sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Sunnuntaita


Ajattelin vain tulla kuvan muodossa kertomaan vastauksen siihen, jos joku on joskus ihmetellyt, miksi blogini kuvauksessa sanotaan porkkanaa ja pikkukiviä.



 Tutustukaa siis iltaruokaani :D


... Kun aina kaikki ei ole aina sitä samppanjaa ja vaahtokarkkeja. Onneksi niistäkin saatiin nauttia tänään ;P

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Paitalöytöjä


Näin mukavan viileään lokakuun iltaan sopiikin mitä parhaimmin ihanan kesäiset kuvat. Yhtään ei tule ikävä aurinkoa ja lämpöä, eihän ;D
Tarkoitushan ei ole kiusata kylmyydestä kärsiviä, olin vain unohtanut nämä kameraan, josta oli akkukin loppu :D

Kaipailin kesällä muutamia uusia peruspaitoja tai kevyehköjä neuleita ja minulle vinkattiin Cubuksen perusneuleista (kiitos vinkistä S!). Cubus oli minulle oikeastaan täysin vieras liike ennestään, mutta mennessäni tutkimaan sen valikoimia, koin iloisen yllätyksen huomatessani kehuttujen neuleiden olleen alennuksessa ja yhden paidan hinnaksi jäi suurensuuret 4,90 euroa. Toki paitojen normaalihintakaan ei taida olla kymppiä enempää.
Myönnän olevani hieman skeptinen laadun suhteen. Voiko näin halvalla saada edes etäisesti laadukasta tuotetta?

Valikoimakin yllätti positiivisesti. Ylimmäisenä olevan neulepaidan lisäksi tarjolla oli kahta neuletakkimallia, tuota v-aukkoista ja pyöremmällä kaula-aukolla olevaa. Värejäkin oli vaikka muille jakaa. Paitojen edullisuuteen nähden olin ehkä hieman tylsä ja valitsin vain perussävyisiä paitoja. No, ehkä ne tulevat paremmin käyttöön, ainakin ylimmäisessä on mielestäni ihan mieletön sävy.

Laadusta en vielä osaa sanoa mitään, mutta tähän mennessä materiaali on tuntunut hyvälle ja luotettavalle :)
…Seuraillaan mielenkiinnolla ;P


Toinen kesällä eteeni ilmestynyt mielenkiintoinen neuleuutuus tuli H&M:ltä. Myös Henkan Premium Quality -tuotteet olivat minulle uusi tuttavuus. Tämän, noin 25 euroon alennetun, kashmirneuletakin avulla aloitan mielelläni tutustumisen tähän "vähän parempaan" mallistoon.

Toivottavasti ostin halvalla laadukkaita ja kestäviä neuleita. Vai onkohan se paradoksi?
Mitä hyviä löytöjä olette viimeaikoina tehneet?

tiistai 21. lokakuuta 2014

Som tam


Tätä tässä blogissa tapahtuu hyvin harvoin, mutta hyvä, että edes joskus. Tein ruokaa. Niin hyvää ruokaa, että haluan jakaa sen myös teille.


Syötyäni Som tam:ia, eli papaijasalaattia, thaimaalaisessa ravintolassa oli minun pakko tehdä sitä myös kotona. Vihreästä papaijasta valmistettu salaattihan on (kuulemma) thaimaalainen alkuruokaklassikko. Reseptin valitsin muutaman hyvän ehdokaan joukosta hieman raaka-aineluetteloja vertaillen. Päädyin Alkon tarjoamaan vaihtoehtoon. Kiinnostuneet näkevät sieltä myös juomasuositukset tälle ihanalle, mutta varsin tuliselle salaatille :) 


Salaattiin, josta riittää lisäkkeeksi neljälle, tarvitsee:
n. 500 g vihreää papaijaa, 4 valkosipulinkynttä, 2 pientä salottisipulia, 1–3 punaista chilipalkoa, 6 keitettyä vihreää papua, 3 rkl nam pla -kalakastiketta, 2 rkl limettimehua, 2 tl palmusokeria, muutaman kirsikkatomaatin ja 1/2 dl suolapähkinöitä rouhittuna.
Se mikä tässä salaatissa on parasta, on sen muunneltavuus. Itse lisäsin joukkoon myös luumuja, kun niitä silloin keittiössä sattui olemaan. Pavut taas jätän luultavasti jatkossa pois, sillä ne eivät mielestäni tuoneet mitään lisäarvoa makuun tai koostumukseen. Lisäksi aineksia voi vaihdella ja korvata melkein mielin määrin. Esimerkiksi joskus hankalasti saatavilla olevan vihreän papaijan voi korvata mangolla, "normaalilla" papaijalla tai ohuilla kurkku- ja/tai porkkanasiivuilla.


Salaatti valmistuu helposti ja vaatii lähinnä vain kuorimista ja viipalointia:
Kuori papaija, poista siemenet ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Kuori sipulit ja leikkaa ne pienen pieniksi kuutioiksi. Viipaloi chilit. Poista niistä halutessasi tuliset siemenet. Leikkaa pavut noin 2 cm kokoisiksi paloiksi. Yhdistä kaikki kasvikset ja laita ne tarjoiluvadille.
Ota seoksesta 1/4 eri kulhoon ja soseuta sauvasekoittimella. Mausta sose kalakastikkeella, limettimehulla ja sokerilla. Kääntele seos muiden aineiden joukkoon. Koristele puolitetuilla tomaateilla ja pähkinöillä. 

Joko teille tuli suunnaton tarve suunnata ruokakauppaan? Minulle tuli ainakin, taas :D Oi nam :)

maanantai 20. lokakuuta 2014

Poikia tiirailemassa Designmuseossa


Minulla oli koko kesän pyrkimys mennä Designmuseoon katsomaan Ilmari Tapiovaaran näyttelyä. No sinne en kuitenkaan koskaan "ennättänyt", joten kun Keramiikka tilassa -näyttely avautui, menin kiireen vilkkaa paikalle :)

Uudessa näyttelyssä ihastelin muun muassa ylläolevia poikia. Tämä on nyt minulta iso moka, mutten painanut mieleeni, kuka pojat on taiteillut. Kokonaisuus oli kuitenkin hyvin vaikuttava. Käykää vilkaisemassa. Teos on niin moniulotteinen, että nytkin huomasin valokuvaa katsoessa siitä taas uusia asioita.

Myös tämä, nolosti mieleenpainamaton, teos kiehtoi minua. Se oli mielettömän kaunis ja nuo varjot. Ah, ihana, menkää katsomaan :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Viikolla


Perjantaina lopetin kesäpöperöistä jaarittelun ja mainitsinkin siirtyväni syksyisiin, joten tuumasta toimeen. Palattehan halusta nähdä, mitä loppuun kuluvan viikon aikana napaani ahdoin?

Kiitos Cityn Syö Helsinki! -tapahtuman tarjoili Mille Mozzarelle aamiaisbrunssia. Kerta oli minulle Millessä ensimmäinen, kokemuksena ihan kiva. Toivottavasti satun paikalle joskus vaikka lounasaikaankin. Parasta aamiaisessa oli toki kuulumistenvaihto ystävän kanssa. Kuitenkin, yhtä kaikki, oli ihanaa istahtaa aamulla valmiiseen pöytään. Aamupalatreffailuja pitäisi harrastaa useammin.

Viikon aikana söin kympillä myös burgerin ravintola Königssä, kuten itseasiassa myös viimevuonna. Burgeri oli ok, ei mikään ihmeellinen, mutta hintansa nähden oikein kiva. Parasta taas oli toki seura ja matkasuunnittelut :)


Mille Mozzarelle -reissulla "ehdin" myös viimein piipahtaa (jo niin kohutussa) Roobertin Herkussa, ja olihan siellä näkemistä. Karkkipurkkeja purkin perään, nam. Eikä toki tyhjin käsin tarvinut poistua :)


Viikon ehdottomimmat ruokaöverit sekä -morkkiksen tarjosi Eiraan avattu Sandro. Istuimme isommalla porukalla iltaa Sandron menukokonaisuuksista nauttien ja huhuh miten paljon siihen kuului ruokaa. Jo alkuruokien kohdalla järkytyin pöytään kannetun ruoan määrästä. Se kuitenkin oli pientä pääruoan rinnalla. Ylläolevassa, pimeässä, kuvassa on kahden ihmisen annos. Takana näkyy lähes normaalikokoinen sinireunainen lautanen, tuo tarjoilulautanen siis oli melkein pöydän levyinen. Huhhuijaa, mieletön morkkis kesti siihen saakka, kunnes meille aterioinnin päätteeksi tuotiin takeaway-rasiat ja pyydettiin lappaamaan loput mukaan. Sandron makumaailma ei ehkä kohtaa omaani, mutta ilta oli riehakas ja ruoka ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Sandron riesling oli kyllä ihan mielettömän hyvää :D

perjantai 17. lokakuuta 2014

Vuorossa Gaijin


Kesän ravintolatestailuihin mahtui vielä Gaijinkin mukaan. Tämäkin ateria on syöty ehkä jo joskus kesäkuussa, mutta haluan tarinoida siitä vielä muutaman sanasen, ennen syksyn pöperöpaikkoihin siirtymistä.

Vaikka välttämättä ravintoloiden vertaaminen ei ole mielekästä, oli Gaijinissa mielestäni Farangia heikompi palvelu. Tosin me olimme paikalla jo melkein puoli tuntia ennen varauksemme alkua, joten emme mekään ehkä hoitaneet hommaa ihan nätisti. Pöytä kuitenkin järjestyi helposti, se oli hyvä se. Ehkä palvelualttiuttomuuteen vaikutti myös se, ettemme tällä kertaa syöneet menukokonaisuutta, vaan valitsimme muutamia annoksia listalta. Ehkä menun valitessa palvelu olisi ollut huomaavaisempaa.
Toki myös muutaman erikseen valitun ruoan ja huolella rakennetun kokonaisuuden keskenään vertaaminen ontuu. Aion kyllä ehdottomasti joskus testata Gaijininkin menukokonaisuuksia, mutta uskon silti, että valintani kääntyisi Farangin ruokien puoleen. Sillä ainakin tällä aterialla valitut ruoat olivat kaikki hyvin samallalailla mustettuja ja aika vahvasti mausteisia.

Lisäksi käynnistä hieman erikoisen teki se, että tarjoilijamme vakuutti meille moneen otteeseen, ettemme tule täyteen valitsemistamme annoksista. On ihan ok kertoa se kerran, mutta useaan kertaan toistettu kauhistelu ja ihmettely vaan ärsyttää. Varsinkaan kun kyse ei ollut siitä, että olisimme jääneet nälkään, ehei, vyöryimme ulos ravintolasta.

Alkuruokavalintojamme en enää muista, mutta sen muistan, että ne olivat hyviä ja erittäin pieniä, joskin varsin mausteisia.
Ystäväni valitsi pääruoakseen sashimilajitelman joka oli todella erinomainen annos juuri sellaisenaan. Riittävän yksinkertainen ja samalla niin maukas. Itse valitsin lohitartarin, sekin oli erinomainen. Vaikka tämäkään annos ei olisi välttämättä vaatinut seurakseen riisiä, tässä riisi mielestäni mukavasti tasoitti erityisesti wasabin tuomaa kitkeryyttä.


Seuralaiseni ei ottanut jälkiruokaa, mutta itse en voinut vastustaa Vadelma-Geishaksi nimettyä annosta. Se oli mielettömän hyvää. Oivoi < 3 Björckin ravintoloista puhuttaessa; en ole vieläkään "ehtinyt" Brondaan asti. Se voisikin olla seuraava kohde. Seuralaiseksi saa ilmoittautua ;P

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Tampereella


Vietin tässä hetki sitten viikonloppua Tampereella. Totuttuun tapaan viikonloppu oli mukava, sisälsi paljon ruokaa ja kulttuuria ja kului nopeasti.

Ruokapuolelta jalat alta vei Ravintola Borneo, jonka kanaa sitruunahunajakastikkeessa oli ihan mieletön. Huono ei ollut myöskään brunssipaikaksi valittu tunnelmallinen Cafe Pispala. Kiitämme useita kohtuuhintaisia vaihtoehtoja ja pöytiintarjoilua. Valitsin aamiaisekseni pannukakku-annoksen, jota suosittelen lämpimästi myös muille herkkusuille.
Brunssin antimilla jaksoi pitkään; illalla kävelimme syömään Heinätoriin, jossa itse olin ensikertalainen, mutta joka oli muulle seurueelle varsin tuttu. Ihanan perinteinen ravintola, hyvä seura ja maistuva ruoka. Mitä muuta sitä voi toivoa? Instagramista voi kurkata hämyisän kuvan suklaajälkkäristäni.

Virallinen syy vierailulleni Vain Elämää -katsomon lisäksi oli Mäntässä (tai siis Mänttä-Vilppulassa) avattu Serlachius-museoiden toinen osa, Gösta, jonne koko kesän olin menossa. Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan.
Ensimmäinen museo, Gustaf, on Serlan entiseen päärakennukseen toteutettu, useista pienistä paloista rakentuva kokonaisuus. Se on aika levoton, eikä kovin mielenkiintoinen, Serlachiuksen suvun historiaa lukuunottamatta. Mielenkiintoisinta vanhemmalla puolella on Apteekki-museo, jossa pääsee pukeutumaan vanhoihin asuihin ja saa kuvan muistoksi pynttäytymisestään.


Muutaman kilometrin päässä päärakennuksesta kohoaa massiivinen taidemuseo Gösta, joka on jo  ulkoisilta puitteiltaan, että maisemiltaan ihan mieletön. Sen sisätiloista löytyikin myös sellaista taidetta, jota oletimme tulleen katsomaankin. Gösta koostuu kahdesta toisiinsa liitetystä osasta, joista vanhan kartanon puolelta löytyy Suomen kultakauden mestariteoksia ja uudisrakennuksen, paviljongin, puolelta nykytaidetta.

Yksi lemppareistani Jani Leinoselta, One Day (2011)

Tampere on kyllä kiva kaupunki. Joka kerta vierailtuani siellä päätän tulla uudelleen useammin. Suosittelen myös lämpimästi kaikille vierailua Mänttään. Ei varmasti tee kenellekään pahaa poistua isompien kaupunkien vaikutuspiiristä ja tutustua maakuntahelmien tarjontaan ;P

maanantai 6. lokakuuta 2014

Onnellisuuteni ei riipu Tolusta


Sain, siis minä ei blogi, testattavakseni uutta Tolua. Vaatimuksena oli täyttää arviointilomake testin jälkeen. Otsikossa viittaan erääseen hieman hilpeyttä aiheuttaneeseen kysymykseen lomakkeessa. Ilokseni voin siis todeta, ettei onnellisuuteni ole Tolusta riippuvainen :D



Onnellisuuteni sen sijaan rakentuu tänäänkin pienistä asioista, kuten ihanista ystävistä, jotka jaksavat väsymättömästi tsempata ja olla kiinnostuneita työnhakusaagani aallokoista. Vilpittömät kiitokseni heille kaikille, vaikken aina niin nätisti työnhakusuossa rämpimisistäni raportoikaan :D

Viikonloppuonnellisuutta taas lisäsi käynti pitkästä aikaa äidin kanssa huutokaupassa. Instagram-seuraajani saivatkin jo maistiaiset muutamista löydöistämme.

Koska toki myös ehdottomasti palatte halusta kuulla mielipiteitäni uudesta Tolu Voimageeli astianpesuaineesta; kerron niitä mielelläni. Ensimmäisenä jouduin kysymään itseltäni, olenko vähän tyhmä, vai onko sana astianpesuaine harhaanjohtava. Tiskiaine on tiskiaine. Käsitiskiaineen funktio on vielä selvempi. Konetiskiaine taas on konetiskiaine. Ja tiedän, että viilaan nyt pilkkua, mutta mielestäni sana astianpesuaine viittaa molempiin käyttötarkoituksiin. No vuokranantajani saa olla onnellinen, ettei asunnossa ole tiskikonetta. En siis testannut teoriaani ;P

Plussaa "normaalia paremmasta" nokasta. Erityisplussa hyvästä ja raikkaasta greippi&kirsikka-tuoksusta. Tätä kirsikoiden vihaajaakin miellytti aineen raikas ja erilainen, hedelmäinenkin tuoksu.