maanantai 16. marraskuuta 2015

Heritage Swarovski – Instrumentarium


Indiedaysin Inspiraatiopäivässä oli mahdollisuus päästä mukaan yhteistyöhön Instrumentariumin ja Heritagen Swarovski-kehysten kanssa. Instrun pisteellä pyöri koko päivän ajan todella paljon porukkaa, mutta menin toki innokkaana mukaan tutkimaan laseja. 
Kuten osa saagaani seuranneista ehkä muistaakin, minullahan oli pitkään lasit, kunnes korjasin näköni, kahdesti. Laseista tykkääsin aina, näkemättömyydestä en, ja olenkin ollut todella tyytyväinen näönkorjaukseeni, enkä ole kaivannut hetkeäkään laseja. ...Kunnes sovitin näitä.

Nappasin pisteeltä käsiini ensimmäiset minua miellyttäneet lasit ja kokeilin niitä. – Jestas! Ne olivat kuin minulle tehdyt. Taisin shokeerata hieman myös pisteen henkilökuntaa toteamalla: kiitti nää onkin mun, moikka. En kuitenkaan karannut lasien kanssa, vaikka mieli tekikin. Mielestäni tämä Instrun lasimallisto on todella onnistunut. Kaikki ihastelivat ja kehuivat näitä kilvan sekä itsellään että toisillaan ja lasit tuntuivat sopivan ihan kaikille. Se on aika harvinaista se.


Sovittelun jälkeen minusta on alkanut pahasti tuntua sille, että olisi aika hankkia imagolasit. Voisin siten edes uskottavasti esittää itseäni fiksumpaa.

Kehyksen hinnat ovat Heritagen Swarovski-mallistossa mielestäni vielä varsin maltilliset (200-300 euroa) ja kristallin tuoma pieni luksus arkeen on aina paikallaan. Kivet eivät kuitenkaan hyppää kehyksistä pahasti esiin, joten lasit sopivat siis alle kuvattua vähemmän harakkamaisillekin ihmisille.


Ja mitä muuten sanotte tuosta kuvastani! Sen, kuten ylimmäisenkin kuvan, on ottanut valokuvaaja Tim Kiukas. Näytän hämmentävän hyvälle! Päätinkin, että jatkossa minut saa ikuistaa vain ammattilaiset ;D
...Oikeasti, damn, kuvassa ei ole tietoakaan viimeaikoina vaivanneista ihottumista eikä muusta. Hieman epämääräisen varautunut ja pälyilevä katse tosin tulee näemmä aina ihan luonnostaan ;)



Lisää lasifiilistelyä löytyy Indiedaysin Inspiraatiopäivästä kuvatusta videosta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tämä vuosi


Viime vuosina olen tiivistänyt sen kulueen aina näin loppuvuodesta lauseella paska reissu, mut tulipa tehtyä. On totta, etteivät muutamat menneet vuodet ole kohdelleet minua ihan silkkihansikkain, muttei kai se olekaan se elämän tarkoitus. 

Tämä vuosi on ollut ihan erilainen. Olen toki hakannut päätäni seinään, mutta elämäni on myös vajaassa vuodessa muuttunut ihan huikeasti. Jos seuraavat vuodet tarjoavat edes suunnilleen näin nopeita juonenkäänteitä ja ihmeellisiä muutoksia, en malta odottaa, että saan olla mukana!

Puhuessani viimeajoista ystävilleni, olen nähnyt tässä kohdassa heidän ilmeissään sellaisen tietäväisen, odottavan katseen ja olen joutunutkin pilaamaan heidän ilonsa kertomalla, että voi kumpa voisinkin paljastaa rakastuneeni varpaitani myöten ja karkaavani naimisiin. Voi ei, ei sentään. Enkä usko, että sellaista iloa on ihan äkkiä tarjollakaan. Onnekseni en voi siitäkään olla varma, voinhan jo ensiviikolla seota onnesta, sitä siis odotellessa. 

Tämä vuosi on kuitenkin muuttanut minua paljon; olen saanut pitkästä aikaa tehdä töitä ja olen ollut (osin sen vuoksi) laiska blogissa ja muussa elämässäni, olen myös kasvattanut lähes aikuisen ihmisen hermot ja kyvyn olla olematta aivan helvetin ehdoton. Olen silti, osin jo työttömyysaikanani, samalla löytänyt sisältäni sen lähes 30 vuotta pidätellyn päämäärättömän ajelehtijan. Tämä ajelehtiminen näkyy muun muassa siinä, ettei minulla ole koskaan aiemmin ollut kesken useampaa kirjaa yhtä aikaa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin kesken esimerkiksi Gogolin Kuolleet sielut, Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjat ja Pentti Saarikosken elämäkerta. Olen myös vähän salaa ylpeä siitä laajasta vaihteluvälistä, jolla kirjallisuutta kulutan. ...ja nykyisin yllätyksekseni myös musiikkia.



Olen myös oppinut itkemään kuin tytöt. Haluatte varmasti esimerkin? Tänään itkin erään jääkiekkojoukkueen Facebook-päivitystä, eilen Vain Elämä goes Punainen Ristiä - muutama vuosi sitten minut olisi toimitettu samanlaisesta käytöksestä hoitoon. Olen kuitenkin vastaavasti huomannut, etten jaksa enää kokea niin vahvasti niitä asioita, jotka elämässäni eivät mene toivotunlaisesti, ja joista sietäisikin joskus itkaista. Olen myös yhä ilahduttavan spontaani. Olenhan taas päättänyt muuttaa, vaikka tämän nykyisen kämppäni esittelypostauskin on vielä tekemättä ;D

Tällä hetkellä minua riivaa käsittämättömän sitkeä ihottuma, joka ajaa minut hermoromahduksen partaalle ja on juoksuttanut minua lääkärissä. Lääkärissä on hypätty myös läheisten vuoksi ja oma elämä onkin ollut aika pausella viimeaikoina. Ollaan taas opeteltu siihen, milloin niistä lapsista tulee aikuisia ja omien vanhempiensa hetkellisiä huoltajia. Me selvittiin tälläkin kertaa todella vähällä, helpolla ja ollaan todella, todella onnekkaita. Viimeaikaisten myllerrysten vuoksi lapsuudenperheessäni eletäänkin nyt ihan uutta aikaa ja opetellaan eläkettä. Ihan aina aivot eivät ole pysyneet näissä juonenkäänteissä mukana ja meidän pienen maailman mittakaavassa kiitollisuus on nyt aika kovaa valuuttaa. Eikä asia todellisuudessa ole todellakaan ollut, näin jälkikäteen katsottuna, yhtään niin dramaattinen, mille se saattaa kirjoitettuna kuulostaa.

Voisin päättää tämän höpsön avautumiseni toteamalla kliseisesti, että ehkä myös reipastun bloginkin suhteen. Mutta noh, se jää nähtäväksi. Kuvakin on kesältä; työmekko Gantin, huivi jonkun kymenlaaksolaisen käsityöyrittäjän tekemä. Asukuvia, vaikkakin käytävässä ja puhelimella, täytyy kyllä ihan varmasti ottaa jatkossakin: voi kamalaa noita sukkiksia!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Iittalan alekoodia


Pidemmittä puheitta... Tiesittekö, että Iittala tarjoaa 18.11. saakka 15% alennusta verkkokauppansa kautta tehdyistä normaalihintaisista ostoksista, poislukien Vulpes-taidelasit.


Koodi, jolla alennuksen saa, on ILOVEIITTALA, ja se on tosiaan voimassa vain verkkokaupassa.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Movember 2015


Kirjoitin aiheesta lehteen ja koska aihe on nyt varsin pinnalla, pressi oli hyvin järjestetty ja koska blogini päivittyy nykyisin surullisen harvoin, jaan artikkelin myös kanssanne.


Movember – Vakavan asian puolesta, pilke silmäkulmassa 


Ensimmäistä kertaa Movemberia vietettiin Australiassa vuonna 2003. Suomeen tämä hyväntekeväisyystapahtuma rantautui 2009, eli pian meilläkin starttaa jo 7 viiksekäs vuosi.

Movember on Syöpäsäätiön kampanja, jonka tehtävänä on marraskuun aikana herätellä miehiä kiinnostumaan omasta terveydestään. Tempauksella kerätään viiksiä kasvattamalla varoja kotimaisen eturauhassyövän ja kivessyövän tutkimukseen.
– Kampanjan aikana kerätyllä tuotolla voidaan rahoittaa niitä tutkimuksia, joilta muuten olisi vähennetty rahoitusta tai lakkautettu se kokonaan, kertoo tutkija Antti Rannikko.
– Syöpä ei koskaan käyttäydy kahdesti samalla tavalla ja hoidoilla on erilaisia vaikutuksia eri ihmisiin. Movemberin tuotto tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden globaalille yhteistyölle. Sen ansiosta pystytään luomaan tietokanta, jonka avulla eturauhassyövän käyttäytymistä voidaan ennustaa entistä paremmin ja ohjata potilaat oikeaan aikaan tarvittaviin hoitoihin, Rannikko kertaa.
Sakari Karjalainen Syöpäsäätiöstä kiittelee, että tapahtumassa on ollut vuosi vuodelta nähtävissä kasvua. Yleinen kiinnostus ja sitä seurannut julkisuus on lisääntynyt ja sen myötä myös tuotot kasvaneet. Kuluneiden vuosien aikana Suomessa on ollut mukana noin 47 000 osallistujaa ja suomalaista syöpätutkimusta on tuettu jo yli 680 000 eurolla.


Marraskuu kuukausista viiksekkäin 


Movemberiin osallistuminen ei vaadi halukkailta paljoa. Kampanjaan rekisteröidytään osoitteessa movember.com ja kasvot ajetaan puhtaiksi 1.11. Tämän jälkeen on kuukausi aikaa kasvattaa itselleen viikset. Tärkeintä on tietenkin heränneen ihmetyksen lomassa levittää tietoisuutta aiheesta ja kerätä varoja syöpätutkimukseen oman kampanjasivun kautta. Myös naisten on mahdollista osallistua hyväntekeväisyyteen, vaikka itse viiksien kasvatus voikin osoittautua hieman haastavammaksi.

tiistai 22. syyskuuta 2015

Tottelematon torstai - Kiasmasta Brooklyniin


Odotin muutaman viikon takaista torstaita innoissani. Muutamaan päivään ennen sitä en enää varmaan muusta puhunutkaan, kuin töiden jälkeisistä menoistani tuona tavanomaisena torstaina. Olihan minut kutsuttu sekä Stockmannin Brooklyn-lanseeraukseen että Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulun avajaisiin. Varsinkaan jälkimmäisen vuoksi fanityttö ei meinanut pysyä housuissaan.

Stockan muotinäytös ja sitä edeltänyt info oli oikein kiva ja hyvin järjestetty tilaisuus. Tykkään siitä - ja usein mesoankin sen puolesta - että jos asioita tehdään, niitä kannattaa tehdä tosissaan ja isosti. Ja ikonisen Stockmann-valokyltin korvaaminen Brooklynillä on todella sitä, reipasta ja rohkeaa. Blogisti-infossa oli uskomattoman hyviä red velvet -muffinseja ja ennen kaikkea siellä huomasi, kuinka innoissan henkilökunta teemasta on ja kuinka pieteetillä he ovat lähteneet toteuttamaan sitä.


Mutta, väkisinkin mieleeni tuli kysymys; mitä uutta tässä on? Okei, okei, Brooklyn on kuitenkin jotain muuta, kuin se ikuinen Iso Omena, enkä sano, että siinäkään olisi teemana mitään vikaa, mutta onhan ne vähän nähty. Olisipa kerrankin teemana joku Laredo tai mikä vielä parempaa, vaikka Jämijärvi.
Ja kyllä, ymmärrän, että jostain noin 10 asukkaan kunnasta (sori Jämijärvi, en tiedä onko teitä enää edes olemassa) ei saada nykäistyä tavaratalolle syksyn kantavaa teemaa, mutta ei takerruta nyt lillukanvarsiin. Oli siis ihan oikeastikin kiva, ja tarpeellista, että Stockalla oli uskallettu tehdä homma isosti.
... ja ne kuppikakut, voi pojat!


Siirtyessäni reippaasti Stockmannilta Kiasmalle tunsin kulkevani omanlaistaan walk of shamea; tunnelmasta toiseen, kulutuskulttuurin ihmemaasta aivan johonkin muualle. Instagramiin päivitinkin päivän olleen täynnä tunnetta laidasta laitaan.


Kuten olen varmaan jo muutamastikin kertonut on Leinonen suomalaisista nykytaiteilijoista lemppareimpiani ja joo tiedän, tylsää! En siis taatusti ole ainoa, joka näin sanoo. Omalla kohdallani se selittyy muutaman muun seikan ohella taatusti hänen tavallaan käyttää tekstiä teoksissaan. Onhan tietynlainen tekstintuottaminen minullekin sekä harrastus että periaatteessa myös elanto.


Itse näyttelystä en halua sanoa juuri mitän. Paitsi, etten malta odottaa, koska "ennätän" Kiasmaan tutustumaan siihen uudelleen rauhassa, ilman sitä avajaismassaa. Jokaisen kannattaa käydä muodostamassa ne omat mielipiteensä siellä.


...Ja tiedän, tiedän! Sanon tämän joka ikinen kerta kun Kiasmassa käyn, mutta menkää oikeasti kaikki katsomaan. Jokainen, nyt!

maanantai 21. syyskuuta 2015

Muumimukeista alennusta!


Koska päästiin jo vauhtiin alennusmyyntivinkkailuissa, en malta olla mainitsematta tästä tarjouksesta, jonka tiedän olevan monen mieleen:

Room21:llä on nyt muumimukit -20% syyskuun loppuun saakka. Tarjous koskee myös muita Muumi-tavaroita. Alennettuna muumimukeille jää nyt hintaa vain 17 euroa kappaleelta. Tarjoukseen ei tarvitse käyttää alennuskoodia vaan se on laskettu suoraan tuotteen hintaan.



Noniin, palataan pian tähdellisempiin asioihin ;)


Natural Goods Companyn huikea ale


Moikka,

halusin vaan tulla näin harmaan maanantain kunniaksi vinkkaamaan Natural Goods Companyn huikeasta alennusmyynnistä. Kun sanon huikea, tarkoitan sitä todella. Viimeksi sinnittelin ensimmäiset paripäivää ennen ratkeamista ja sen jälkeen ostin muun muassa kaiken (kaiken tarpeellisen toki) :)

Ostin viimeksi esimerkiksi Naked Lipsin Superfruit-huulivoiteen, joka näyttää nyt maksavan vaatimattomat 2,46 euroa

              


Lisäksi huomasin, että voi olla alejen hyödyntäminen tälläkin kertaa lähellä; olen ollut ostamassa uutta Konjac-sientä ja haluaisin myös kokeilla pisarameikkisieniä. Nyt meikkisienet näyttävät maksavan 9,90 euroa ja Konjacit 8,82e. Ja sitten... jos halauisi olla ihan kunnolla taloudellinen, tulisi tilata viidelläkympillä, niin saisi postaritkin ilmaiseksi ;)

tiistai 15. syyskuuta 2015

Puolivillaiset asukuvat


Ilman parempaakaan asiaa, minun on jaettava teille yhdet peiliasukuvat muutaman viikon takaa, sillä en erityisesti nauti tuosta tuijottelevasta naturellinaamastani edellisessä postauksessa. Ihmiseksi, joka voi helposti käydä tarvittaessa vaikka yövaatteissa kaupassa, minulla on ilmeisesti kuitenkin yllättävän paljon ongelmia jakaa blogissani (meikittömiä) naamakuvia.

Asuna hyvin perinteistä minua; mukavaa ja yksinkertaista. Housut By Pia'sin pellavahousut, jotka toimittivat oikeastaan läpi kesän luottovaatteeni virkaa.


Huomatkaa myös, että sain vihdoin seinälle asti ihanan Nooran minulle tilauksesta tekemän maailman ihanimman taulun, rakastan sitä!

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Swiss clinic


Ihan äkkiä en uskonut, että jakaisin teille kuvia, joita tässä postauksessa on esillä. Meikittömyys ei ole minulle ongelma, mutteikai kukaan vapaaehtoisesti halua jakaa koko maailman katseltavaksi pahoja naamakuvia?

Ihastelin kesämmällä Swiss Clinicin* tuotteita ja sainkin myöhemmin mahdollisuuden testata ihastelemaani Skin renewal -kittiä. Sain testiin ihorullan pienimmillä (0,2 mm) piikeillä ja rejuvenator-geeliä.


Kirjoittelin teille päiväkirjamaisesti ylös tuntojani nyt jo loppuneen ihorullaustestaukseni ajalta:

Ensimmäinen testikerta
"Rullan neulat ei aluksi tunnu missään, mutta kun piikeillä rullaa ohjeen mukaisesti kolmesti samaa kohtaa, niin alkavatha ne jo tuntua ja kasvot myös huolella punoittavat käsittelyn jälkeen. Välttelin neulomasta kasvoillani olevia luomia, mutta muuten rullailin kyllä kasvojeni ihoa huoletta. Neulat eivät kuitenkaan toki satu, sitä ei siis tarvitse pelätä - vaikka myönnän itse myös arastelleeni sitä.
Tuote itsessään on ok, varsin neutraali ja kevyt. Totean saman, mitä muutkin ovat todenneet: seerumin päälle täytyy laittaa omaa kosteusvoidetta.
Ensimmäisen testausillan jälkeisenä aamuna kasvojen iho punotti, tai sanotaanko, että rusotti kauniisti, mutta oli silti hämmentävän tasainen ja kuulas."

Toisen testikerran jälkeen
"Iho on hämmentävän tasainen ja kuulas ollakseen niinkin punakka tietyistä kohdin. Kyllä tässä jotain jäänee iholle vaikuttamaan, tai ainakin reikiä :D"

 Kolmas:
"Edelleen iho on ihmeellisen tasainen, mutta kummasti ne kohdat, jotka hoitoa eniten tarvitsivatkin punoittavat. En tiedä, tuleeko niitä kohtia sitten rullattua tiedostamatta (tai tietoisesti) enemmän vai onko rullailu ja geelit jo oikeasti tehoamassa."


Niin, ne kammokuvat: vasemmalla ennen ja oikealla jälkeen. Kuvat on otettu suunnilleen samaan aikaan päivästä, samassa huoneessa, ikkunalla lähellä luonnonvaloa ja toki ilman meikkiä. Valon määrä toki vaikuttaa; mennyt kesä oli auringon suhteen hieman erikoinen ja oikeanpuoleisena päivänä oli selvästi lämpimämpi valo.

Kuvista on kuitenkin mielestäni nähtävissä se, että iho on kokonaisuudessaan jälkeen-kuvassa tasaisempi ja erityisesti suun ympäryksen väri on tasoittunut huomattavasti. Ihoni ei näytä niin kalvakalta vaan terveeltä.

Neljännen rullailun jälkeen mieleeni tuli, että mitenkähän tuo aurinko mahtaa näin kesällä vaikuttaa reijiteltyyn ihoon. Testailuviikkojeni aikana ei (onneksi) juurikaan paistanut, mutta ehkä jatkossa olisi viisaampaa tehdä tällaisia hoitokuureja talvella. Minun ihoni ei juurikaan ärtynyt tai hermostunut rullailusta tai seerumista. Toki iho punotti tietyistä kohdin vielä normaalia enemmän, mutta ei mitään, mitä ei meikki peittäisi. En silti suosittelisi ketään testaamaan tätä ihan tärkeimpien juhlien alla.

Viikon jälkeen vaikutti sille, ettei iho enää niin paljon punota, kun sitä rullaa. Iho oli kuitenkin hieman normaalia epäpuhtaampi. En ole asiantuntija, voi olla, että iho oli hoidon vuoksi alkanut puhdistautua. Toki ihon kuntoa voi selittää myös jo ihan sillä, että testaushetkellä oli kesä ja lämmin ja aurinko.

Toisen viikon jälkeen iho oli yhä yllättävän hyvässä kunnossa. Olisin luullut, että se ärtyisi enemmänkin rullaamisesta ja uudesta tuotteesta.

Kolmannen viikon aikana totean, että tämä tuote ei välttämättä kestä minulla sitä toivottua 28 päivää, jotta vaikutuksen näkisi kunnolla, ehkä 21 päivään päästään. Tosin käytin tuotetta aika huolettomasti ja reilusti levitellen myös kaulalle. Uskoisin siis, että tämä riittää vain kasvoille käytettynä todella hyvin sen 28 päivää.


Vielä ennen ja jälkeen kuvat oikeasta poskestani: iho on selvästi tasaisempi ja väri parempi.
Kasvojeni iholla on hieman akne-arpia, jotka eivät ainakaan huomattavasti pienentyneet. Kuitenkin, minulla oli testissä ihorulla lyhyimmillä piikeillä, koska en uskaltanut testata pidempiä piikkejä, eli ihon arpien ei oikeastaan ollutkaan tarkoitus madaltua. Ennemminkin ihon sävyn ja puhtauden  oli tarkoitus korjaantua, kuten mielestäni kävikin. Olen kuitenkin niin positiivisesti yllättynyt, että voisin hyvin kuvitella testaavani tuotetta pidemmillä piikeillä arpien käsittelyyn. Varsinkin, jos tuote on joskus tarjouksessa ja hinta vielä hieman nykyistä kohtuullisempi.

lauantai 29. elokuuta 2015

Nu3.fi - Uusi verkkokauppatuttavuus


Nutrition is the new fashion kertoo Nu3.fi*

Minulle koko Nu3-verkkokauppa oli täysin uusi tuttavuus, kun pääsin tutustumaan siihen työni kautta. Se on saksalainen, 4 vuotta vanha verkkokauppa, jolla on toimintaa nyt 11 maassa. Verkkokauppaan on koottu erittäin kattava ja laadukas otos ravintoaineita moniin erilaisiin tarpeisiin sekä luontaistuotteita, superfoodeja, luonnonkosmetiikkaa ja urheiluravinteita. Laihdutustuotteita unohtamatta.
Heidän ravitsemustyyppitutkimuksensa mukaan joka kolmannelle ravitsemus on tapa ilmaista omaa persoonallisuuttaan ja elämäntyyliään. Minun on erittäin helppo uskoa väitteeseen nykyisenä ihmediettien, pika-apujen ja monien erilaisten ruokavalioiden aikana. Eikä se missään nimessä ole huono asia. Kyllä Strong is the new skinny -ilmiö on iloinen ja tervetullut muutos langanlaihojen, miinuskokoisten mallien valtakauden jälkeen. Nu3-verkkokaupan ajatuksena on tarjota hyviä ja laadukkaita tuotteita moneen tarpeeseen, sekä lisätä tietoa terveellisestä ravinnosta.

Vaikka en itse mikään ravinto- tai liikuntahifistelijä olekaan, huomasin kauppaan tutustuessani Nu3:n tarjoavan monia vaihtoehtoja sellaisista tuotteista, joita minulla on oikeastaan aina kotona.
Minulta löytyy lähes poikkeuksetta kaapista erilaisia pähkinöitä ja siemeniä, Omega-3:sia ja maitohappobakteereja. Olen myös helposti innostuva ja kokeilen mielelläni erilaisia superfoodeja ja muita luontaistuotteita. Nu3:n valikoimista löytyykin esimerkiksi Puhdas+ -sarjan tuotteita, joista olen kuullut paljon kehuja ja joita olen ollut aikeissa joskus testatakin.

Nu3:lla on myös oma, nimeään kantava sarja, johon kuuluu laaja valikoima kaikkea luontaistuotteista palautusjuomiin. Ehdottomasti Nu3:n oman valikoiman minulle eksoottisimmat tuotteet olivat luomulaatuinen Noni-mehu (nyt 18e 2 puolen litran pulloa) sekä Matcha-teesettiin (nyt 33,90e) kuuluva vispilä.
 

...Jouduin googlata: Nonia on esimerkiksi Kiinassa käytetty kansanparantajien rohtona ja siinä on ilmeisesti varsin paljon muun muassa vitamiineja ja kivennäisaineita. Sen kerrottiin olevan lisäksi hyvä c-vitamiinin lähde.
Vispilän olemassaoloon teepaketissa taas oli varsin luonnollinen selitys. Sillä sekoitetaan teejauhe tasaiseksi. En ole kyllä ikinä ajatellut, että teetäkin on jauheena, kaikkea sitä oppii. Itse vispilä assosioitui minulla vain ensin samppanjavispilään, jollaista en kyllä omista sitäkään :)


Tuuheat hiukset -kapselit taas vetosivat lujasti turhamaiseen, mutta mukavuudenhaluiseen puoleeni, joka ei ymmärrä, miksi ei voi saada ihania, täydellisiä, paksuja, hyväkuntoisia ja kiiltäviä hiuksia ilman asiaan panostamista. Yllättyin iloisesti myös hintapolitiikasta: kapselit ovat erittäin edullisia. Kolme 60 kappaleen pakkausta maksaa verkkokaupassa nyt vain 36,50e (normaalihinta 56,70e ei sekään vaikuta vielä kamalan pahalle). Kapseleissa on vitamiinien lisäksi sinkkiä, seleeniä ja biotiiniä, jotka tunnetusti (ja testatusti :D) vahvistavat hiuksia ja kynsiä.

Onko Nu3.fi jo sinulle tuttu verkkokauppa? Vannotko joidenkin tiettyjen vitamiinien tai luontaistuotteiden nimeen, vai kuulutko koulukuntaan joka tietää saavansa kaikki tarvitsemansa ruoasta?

EDIT. 31.8.: Huomasin juuri, että koodilla KL4G49 saa 8%:n alennuksen koko Nu3.fi:n verkkokaupasta. Ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Voimassa 01.09.-30.09.2015.

perjantai 14. elokuuta 2015

Aikuisia ajatuksia(?)

Päätin, että jos joskus minulla on toimisto, jossa on useampi neukkari – ei en tiedä miksi tarvitsisin useampia neuvottelutiloja tai edes toimiston, mutta tuskin sillä väliä – nimeän yhtä lukuunottamatta ne neuvotteluhuoneet kauniilla ja tyynillä nimillä, kuten usva, luoto tai ruska. Yhden neukkareista tulen nimeämään täysin erilailla, kuten vaikka Kekkonen tai karpaasi. Ihan vaan siksi, koska voin ...tai voisin.

Tällä viikolla olen lisäksi pohtinut, taas kerran, meille syötettyä naiskuvaa. Lukaisin joutessani viikolla varsin viihdyttävän harlekiiniromaanin, enkä voinut olla ärsyyntymättä siitä naiskuvastosta, jota meille halutaan yhä piirtää. Olen puhunut kirjoittanut tästä aiheesta aiemminkin esimerkiksi Sinkkuelämää -sarjan kohdalla. On uskomattoman huvittavaa, että niinkin (muka)edistyksellinen ja naiskuvaa muuttava sarja, kuin Sinkkuelämää olikin, ei se lopulta ollut kuitenkaan mitään muuta kuin patriarkaalisen, keskiluokkaisen elämäntavan tavoittelua. Vai kuinka moni naisista jäi yksin, naimattomaksi tai lapsettomaksi? –Niinpä. 
Toinen sarja, josta pidän valtavasti, on Scandal. Sarja on nerokas ja rakastan sen puvustusta (ja laukutusta). Tiedän toki avautuneeni tästäkin jo aiemmin, mutta en vaan käsitä sitä, miten siinäkin sarjassa maailman "siisteimmästä" ja kylmähermoisimmasta naisesta on pakko tehdä lapsellinen, kitisevä tyttörukka, mitä hänen miessuhteisiinsa tulee. Olisi äärimmäisen piristävää nähdä tai lukea viimeinkin, vuonna 2015, sellaisesta naishahmosta, joka ei taantuisi aivan aivottoman kanan tasolle aina kun hänen seuraelämäänsä käsitellään. Tässä pitää ilmiselvästi alkaa itse harkita kirjailijan uraa ;)

...ja sitä paitsi. Scandalissa on eräs todella huvittava virhe. Kukaan ikimaailmassa ei valitsisi kumppanikseen Yhdysvaltain presidenttiä, jos vaihtoehtona olisi Jake Ballard. 
Ylipäänsä, en voi käsittä, kuka tervejärkinen haluaisi olla The First Lady.
NIIIN ja älkää edes antako minun aloittaa (taas) siitä, miten kammottavaa olisi olla kuninkaallinen. Minua on lapsesta saakka huvittanut, että joku pitää kruununperimystä etuoikeutena. Minusta se on rangaistus.

– Vain muutaman hassun tunnin kuluttua elämässäni pyörähtää käyntiin viimeinen twenty-something vuoteni. Jännää, kasvaisinkohan viimein ihan aikuiseksi ;P

torstai 6. elokuuta 2015

Hei!


Hei mussukat – tiedän – olen ollut poissa pitkään. Liian pitkään, kaipaan tänne!
Mutta kesä, elämä ja työ ovat verottaneet ruhtinaallisesti aikaani. Siksi yksi kiireinen työläisnainen täällä huhuileekin vain äkkiä, että henki vielä pihisee ja lujaa :)

Osin töihin liittyen, halusin tulla vinkkaamaan teille kaikille mielestäni tosi hyvästä tarjouksesta. Älkää nyt pahastuko, että ihan vain pelkästään mainoksen takia tulen huutelemaan, lukekaa se ensin!



A-lehdillä on huikea tutustumistarjous, jonka aikana,
4.9. saakka, voi tilata lehtiä eurolla!
Kampanjaan kuuluu:
...
(tarjous oli ja meni, linkit poissa)



Ei hassumpi tarjous, eikö :) Itse harkitsen tilaavani jokaisen (ja linkithän ovat toki affiliate-linkkejä).

torstai 9. heinäkuuta 2015

Taste of Helsinki 2015


Fiksuna tyttönä tajusin juuri, että minulla on vielä puhelimessani Taste of Helsingin tämänvuotiset kuvat. Periaatteessa tämähän on nyt jo tosi vanha juttu, mutta koska olen kaksista aiemmista teille tarinoinutkin jo, en voi katkaista perinnettä. Lisäksi tämä oli ensimmäinen vuosi, jolloin sain nauttia tapahtumasta kahtena päivänä. Torstaina kävimme työporukan kanssa lounaalla ja lauantaina sain Tampereelta perinteistä ToH-seuraa luokseni.

Etukäteen menua katsoneena olisin veikannut tästä tähänastisista vuosista tylsintä, mutta tarjonta yllättikin minut iloisesti ja kaikki ruoat olivat taas ihan mahtavia. Aiempina vuosina keli on ollut kauniisti sanottuna kamala, mutta tällä kertaa sääkin suosi, minkä voinee vähän sinnepäin kuvatuista kuvistakin päätellä.

Yritin laittaa kuvat jonkinlaiseen kronologiseen järjestykseen, jos suinkin muistin oikein.



Aloitin torstaini Kaskiksen annoksella sokerisuolattua lohta, savulohimoussea, saaristolaisleipää ja tilli-piimäkastiketta, se oli oikein hyvää, mutta jäi vieressa olevan annoksen varjoon. Työkaverini otti Pastorin Casa Cevichen, jossa oli tuoretta lohta, katkarapuja, guacamolea ja Rocoto chili tiger's milk.


Maistamisen jälkeen minun oli syötävä sama :D Ihan mieletön! Ajatukseni Pastorista parani heti ja nyt minun on "pakko päästä" ravintolaakin asti maistamaan näitä herkkuja.

Tämä kaunis Matti Jämsen Pop-Upin annos on ekstra. Siinä oli grillattua purjoa, keisarinjuustoa ja marinoitua sipulia. Itse en syönyt sitä, mutta annos oli niin kaunis, että halusin ikuistaa sen silti. No itseasiassa huijasin vähän, maistoin tuosta sitä juustoa ja se oli hyvää! :)


Tämä tässä taas on Brödin savustettu härkätartar lehtipersiljamajoneesilla ja ketunleivällä. Savustus ja tartar toimi yllättävän hyvin yhteen.






Erikoisimmasta annoksesta torstaina vastasi Hoshiton avokadotempura, nam! Hieman tosin jotain kastiketta/dipattavaa tuo olisi kylkeensä tarvinnut.

Jälkkäriksi Ragun lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Olin odottanut tätä ja se oli kaiken odotuksensa arvoinen. Annoksen kaikki komponentit toimivat loistavasti yhteen.
 

Lauantai avattiin Sinnen kylmällä kurkku-minttukeitolla ja suosittelemallani tartarilla. Sinneltä söin lisäksi torstaina Wallenbergin pihvin, joka oli kaikista annoksista ainoa pettymys.

Tämä annos sisälsi jotain rapua ja se oli siitä ravintolasta, joka tuli ahvenanmaalaisen peruuttaneen tilalle. Ei muita lokitietoja. 
– Kai tää oli ihan jees :D
(lunttasin; kyseessä on Patronan tiikerirapuja, vaahdotettua suolakeksiä ja valentina -kastiketta.)
Sen sijaan kuvaamatta jäi Hoshiton Lohi Sashimi ja Ume-Kurkku Aemono -annos. Siitä muistan, että se oli ihan jees, mutta maistui aika paljon soijakastikkeelle. 
...Minä ja minun sofistikoituneet makunystyräni :D

Ragun annos hiillostettua miekkakalaa, sardelliaiolia ja paahdettua pecorinoa oli ihan jees. Miekkakalaa oli yllättävän paljon ja paahdettu pecorino oli hauska lisä, mutta muuten annoksesta ei oikein jäänyt sanottavaa.


Koska homma avattiin Kaskiksella siihen oli myös hyvä lopettaa. Herukanlehteä, tuorejuustoa ja valkosuklaata sisältänyt annos oli erittäin onnistunut finaali hyville festareille. Annoksessa oli sopivassa suhteessa raikkautta ja makeutta. Täytynee tehdä Turkuun asiaa :)

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mansur Gavriel


Hehkutin jo pieni ikuisuus sitten Instagramissa odottavani kotiin yhtä laukkuihanuutta, joka sen jälkeen esiintyikin jo ainakin yhdessä ig-asukuvassa pääsemättä kuitenkaan vielä blogin puolella esille, vaikka siihen viittasinkin jo muun muassa puolivuotiskatsauksessani.
Eräässä laukkuleidilässä heräsi tässä taannoin Mansur Gavrieleihin vähintäänkin omaa innostustani vastaava hype, joten päätin esitellä laukkua blogissa hieman tarkemmin, jotta tämä todella hyvin tehty tilaihme saisi kaiken arvoisensa huomion.
Mansur Gavrielin laukkujahan on tituleerattu ensimmäisiksi "taantuman jälkeisiksi it-laukuiksi", jonka lisäksi laukun haastava saatavuus on herättänyt paljon keskustelua.
Minulla kävi laukun hankinnassa tuuri; keskustelimme eräänä huhtikuisena iltana ystäväni kanssa laukkuja verkkokaupoista googlaillen ja pohdiskelimme, että toukokuussa voisi olla tulossa Mansur-täydennystä valikoimiin. Mentyäni seuraavana aamuna töihin, päätin vielä tarkistaa, mitä Net-A-Porterissa sanotaan varaston täydennysajaksi näiden ihanuuksien osalta, enkä ollut uskoa silmiäni, kun näin yli 20 ihanaa vaihtoehtoa olevan saatavilla –ostopäätöstä ei kauan tarvinut pohtia.


Löysin siis itselleni sen pitkään kaivatun shopperin ja voi että, millaisen löysinkään!
Laukku itsessään on ylittänyt odotukseni ja vielä paljon enemmän. Yhdysvaltalaisten naisten suunnittelema, Italiassa valmistettu laukku miellyttää minua vähäeleisyytensä, hyvän väriyhdistelmän ja laadukkuutensa vuoksi. Tässä laukussa, jos jossain, on hinta-laatusuhde kohdillaan. Laukku on kasvivärjättyä nahkaa, eli siitä paremmaksi nahka ei oikein pääse, ja työ vaikuttaa hyvin viimeistellylle ja kestävälle. Aluksi laukku oli jopa vähän liian kova ja mietin, miten se muotoutuu käytössä, mutta huoleni oli turha. Muutaman viikon käytön jälkeen se pehmeni sopivasti, muttei silti osoita "lörpsähtämisen" merkkejäkään.

Laukku on kestänyt käyttöäni moitteetta. Mielestäni laukut tehdään käytettäviksi ei ihailtavaksi ja hyväksyn sen, että niihin tulee käytössä hieman jälkiä. Varsinkin tuohon sisäpussukkaan, joka on alttiimpi muiden laukussa pyörivien tavaroiden kolhuille. Ensimmäisten haaleiden naarmujen ilmestyttyä käsittelin laukun ja pussukan kertaallen Wolyn Perfect Gelillä, jota minulle on yleisesti suositeltu ja jonka olen hyväksi havainnut. Se tasotti nahkaan tulleita jälkiä hieman ja aion kyllä toistaa rasvausta tarvittaessa, mutten ota paineita. Laukku vaikuttaa sille, että sen pinta tulee säilymään vielä pitkään hyvänä ja vanhenemaan kauniisti.


Laukkuni on siis Large tote, vaikka minusta tämä on kyllä shopperi ja tämä tosiaan on aika suuri. Pienempää en edes harkinnut ja toistaiseksi ainakin olen ihan tyytyväinen; eikai tällainen laukku voi koskaan olla liian iso?


Minulla on yleensä, laukussa kuin laukussa, mukana seuraavat tavarat (menköön tämä samalla mitä laukussani on -postauksena, edellisestähän on jo aikaa):
Burberryn lompakko, Marimekon ja MLL:n yhteistyökorttipussukka, Tangle teezer, työavaimet, meikkipussi (nyt laukkuun sopimaton Mulberry, koska viimeaikoina olen käyttänyt paljon myös Alexaani), kalenteri, puhelin, sateenvarjo, kauppakassijuttu, aurinkolasit (kotelon punainen vuori sopii muuten hyvin laukun kanssa) sekä laukun pikkupussukka täytteineen.

...Eikä laukku täyty käyttötavaroistani vielä edes puolilleen. Vaikka laukku itsessään on avonainen, on sitä olalla kannettaessa helppo pitää (vielä ainakin tuollaisen tavaramäärän kanssa) tiiviisti "suljettuna" laukun pikät sivut tosiaan vasten.

Vaikka laukkuun toivoisinkin sisätaskua on laukun oma pikkupussukka osoittanut monikäyttöisyytensä. Kuljetan siellä yleensä avaimia, huulikiiltoa ja xylitolia, jotteivät ne pyöri laukun pohjalla. Pikkupussukka on myös näppärä ottaa esimerkiksi töissä lounaalle mukaan, niin ei tarvitse raahata koko säkkiä aina mukana.

Pussukkaan menee juuri ja juuri edellä mainittujen lisäksi vielä puhelin ja pankkikorttikin, muttei yhtään enempää. Se on silti mielestäni ihan riittävästi. Saisihan tuo pussukka vielä hiukan suurempi olla, mutta sitten siellä äkkiä kantaisi mukanaan melkein kaiken sen, mitä tuossa itse shopperissakin.

Esitelmöidäkseni laukun ulottuvuuksia hieman paremmin tungin asettelin sinne myös MacBook Airin ja nahkatakin.

Laukkuun mahtuisi vielä vaikka ja mitä noiden lisäksi. Toki ohuet kahvat painavat hieman, kun laukkuun tulee lisää painoa, muttei sitä silti mielestäni ole paha kantaa. Laukku itsessään on niin kevyt, että ensimmäistä kertaa siinä nahkatakkia ja varakenkiä mukana kantaessani hämmästelin laukun keveyttä, Bayswater on tyhjänä varmasti lähes yhtä painava.

Toivottavasti yllä oleva kuva auttaa vielä hahmottamaan kokoa, laukku on iso! Sen koko on 41x30x15, eli sinne tosiaan mahtuu oikeasti paljon tavaraa, enkä itse ole, ainakaan vielä, saanut tungettua sitä täyteen tavallisessa arjessani.

Kuten arvata saattaa, olen täysin myyty ja haluaisinkin samaisen laukun jossain toisessa värissä. Uskomatonta kyllä, silmäni on alkanut jo tottua myös kyseisen yrityksen bucket bagiinkin.


Tiedättekö muuten mikä tässä laukussa on pahin ongelma; tämä huutaa niin Louboutineja seurakseen ;P