molemmat Nellyn blogistiparkani pääsivät uusiin koteihin.


Vielä yksi takkiupgradeaus odottaa esittelyään. Olen aika tyytyväinen näihin muutoksiin vaatekaapissani.

Puolivuotsikatsauksessa kerroin myös saaneeni ihanista ihanimman huivin lahjaksi. Veljeni puolisoineen kävi Lontoossa sopivasti syntymäpäiväni korvilla, joten sain superkauniin McQueenin tulppaanipääkallohuivin tuliaisiksi. Eikö ole mieletön!


 Väri on kaunis; juuri mieleeni ja huivi on kivan jämäkkä. Ohuet huivit eivät ole juttuni. Sävy on niin kaunis, etten pääse yli siitä :) Tyylikäs.

Huivissa siis kuviona pääkallo, jonka päässä on tulppaani. Selitykseni ja kuvani ovat taas niin loistavan laadukkaita, huoh :D Tarkemman kuvion näkee halutessaan McQueenin sivuilta.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tallinnan ravintolasuositus


Kertoilin teille kesällä käyneeni äiti-tytär -reissulla Tallinnassa, jossa yövyimme The Three Sisters hotellissa. Kertoillessani teille ylisanoja hotellista lupasin tarinoivani myös hotellin ravintolassa nautitusta illallisesta. Noh, parempi myöhään… jne :D

Olimme varanneet illallisen hotellin kehutusta ja palkintoja niittäneestä Bordoo -ravintolasta. Varausta ei sille päivälle olisi tarvittu, syömään mahtui muutenkin hyvin. Paikkoja on kuitenkin aika rajoitetusti, joten ehkä varaus tulee tehtyä jatkossakin, jos ravintolassa haluaa pistäytyä.

Valitsimme listalta maistelumenun. Hieman hämmennystä aiheutti tarjoilian kysymys siitä, haluammeko itse valita menun annokset. Sehän olisi ollut sama, kuin valita yksi kerrallaan jotain listalta. Sanoimme siis, että kokki saa valita toimivan kokonaisuuden makunsa mukaan. 
Tarinan edetessä huomaatte kuitenkin yhden ontuvan seikan, jonka vuoksi opin muotoilemaan tuon lauseen jatkossa tarvittaessa paremmin ;P

Amuse-bouchena tarjoiltiin tonnikalatartaria, joka oli todella maukasta. Tässä kuitenkin, kuten kuvasta näkyy, jäi asettelusta hieman kiireen tuntu.


Samaan aikaan tulivat pöytään leivät; tallinnalaiseen tapaan hyvin makeaa saaristolaisleipää ja patonkia. Lisäksi valikoimassa oli, kuvassakin näkyvä, voitaikinamainen rulla. Tykkäsin levitteiden esillepanoista ja erilaisuudesta. Voinapin lisäksi tarjolla oli yrtti- ja punaviinilevitettä.

Menun ensimmäisenä osana meille tuotiin tiikerirapusalaatti. Salaatti oli toimiva ja pelkistetty. Parmesanlastu toi rapuihin mukavasti makua.

Kokonaisuuden seuraavaa osaa, olutkeittoa, ei voi mitenkään kuvailla maistuvaksi. Tämä on myös se annos, jonka kohdalla opin, että kysymykseen: valitsetteko itse, vai valitseeko keittiömestari? Vastataan: ihan sama, kunhan tarjolla ei ole olutkeittoa. 
Edes lisäkkeeksi laitetut juustopylpyrät eivät pelastaneet annosta.
Keittoa oli hauska maistaa, mutta se oli aivan kammottavaa, maltaista, paksua mössöä. Lisäksi annos oli aivan hervottoman kokoinen.


Vaikka edellinen annos ei miellyttänytkään, ei silti maistelumenusta jäänyt nälkä. Pääruoka-annokseksi meille oli valikoitu filet mignon, joka oli oikein perushyvä annos. Plussaa lihavalinnasta, itse ei tule oikeastaan koskaan valittua ravintolassa pihviä. Annos oli myös kaunis, syvät värit toimivat hyvin tummalla lautasella.

Pääruoan jälkeen oli vuorossa suunraikastusannos. Tällehän on varmasti parempikin nimi olemassa, mutta tiedätte mitä tarkoitan; se makupala joka tulee pääruoan ja jälkiruoan välillä, jolla on tarkoitus neutraloida maut.
Viinimarjasorbetti oli kiva ja raikas ja sitä olisin voinut syödä lisääkin.


Mielestäni maistelumenujen hienous on siinä, että ne osataan koota oikein, tukemaan toinen toistaan. Kaikki annokset eivät saa olla liian raskaita, vaan toisten toki pitäisi olla (ymmärrettävästi) keveämpiä kuin toisten. Tässä Bordoo hieman epäonnistui. Raskaita annoksia olivat kaikki olutkeitosta pihvin kautta tähän suklaiseen jälkiruokaan.
Jälkiruoan tullessa pöytään voihkaisin äidilleni, ettei tuota enää voi jaksaa syödä - mutta kuinkas kävikään. Suklaakakku vadelmasorbetteine oli todella hyvä ja paahdetusta sokerista tehty lastu kruunasi suklaan maun, joten söin annoksen viimeiseen muruseen, vaikka se hieman tiukkaa jo tekikin.
Jouduin lisäämään kuvaan aika paljon valoa, jottei kakku ollut pelkkä suklaaklöntti lautasella, pahoittelen.

Lisäksi pieneksi miinukseksi lasken tarjoilun hitauden ja tarjoilijan säännöllisen katoamisen tavoittamattomiin. Ymmärrän tämän täydessä ravintolassa, mutten hiljaisena iltana. Plussaa toisaalta hauskoista lasisista wc-tiloista.
Parasta kuitenkin oli, näin raskaan aterian jälkeen, ettei tarvinut liikkua kuin raput ylös huoneeseen.

torstai 18. syyskuuta 2014

Minisun-vitamiinikone


Verman tarjosi minulle mahdollisuutta testata Minisunin nettisivuille tullutta Vitamiinikonetta. Testissä kysytään ensin vastaajan ikää ja sukupuolta, jonka jälkeen testi tiedustelee leikkimielisesti ruokailutottumuksiani ja muutamia muita muuttujia. Tämän jälkeen Vitamiinikone suosittelee minulle sopivia vitamiineja Minisunin valikoimasta.

Halusin toki olla mukana kampanjassa, sillä varsinkin näin talvea vasten vitamiinit ovat aina hankintalistalla ja tokihan itselle räätälöidympi tarjonta on aina parempi. Testiä ei kannata ottaa liian vakavasti, kuten sanoin, se ei ole kovin tarkka, mutta se on hauska ja sopivan lyhyt. Testiin on myös todella helppo vastata.

Vaikka kovin eksplisiittisiä tuloksia ei voida olettaa, antoi Vitamiinikone minulle tulokseksi juuri sellaisia vitamiineja, joita yleensä näin syksyn kynnyksellä ostankin. Kone suositteli minulle käytettäväksi D-vitamiinia, monivitamiinia ja Minisun Super Defence -valmistetta vastustuskyvyn parantamiseen. Luulen, että nämä ovat yleisesti suositelluimmat vitamiinit valikoimasta.


Otan yleensä säännöllisesti maitohappobakteereja ja omega-3-rasvahappoja. Lisäksi nautin epäsäännöllisesti sitä, mikä sillä hetkellä tarpeelliselta tuntuu. Erityisesti D-vitamiinin saantiin kiinnitän talvikuukausina huomiota. Minisunin valikoimassa on D-vitamiineja 5 eri vahvuutta.
Sain heiltä kokeiltavaksi testin suosittelemat vitamiinit, joista D-vitamiini on vahvuudeltaan 25 mikrogrammaa. Se on juuri se keskimmäinen vahvuus valikoimassa.
Koneen minulle myös valitsemasta, vastustuskykyä vahvistavasta Super Defencestä löytyy C ja D-vitamiineja, sekä sinkkiä ja auringonhattu-uutetta. Tämä tuote oli minulle ihan uusi tuttavuus ja luulen, että se tulee talvikausieni vakiokaveriksi. Myös saamani Multivitamin Pure Appelsiini sisältää vastustuskyvylle tärkeitä B, C ja D-vitamiineja, 15 tärkeän vitamiinin ja hivenaineen ohella.

Ainakin D-vitamiiniannostus pitäisi olla tälle talvelle kunnossa ja flunssat poissa. Kiitos Verman ja Minisun!

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Kasarinäyttelyssä


Kerroin teille helmikuussa halustani vierailla Kaapelitehtaan Hotelli- ja ravintolamuseon Kasari-näyttelyssä, mutta olin silloin, huonosti luettuani, liian ajoissa paikalla. 
Nyt viimein pääsin tutustumaan kasariruokanäyttelyyn. Hotelli- ja ravintolamuseo on muutenkin niin mielenkiintoinen, ettei haitannut yhtään, että olin käynyt siellä vasta puoli vuotta sitten.

Olen syntynyt -86, joten ihan pesunkestäväksi kasarikakaraksi minusta ei ole, mutta osa näistä nameista oli silti minulle tuttuja :)



Näyttely alkoi hauskasti siten, että purkkakoneesta sai ottaa purukumin sen asian kohdalta, jota pitää merkittävimpänä asiana 80-luvulta. Vaihtoehtoina olivat musiikki, ruoka, muoti, historian käännekohdat.


Valitsin ehkä vähän tylsästi historian käännekohdat, jota olikin valittu vasta toisiksi vähiten. Ruokaa oli
siihen asti valittu vähiten.


Näyttely oli hyvin pieni, mutta tosi suloinen. Luulen vahvasti, että aika moni minua vanhempi kokee näyttelyn todella nostalgisena. Suosittelen lämpimästi :)
…Yllä olevasta kuvasta näette ilmeisesti myös peilikuvaa museopäivän lookistani :D


Myös kasarijääkaappiin pääsi tutustumaan. Taustalta pleksistä heijastuu jonkun minulle hyvin vieraan 80-luvun hampurilaisravintolan mainosvalot. En harmikseni muista kartionmallisia Trip-mehuja, mistä olen usean itseäni hieman vanhemman kuullut nostalgisoivan usein.

Olihan siellä kasarivaatettakin. Niitä saisi myös sovitella ;)

torstai 11. syyskuuta 2014

MaxMara Weekend


Edelliseen postauksen aiheeseen niin sopivasti liittyen esittelen teille uusimman paitalöytöni. MaxMaran Weekend-malliston paidassa yhdistyy kaikki mistä pidän: mustavalkoisuus, raidat, kankaan rentous ja pitsi. … ja toivottavasti myös laatu.




Tykkäättekö tekin?
Vilkaise myös Instagramista mitä ehdin napata mukaani, kun olin muka käymässä vain pesulassa :D

tiistai 9. syyskuuta 2014

Pahasti jäljessä laahaava puolivuotiskatsaus


Kuten aiemminkin, piirtelin vuoden 2014 alussa toivomiani suuntaviivoja tälle vuodelle, niin oman elämäni, kuin lähempänä blogia liikkuvien aiheiden suhteen.
Tarkoituksenanihan oli kerrata vuoden puolessa välissä vähän sitä, missä mennään, mutta se unohtui ihan kokonaan.
Kuitenkin halaun nyt kirjoittaa, muistin virkistykseksi ja tulevan vuodenvaihteen katsauksen tueksi "puolivuotiskatsauksen"

Tammikuun alussa kirjoitin:

"Pitkän tähtäimen tavoitteeni on järkevä vaatekaappi, jossa kaikki sopisi kaikkien kanssa, ja vaikka tavaraa voisi olla määrällisesti nykyistä vähemmän, olisi sitä todellisuudessa toimivuutensa vuoksi paljon enemmän :)

Olen liputtanut kierrättämisen puolesta pitkään ja myynkin paljon vaatteita eteenpäin.
Jatkossa aion oppia myös järkevän tahdin korvaavien ostamiseen."

Pidän tätä edelleen ajankohtaisena ja järkevänä pitkän tähtäimen tavoitteenani vaatepuolella. Toki se vaatisi hieman enemmän vaatesäilytykseltä, mihin nykyinen asuntoni kykenee. Unelma kuitenkin olisi, että vaatteet sopisivat hyvin keskenään, eikä niitä mielestäni tarvitsisi olla tonneittain, jos ne olisivat laadukkaita ja kestäviä. Vaatteiden määrän vähennyksessä olen onnistunut tänä kesänä mielestäni erinomaisesti. Olen säälimättä myynyt pois hyvin paljon sellaista, mitä en koe tarvitsevani. Toki työsarkaa tässäkin riittää, mutta koska en ole koskaan ollut hamsteriuteen taipuvainen, on homma aika hyvällä mallilla. - Nyt kun vielä ymmärtäisi olla ostamatta samaa rojua tilalle ;P

Lisäksi vuoden materiahaaveista naputtelin:

"Aionkin vastaisuudessa keskittyä paljon enemmän laatuun, kuin määrään, myös vaatteiden kohdalla.
Erityisesti olen havainnut tämän ongelman kärjistyneen viimevuosina takkien ja kenkien hankinnassa.
Niitä on kertynyt ihan järjettömiä määriä, asuntoni säilytystiloihin suhteutettuna, enkä oikeastaan pidä niistä kuin muutamista."

Tämä, tammikuussa kirjoittamani lause kummitteli mielessäni koko kevään. On totta, että takkeihin ja kenkiin voisi panostaa ja niiden määrää vähentää. Takkeihin panostaminen onkin mielestäni alkanut varsin mallikkaasti, varsinkin kun toinen uusista takkihankinnoistani odottaa vielä esittelyään. Myös takkien määrä on sitä myöten jo hieman ennättäyt vähentyä ja vielä olisi tarkoitus myydä talvea vasten pois useampi takki niitä kaipaaville. Kenkien määrä lisääntyi keväällä hieman yllättäen ja räjähdysmäisesti muistaakseni 6 yksilöllä (kenkäpostausta tulossa), joista vain yhdet olivat edes kohtuullisen laadukkaat ja tulivat tarpeeseen. Noh, näistä 5 ei-niin-laadukkaasta, mutta pakko-saada -ostoksesta myinkin yhdet melkein heti eteenpäin. Loput neljä osoittautuivat käytössä hyviksi ja tarpeelliseksi ja talsinkin niillä koko kesän, yksillä jopa niin paljon, että jouduin muutama viikko sitten heittämään niiden rähjätäneet jäänteet roskiin.
- Näin en kuitenkaan halua kuluttaa. Siksi olenkin kesän aikana myynyt vajaat kymmenet kengät eteenpäin ja ostanut vain yhdet, järkevät, tilalle. Silti minulla on vielä valtava määrä kenkiä, hui kauhistus. Noh, hiljaa hyvä tulee. Jotkut tennarit varmasti hankin vielä syksyyn ja talvikengät ovatkin sitten ihan eri tarina, mutta koen, että tälläkin tiellä ollaan menossa oikeaan suuntaan.

Vuositoivepostauksessa haikailin (ylläriylläri) taas uusien huivien perään ja yhden aivan ihanan sainkin viimeviikolla lahjaksi (palaan myöhemmin siihenkin). Puolustuksekseni haluan kertoa, että myin useamman huivin pois kesällä. Niin ja toki, rehellisyyden nimissä, ostin myös muutaman ihanan kevyen kesähuivin tilallekin. Haluaisittekohan nähdä kuvia niistäkin?

Lukiessani toivepostausta vuodelle 2014 yllätyn suuresti aikuisesta otteestani, joka postauksesta ilmenee. Toki edelleen olen vailla säännöllistä työtä, otetta säännölliseen kuntoiluun tai hiustenilaittoon, niitä muutamia ikuisuuskriisejä mainitakseni :D Tämän vuoden alkupuolisko on ollut, muutaman edellisen tapaan, tietyiltä osin varsin rankka, mutta ne kaikki ovat olleet minun vuosiani. Uskon, että työttömyyskriiseilyt ja muut kasvattavat jatkoa varten ja niiden avulla opin olemaan itselleni (ja muille) armollisempi. Enkä valita, elämäni on oikein ihanaa näinkin, kunhan työttömyydestä ei vain tule pysyvää olotilaa.

Postauksessa kirjoitin myös näin:

"Yleisesti toivon tänä vuonna voivani järkevöittää elämässäni, noh, kaikkea.
Mutta ennen kaikkea toivon, että teen vuonna 2014 myös paljon todella järjettömiä juttuja :)"

Tämä on mielestäni ihana :) Muutamia hassuja, ei minunlaisiani ja ehkä väljällä mittakaavalla järjettömiäkin juttuja olen tehnyt, toivottavasti niitä mahtuu vuoen loppupuoliskoon vielä paljon paljon lisää. Toki sitä järkeäkin tähän kaivattaisi säännöllisemmän elämänrytmin muodossa, mutta se elämän säännöllistäminen (ilman töitäkin), kuten niin moni muukin asia on vain itsestä kiinni.

Mitä teille kuuluu?

torstai 4. syyskuuta 2014

Farang


Ravintolapostauksille jatkoa: viikko Masuilun jälkeen kävin ystäväni kanssa nauttimassa Farangin maistelumenun. Kerta oli molemmille ensimmäinen Björckin ravintoloissa. Juhlistimme hieman ystäväni valmistumista ja minun harjoitteluni loppumista.

Ravintoloiden vertailu ei niinkään ole mielekästä, vaikka Farangin ja Masun makumaailmoissa samankaltaisuutta onkin, sillä toisessa söimme menukokonaisuuden ja toisessa emme. Täytyy kuitenkin nostaa esiin asiakaspalvelun huomattava laatuero. "Odoteltuamme" Farangissa alkudrinkkejä noin 10 minuuttia, saimme ne vuolaiden anteeksipyytelyiden kera ilmaiseksi. Odottelu lainausmerkeissä siksi, ettemme olleet edes ymmärtäneet vielä odottaa. Tästä jäi kyllä hyvä mieli ja illallinen alkoi mitä mukavimmissa merkeissä. On mukava tulla huomioiduksi.

Valitsimme Farangin perinteisen maistelumenun viineineen ja syömistä siinä todella riitti. Kaikki maut olivat hyviä, erilaisia ja minulle aika uusia. Myös esillepano oli hauska, toki siitä ilosta sai myös maksaa mukavasti.

Alkuruoan (cha plu -lehteä ja savustettua taimenta, paahdettua maapähkinää ja taimenen mätiä) jälkeen keskityinkin kuvaamisen sijaan syömiseen.
Lihaa menussa riitti ja pääruoka-annoksen kohdalla olin jo hyvin täynnä, juuri kuten arvelinkin.
En (kai) löytänyt valitsemaani alkudrinkkiä enää listalta, mutta se oli erinomainen. Suosittelen sitä siitä huolimatta, etten osaa kertoa, mikä se oli ;D


Jälkiruoka (thai-tyyliin marinoituja hedelmiä, sokerihernettä, vanilja-kookoskermalientä, vadelma-veriappelsiinisorbettia) oli myös todella maukas. Enkä olisi itse tullut valinneeksi sitä listalta. Kuten en varmasti juuri mitään muutakaan maistelumenun mainioista annoksista. Siksi onkin välillä hyvä antaa jonkun muun valita.
Maistelumenusta jäi hyvä maku suuhun (hehheh) ja jäin ilolla odottamaan tulevia kokemuksia BW-Restaurantsin ravintoloissa - Joista seuraavaa ei tarvinutkaan kauaa odottaa.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Väriestejuoksu, Turku 2014


Mennyt viikonloppuni kului jännissä merkeissä, poissa tietokoneelta. Lisäksi en edes yritä väitää, etteikö radiohiljaisuuteni liittyisi jotenkin meneillään oleviin arvokisoihin. Huhhei, mikä penkkiurheilijan vuosi!

Viime viikonloppuna osallistuin siis ystävieni kanssa Turussa järjestettyyn Väriestejuoksuun, joka oli todella hauska kokemus. Mukaan reissuumme, väsyneitä juoksijoita piristämään ja energiaa antamaan, lähti myös Starbucks, kiitos heille siitä!

Pakattiin kahvit mukaan kylmälaukkuun ja lähdettiin.

Väriestejuoksussa juostaan 5 kilometrin lenkki, jonka aikana kohdataan kymmenen estettä, joista puolessa on mukana myös väriä. Lisäksi väristä saa nauttia tapahtuman alussa ja lopussa ihan tarpeekseen.

Tämä kuva on Joonaksen käsialaa.

Tapahtuma oli todella hauska, mutten edes yritä kieltää, etteikö 5 kilometrin juokseminen esteiden ylittämisine ja alittamisine olisi käynyt minun kunnollani myös hieman voimille. Lisäksi huomasin saaneeni kaksi mojovaa mustelmaa muistoiksi matkalta :D

Kaikkensa antaneet juoksijat tankkaamassa energiaa juoksun jälkeen. 

Kuvahan ei suoranaisesti imartele sivuunkirjoittanutta, mutta halusin valita otoksen, jossa myös reissun pienimmälle Starbucksin jääkahvi maistuu ;P (ei, hän ei oikeasti juonut siitä). 
Värissä sai kylpeä matkan aikana paljon, mutta se myös lähti helposti pois. Jännää kuitenkin oli, että väriä tarttui pitkälahkeisten housujen läpi myös polviini.

Seuraavana aamuna teimme vielä jäljelle jääneistä Starbuckseista aamukahvismoothieta, johon laitettiin esimerkiksi kahvijuomaa ja mustikoita. Toimi aika kivasti piristävänä aamudrinkkinäkin. Toi energiaa ja herätti, eikä kahvismoothien jälkeen tarvinut enää lämmintä kahvia aamupalan seuraksi.

Kiitos vielä Pilgrim, Starbucks ja J, J & A sekä muut kumppanit. Pian uudelleen?