lauantai 31. tammikuuta 2015

Lauantaikevennys


 ...vaikkei tässä keveydestä voikkaan puhua kuin juttujen tasolla, niin ehkä pieni hassuttelupostaus muuten niin vakavien aiheiden oheen sallitaan ;P
"Kälyni", suuri mehujäiden ystävä, kertoi, miten hän toisinaan syö mehujäänsä ja haluan jakaa tämän hillittömän vinkin kanssanne. En tiedä vaikka kaikki muutkin tekisivät näin, mutta minulle ei ollut tullut koskaan mieleenikään.

Aloitetaan tylsemmästä versiosta: Tiedätte sen Ässämix-mehujään, jossa on salmiakkia seassa? Sekottamalla Twister-mehujäähän salmiakkia saa Ässämixiä paljon paremman version. Kannattaa kokeilla, Fazerin salmiakeista tulee mehujään kanssa mielettömän rouskuvia herkkuja ;P

Muttei siinä vielä kaikki! – Kuten joku ostoskanavalla sanoisi.
Olen suuri BonBon-karkkien ystävä, joskaan en syö niitä kovin usein, kuten ei enenenkään pitäisi syödä kovia karkkeja, jos hampaansa haluaa säilyttää. Seuraava "resepti" maistuu ihan BonBonin parhaimmille mauille, joissa yhdistyvät salmiakki ja hedelmä mahtavan kirpeällä tavalla.

Dippaamalla Twister-mehujäätä salmiakkijauhoon (kuulemma kuvassa näkyvä Hockey pulveri toimii vahvan empiirisen tutkimuksen mukaan parhaiten), maistuu yhdistelmä niiin hyvälle, että taidan olla jo pian itsekin koukussa tähän herkkuun :D

Ettekö usko? Kokeilkaapa!  Lisäksi mielestäni tämä ei olisi yhtään hassumpi ohjelmanumero lastenjuhliin... tai aikuisten ;P

Nyt kun näin villiksi heittäydyttiin, haluan muistuttaa teitä lihapullaennustuksestani.

Kuva on uusimmasta Yhteishyvä-lehdestä. Hah! Pitäisikö alkaa lotota? :D

Riemukasta viikonloppua kaikille! :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

Taas Tallinnassa


Kävin tässä hetki sitten ystäväni kanssa Tallinnassa. Minusta tuntuu, että siellä tulee rampattua mukavan usein, mutta onhan edellisestä reissustakin jo puolivuotta.
Tällä kertaa minulla oli ihan agendakin reissua varten. Pois se minusta, että sinne vaan pyörimään menisin ;P
Sain seuraa mukaani matkalle ja myös vapaat kädet toteuttaa päiväohjelman, mikäs siis sen mukavampaa.

Matkallani oli kaksi tarkoitusta. Toisena niistä oli noutaa Südasta eräs varaamani ihanuus, jonka kohdalla sain seuralaiseltani päivän ainoat silmienpyörittelyt :D
...ja käydä Kumussa.

Kumuhan on Viron paljon kehuttu taidemuseo, jossa en ole aiemmin vieraillut, vaikka se on avattu jo vuonna 2006.
Vaikkei museo olekaan kauakana esimerkiksi vanhasta kaupungista, menimme sinne satamasta taksilla jalkoja säästääksemme. Se osoittautuikin hyväksi päätökseksi, sillä taksikuskimme oli kuin paraskin matkaopas kertoessaan taloista ja alueen historiasta :)

Museokin oli kiva, mutta ikävä kyllä kaikista kuulemistani kehuista huolimatta, en pysty siitä sen enempää sanomaan. Kenties olisi pitänyt odottaa, kunnes siellä on joku mieletön kiertonäyttely, sillä nyt valikoima painottui (ei niin yllättäen) virolaisten taiteilijoiden teoksiin, jotka eivät niin paljon minulle antaneet.

 Huoneellinen puhuvia päitä :)

Onneksi taidenäyttelyt eivät olleet ainoa syy Kumussa käyntiin. Olin näet kuullut paljon kehuja myös museon ravintolasta, enkä suotta. Ruoka oli halpaa ja hyvää ja leivonnaiset ihania (ja halpoja ja hyviä). Ei siis yhtään hassumpi matkan aloitus :)

Taisin maksaa yllänäkyvästä salaatista kuusi euroa. Ei paha, ei ollenkaan.


Sen erään, myöhemmin esiteltävän, täsmäshoppailun lisäksi päivän pikareissu sisälsi totutusti vielä lisää syömistä. Kahvilakiertelyjen lisäksi kävimme vanhankaupungin Drink Bar & Grill -pubissa nauttimassa rennosta pubitunnelmasta ja syömässä hyvää ja konstailematonta ruokaa.

Süda -jatko-osa seuraa, stay tuned ;P

lauantai 24. tammikuuta 2015

Ruokapersoona


En tiedä, kuinka ristiriitaisena persoonana ihmiset minut kokevat, mutta koen jopa itse itseni varsin ristiriitaisena ruokapersoonana.
Eräs hyvä ystäväni, jonka kanssa postauksen kuvituskuvienkin antimet on nautittu, sanoo usein minulla olevan vielä suu täynnä ruokaa, kun jo mietin, mitä seuraavaksi söisin.  - Eikä lauseessa ole edes (valitettavasti) kovasti liioittelua... :D

Laitan helposti todella paljon rahaa ravintolakokemuksiin, sillä juuri sellaisina ne koen, kokemuksina. Joku loistava yllätysmenu voi olla niin huikea juttu, ettei sen arvoa voi mielestäni mitata rahassa, vaikka siihen todellakin menisi kahden viikon "ruokabudjettini".

Kaivopihan kreppikahvila

Toisaalta olen ihminen, joka ruoansuhteen on todella helposti pidettävissä tyytyväisenä. Lempiruokiani ovat kaurapuuro ja pinaattikeitto. Mannapuuro ja riisipuuro ovat jo todellisia herkkujen herkkuja. Mieluiten teen arkiruoaksi keittoja ja toinen ystäväni on varmasti kuunnellut kyllästymiseen asti ylistyslauluani riisin, parmesanin ja hernemaissipaprikan yhdistelmästä.
- Edellämainitut saattava toki selittää edullista kotiruokabudjettiani.
Kotona vannon yksinkertaisuuden ja helppouden nimiin, kun taas muiden tekemä ruoka saa olla jotain ihan muuta.

Nam!

Hassua, mutta toisaalta kyseinen ristiriitaisuuteni on toistaiseksi pitänyt painoni vielä edes hieman kurissa ;D
Alkaneen vuoden "tavoitelistan" jatkoksi voisin lisätä omassa keittiössä viihtymisen ja kotiruoanlaiton monipuolistumisen, nyt kun minulla taas kunnollinen keittiökin on :)

Millaisia ruokailijoita te olette?

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Lihapullaennustaja


Kyllä, harvinaisen onnistunut otsikko, vaikka itse sanonkin ;P
Viimevuoden lokakuussa taisin ajaa läheiseni epätoivon partaalle jaarittelemalla kyllästymiseen asti siitä, kuinka olen varma lihapullien olevan vuoden 2015 macarons tai kuppikakku. En tarkoittanut silloin, enkä nytkään, perinteisiä lihapullia, vaan mitä tahansa, noh... pikkuisia, syötäväksi kelpaavia pyörylöitä.

En muista mistä tämän keksin, mutta olin niin varma (liha)pullien olevan ruokatrendien kärjessä vuonna 2015, että olisin voinut lyödä asiasta vaikka vetoa. Kukaan ei (jostain kumman syystä) ryhtynyt kilpasille kanssani, mutta kuinkas kävikään...
Lähes jokainen tämän alkaneen vuoden aikana selaamani (naisten)lehti on sisältänyt ohjeita liha- tai kasvispyöryköistä.
- Huomenna aion ennustaa vaikka lumiauran asennosta, jos tämä näin hyvin toimii ;P

Halusin kertoa teille lihapullaennustuksestani, kun se tuli taas mieleeni äsken Me-lehteä selaillessani (alla oleva kuva on siis lainattu sieltä). Uusimmassa Me-lehdessäkin oli peräti neljä sivua lihapullaohjeita.


Koska haluan - tietenkin - olla mukana (itse luomassani ;P ) trendissä, jaan teille lempparipyörykkäreseptini kaikessa yksinkertaisuudessaan. Resepti on lainattu joltain Nelosen Neljän tähden illalliseen osallistujalta. Nelonen ei valitettavasti tarjoa ohjelmalle reseptiarkistoa, mutta tämä on niin yksinkertainen asia, että jopa _minä_ muistan sen ilman arkistojen penkomista.
Tonnikalapulliin tarvitaan vain purkillinen (tai useampi) tonnikalaa ja saman verran kananmunia. Sipulia ja vähän juustoraastetta voi laittaa, jos haluaa, ja mausteita siten miten itsestä hyvälle tuntuu. Kananmunien ja juustoraasteen sijaan voi homman kasata esimerkiksi kermaviilillä, ihan sama, mitä vaan kaapissa on helpoimmin saatavilla. En edes tarkistamatta muista, kumpi oli alkuperäisessä reseptissä.
Valmisteluja ei tarvita sen kummemmin, valutellaan vain tonnikala, sekoitellaan ainekset ja paistellaan pulleroita noin kahdessasadassa joku reilut 10 minuuttia. Ha, näin yksinkertaista ruokaa jopa minä viitsin välillä tehdä ;)

tiistai 13. tammikuuta 2015

2015 - get rich or...


...jätin lopun pois, sillä en halua jinxata itselleni yhtään enempää huonoa karmaa, kuin mitä olen jo saanut. Enkä muutenkaan ole noin vahvojen lupausten ihminen, mutta kyseinen lausahdus sopii mielestäni tämän alkaneen vuoden teemaan, tai ehkäpä toivoisin sen sopivan.
Tämä on siis se jo perinteeksi muodostunut vuositoivepostaus.

Vuoden 2015 toivoisin tuovan elämääni:

Kuten arvata saattaa, työttömyyteni määrittää tätä toivepostausta merkittävästi. Enää en kuitenkaan aio jaaritella työn merkityksestä minulle, vaan haluan asenteeni olevan hieman erilainen. Olin viimeksi yli puolivuotta työelämässä putkeen vuonna 2013, joten koen, ettei minulla ole mitään hävittävää eikä hävettävää. Aion tavalla tai toisella pyrkiä kohti säännöllistä ja pitkäaikaista työsuhdetta mutten aio antaa sen puutteen vaikuttaa elämääni enempää kuin sen on pakko.
Aion tehdä todella töitä työllistymiseni eteen, mutten aio hakata päätä seinään, sitä on tehty jo riitävästi.
- Ei, en ikävä kyllä tiedä, muttaako päätökseni tämän alkaneen vuoden suuntaa, mutta siihen ainakin pyritään. Aion lisäksi pyrkiä kehittämään vielä aiempaa aktiivisemmin omaa ammattitaitoani, kunhan vaan pääsen tässäkin ajatuksessa alkua pidemmälle.

Koska päätin, etten aio antaa työttömyyden vaikuttaa elämääni enempää kuin sen on pakko, päätin myös vuoden 2015 aikana käyttää ne vähät rahani hieman toisin, kuin aiemmin. Alkaneen vuoden aikana aion miettiä asioita pidemmälle ja miettiä tarkemmin suhdelukuja "lyhyen tai miksei pidemmäntähtäimenkin sijoitusten" ja hetken hurmion välillä. Olette ehkä blogistani oppineet, että olen huono säästämään. Käytän rahani vain itseeni; hankintoihin ja kokemuksiin, siihenhän bloginikin perustuu. Tänä vuonna pyrkin kuitenkin miettimään elämääni myös niitä seuraavia rakkauskenkiä pidemmälle.

Ei sillä, ei tältä vuodelta materiahaaveitakaan jääne puuttumaan.
Polyvore -kollaasiin kasasin muutamia idoita ja toiveita. Boy ei kaappiini muuta, jollei supertyöt tai ihmerikastuminen kohdalleni osu, mutta ainahan sitä tyttö saa haaveilla ja odottaa.
Nahkatakki jäi puuttumaan vuoden 2014 takkiupgreidaushankkeestani, joten se on hankittava ennen kevätaurinkoja.

2015

Givenchyn Antigona -shopperi on suuresti mieleeni, mutta kuosittomana mustana sitä ei enää taida olla saatavilla. Ehkä joskus kuitenkin joku sen kaltainen löytää tiensä luokseni. Lisäksi YSL:n Y clutch on yhä mielessäni, vaikkei se tälle listalle nyt mahtunutkaan. Yritän myös pitää jo viime vuonna esiin nostamani kenkien laadun parantamisen mielessä, kuten muutenkin järkevän ja laadukkaan kuluttamisen vaatehankinnoissa.

Muutettuani uuteen kotiin olen havainnut huutavan puutteen design-valaisimien kohdalla. Toivon vuoden 2015 täyttävän tätä vajausta ainakin yhden Workin verran. Lisäksi mielessäni on muutama muukin sisustushankinta kotiini, mutta aika näyttää.

Matkailuhan olisi lisäksi aina kivaa, mutta se vaatii rahaa. Matkahaaveita en uskalla tänäkään vuonna hirveästi listata, kauas ei tällä tyylillä olla menossa, vaikkakin mennyt vuosi Köpiksen ja Berliinin reissusaldolla oli enemmän kuin ennalta uskalsin toivoa. Mutta se jo viimevuonna mainitsemani Pietari houkuttaa yhä. Tukholmassa ei tullut viimevuonna käytyä, joten sekin kelpaisi. Tallinnaan pyyhällän jo parin viikon sisällä ja varmasti ainakin kerran perinteisesti kesälläkin.

En toki pistäisi pahaksi missimäisesti maailmanrauhoja ja muitakaan, pääasiahan olisi, että niin minä kuin muutkin eläisivät onnellisina ja sovussa itsensä ja muiden kanssa.
Mitä te toivotte alkaneelta vuodelta?

torstai 8. tammikuuta 2015

Tänään Stockalla


Sain ilokseni kutsun Stockmannille maistelemaan Mealsin hyvän olon valintoja. Näin alkuvuodesta Stockan teemana on terveellisyys, makua unohtamatta. Herkun valikoimiin onkin otettu esimerkiksi raakakakkuja ja Mealsissa on panostettu gluteenittomien salaattien ja leipien valikoimaan. Olen kehittänyt itselleni pienoisen rakkaussuhteen saaristolaisleipään ja myönnän myös olevani aika tarkka siitä, millaista saaristolaisleipää lautaselleni kelpuutan. Muita samasta vaivasta kärsiviä suosittelen maistamaan Herkun valikoimiin tullutta gluteenitonta saaristoilaisleipää!


Leipien ja salaattien lisäksi meille tarjoiltiin ihanan keveää, mutta silti hyvin täyteläistä, maidotonta ja gluteenitonta avokadosuklaamoussea, sekä hyvin tuhtia Rawan minttusuklaaraakakakkua, jossa mintun maku ei jäänyt suklaan varjoon.

Stockmann on ottanut neljä Rawan raakakakkua valikoimiinsa ja niitä saa sekä paloina että kokonaisena konditoriatiskiltä. Tämä taisi olla ensimmäisiä raakakakkukokemuksiani, eikä se ollut ollenkaan hassumpi. Raakasuklaisiin petyn lähes poikkeuksetta niitä maistaessani, mutta tämä innosti myös vannoutunutta mintun ja suklaan yhdistelmän välttelijää tutustumaan jatkossakin raakakakkujen maailmaan.


maanantai 5. tammikuuta 2015

Mitt år 2014



Kyllä, yllätyn välillä itsekin kielitaidostani ;P

Vaikka puolivuotiskatsaukseni tulikin ulos vasta syyskuussa (ohops), en aio venyttää jo perinteeksi muodostunutta vuosikatsausta turhaan, tulkoot se nyt suunnilleen ajallaan. Kuten totuttua, myös postaus toiveista vuodelle 2015 lienee tulossa ;D

Mitä siis jo loppuneesta vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen?

Toki työtömyys ja työnhakuongelmat ja se, että yhteiskunnallisen, kansallisen ja kansainvälisen tilanteen kärjistyessä ei tälle harmille taida olla näkyvissä loppua vielä aikoihin. No, eihän koskaan voi sanoa, ettei koskaan, mutta niin, samassa suossa rämmitän kuin aina ennenkin.
Vaikka toivon, ettei työttömyys tai pätkätyöllisyys määrittäisi minua ihmisenä, se ikävä kyllä tekee sitä, jos ei omastani, niin ainakin yhteiskunnan mielestä.
Loppuneesta vuodesta jää mieleen kaikki se järkyttävä säätö eri instanssien kanssa. Ymmärrän kyllä, että Kela ja Te-toimisto joutuvat työskentelemään taantumissa äärirajoillaan, mutta jos kertoisin, mitä kaikkea olen joutunut minusta johtumattomien virheiden vuoksi tekemään ja todistelemaan, uudelleen ja uudelleen, koska asiat eivät vain etene virastoissa ja järjestelmät eivät toimi, ette taatusti uskoisi sitä. Siksi ne saavatkin blogissani vain vähän palstatilaa.
Osaltaan siksi blogi päivittyi vuonna 2014 harvakseltaan, sillä pyrin noudattamaan periaatetta, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ei sitä kannata turhaan sanoa :D

Uskon kuitenkin, pakkohan minun on, että tällä kaikella on tarkoituksensa ja se kasvattaa minusta tyynempää ja parempihermoisempaa ihmistä - ja siihenkin on vielä pitkä matka, uskokaa minua, rauhallisuus ei ole toinen nimeni :D

Blogin aihepiiriin sopivammin, edellisen vuodenvaihteen aikaan viittasin blogissani muutamaankin kertaan asioihin, joita haluaisin vuonna 2014 omaksua.

"Pitkän tähtäimen tavoitteeni on järkevä vaatekaappi, jossa kaikki sopisi kaikkien kanssa, ja vaikka tavaraa voisi olla määrällisesti nykyistä vähemmän, olisi sitä todellisuudessa toimivuutensa vuoksi paljon enemmän :)

Olen liputtanut kierrättämisen puolesta pitkään ja myynkin paljon vaatteita eteenpäin.
Jatkossa aion oppia myös järkevän tahdin korvaavien ostamiseen."

Tässä koen onnistuneeni taas hieman aiempaa paremmin. Joskus vähemmän on enemmän :) 

Toivepostauksessa vuotta 2014 varten haaveilin tekeväni paljon järjettömiä juttuja. Se on hyvä toive, aion muistaa sen myös tätä alkanutta vuotta silmällä pitäen. En ole välttämättä toiminut kovin sekopäisen järjettömästi, mutta pyrkimykseni oli ja on yhä vastata useammin kyllä kuin ei.

Postauksessa myös ennustin, etten tulisi tekemään suuria laukkuhankintoja vuonna 2014, mutta kummasti OS Alexa ilmestyi kaappiini. Alexa on second hand -ostos, jonka tieltä myin Bayswaterini pois, joten kovin kalliiksi se ei tullut, mutta on osoittautunut käytössä sitäkin mieluisammaksi.

Kuten jo edellä viittasin, kirjoitin vuosi sitten aikovani vastaisuudessa keskittyä määrän sijaan laatuun. Se onkin toiminut aika kivasti. Osaltaan toki asiasta saa kiittää ja syyttää hieman ikäviä vastoinkäymisiä ja myös niistä seuranneita muuttoja (uusi asuntoni on edelleen esittelemättä, tiedän tiedän), joiden aikana tajusin, etten ikinä enää halua muuttaa - saati myrkyttää - sellaista määrää turhia ja rumia vaatteita. Jatkossa haluan, että omistan vain pelastamisen arvoisia asioita ;P 
Toki näin jälkiviisaana voi todeta, että koska lutikat eivät koskaan asuntooni asti saapuneet, oli koko homma aivan turha, mutta onneksi näin päin! Ja onneksi siitäkin opittiin jotain, sillä minullahan ei (aidosti!) ole edes kovin paljoa tavaraa. Olen aina halunnut omistaa vain sen (itselleni) parhaimmiston ja tarpeellisen, mutta mennyt kesä opetti, että tarpeellinenkin on varsin venyvä käsite :D

Lisäksi kirjoitin vuosi sitten haluavani panostaa aiempaa enemmän takkien laatuun ja voi kuinka hyvin siinä onnistuinkaan! Olen niin ylpeä itsestäni! Vaihdoin muun muassa kaksi ei-niin-kivaa halpisparkaa Canada Gooseen ja vaikkei sitä kelienpuolesta ole vielä juurikaan tarvittu, ainakin eteiseni kiittää.  

Elokuussa blogissa esitellyn Filippa K:n villakangastakin tieltä myin vuoden aikana 3 (minulle) huonompaa villakangastakkia pois. Lisäksi (toistaiseksi) esittelemättä jäivät takkihankinnoista Burberryn klassikkotrenssi, jonka myös ostin 2nd handina. Trenssiklassikko ei ole vielä syrjäyttänyt muita takkeja, mutta ensi kevät näyttää, minkä verran muita syys- ja kevättakkeja tulee enää käytettyä tuon kaunottaren ohessa. Toiseksi uusimpana takkihankintana pitkään pohtimani Haglöfsin softshell-takki syrjäytti kolme muuta ulkoilutakkia, jotka saivat, kuten muutkin poistetut takit, uudet kodit muualta. Jouluna lahjoin itseäni Burberryn kevytuntuvatakilla, jonka tieltä kiikutin Espritin vastaavan, mutta minulta käytännössä käyttämättä jääneen, sitä kaipailevaan kotiin.
Olen todella tyytyväinen takkivalikoimani laadun parantumiseen ja niiden kappalemäärälliseen vähenemiseen. Eteiseni on nyt tilavampi ja koen valikoiman kasvaneen, vaikka se todellisuudessa määrällisesti kutistuikin.

Vuoden 2014 toivepostauksessa puhuin takkien ja kenkien ugreideuksesta. Kenkien kanssa en päässyt vielä niin pitkälle, ihan jo siksi, että takit haukkasivat hyvin suuren osan budjetista, mutta ainakin kenkäkaapin raivauksessa päästiin hyvään alkuun noin 15 myydyllä parilla.

Givenchyt saapuivat kesäaleista täyttämään kesäkenkäkoloa. Huiveista taas McQueen, ja Alaska, raivasivat vuoden 2014 aikana tieltään turhia tekokuituhärpäkkeitä.

Vuoden aikana tein toki myös joitakin, ei niin loppuun asti suunniteltuja, vaateostoksia, joista osa on (ikävä kyllä) päätynyt jo kiertoon. Viime vuonna tein laskelmia vuoden 2013 postausten pohjilta siitä, millainen onnistumisprosentti blogissa esitettyjen vaatostosten kohdalla on ollut ja tulos oli hälyyttävän huono. Osalla vatteistani on hyvin nopea kierto, eikä se ole tarkoitukseni. Täytyykin laskea sama myös viime vuoden ostosten osalta.

Vuonna 2014 sijoitin myös kulmien kestopigmentointiin, joka oli todella onnistunut ja kannattava toimenpide, sekä vähemmän iloa herättäneeseen hampaiden valkaisuun. Ekaakertaaikinä -juttuihin kuului myös toteuttamani paasto, jota olen sen jälkeen täydentänyt muutamalla kevytpaastolla. On vielä aikaista sanoa, jatkuuko paastoilu nyt alkaneena vuonna, ehkä ennemmin kuitenkin voisin panostaa säännöllisempään ja täysipainoisempaan ruokavalioon.

Matkailuhaaveista vuoden 2014 toivepostauksessa kerroin, ettei kaukomatkoihin ole varaa, mutta toiveissa esitetty reissu Berliiniin tuli toteutettua, sekä vappuinen Köpis katsastettua. Perinteisesti tuli lisäksi käytyä muutamasti Tallinnassa. Tukholma sen sijaan jäi viime vuonna välistä. Toivereissuista Pietari kiinnostaa yhä. Niin ja ehdottomasti kylmän kesäkuun pelasti Gilmoren tytöt :D

Vuoteen mahtui myös kivoja blogikokemuksia ja uusia (ja vanhoja) blogikavereita. Muita läheisiä ja heidän merkitystään unohtamatta. Minulle vuotta 2014 (kuten niin monia aiempiakin vuosia) leimasivat suuret urheilujuhlat ja monet museokäynnit tai muut sivistykselliset ( ;P ) vierailut. Vuoteen mahtui myös monia kivoja ravintoloita ja muita kokemuksia - Näitä kaikkia lisää myös vuonna 2015, kiitos!

Vuosi sitten kirjoitin:

"Toivon tästä hienoa, unohtumatonta, muistorikasta ja juuri minulle tarkoitettua vuotta 2014,
millaiseksi se matkanvarrella ikinä muodostuukaan < 3"


Ja toivon sitä yhä < 3 Millaisiksi teidän vuotenne muodostuivat?

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuodenvaihteet ja FemtoLasikin uusinta



Hyvää vuotta 2015!
En sitten saapunut takaisin blogin pariin ennen joulua, vaikka vähän niin uhkailinkin. Enkä viitsinyt joulunakaan jakaa jo muissa blogeissa moneen kertaan nähtyjä kuvia kinkuista ja kakuista. Kuten en eilenkään skumpasta tai ilotulitteista, muut hoitakoot ne hommat minunkin puolestani ;P

Joulu oli ihanan rauhallinen, ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Joululeivoinnaiset eivät ole makuuni, mutta jouluruoat sen sijaan kyllä. Voisin uida porkkanalaatikossa. Helposti ;P
Eilinenkin meni mukavan rennoissa merkeissä, tällä kertaa myös hyvä niin, sillä tämä "vanhus" venäytti lonkkaansa, eikä olisi mitenkään pysynytkään nuorempien perässä tanssilattialla ;D

...Eiköhän nämä juhlapyhäkuviot ole osaltani nyt käsitelty. Toivottavasti teilläkin oli juuri sellainen joulunaika, jota toivoitte ja josta olette nauttineet!

Edellisessä postauksessa vihjaamani "sairasloma" selittyy otsikossa. Kerroin teille aikanaan vanhassa blogissa näönkorjausleikkauksestani ja nyt tämän Hattaraa 2.0:n aikana kirjoitin uudelleen hieman lyhennellyn version aiheesta huomatessani sitä googlattavan edelleen blogini osalta paljon. Koska aihe varmasti yhä kiinnostaa monia, näpyttelen nyt jatkokertomuksen tarinaan.

Alunperin näköni korjattiin Tampereen Mehiläisessä FemtoLasik-tekniikalla marraskuun alussa vuonna 2009.  Minut leikkasi Juhani Pietilä, jota voinee tituleerata alan guruksi. Hän oli ainoa jolle halusin ja hänelle siis menin. Olin todella tyytyväinen tulokseen ja kaikki meni suunnitellusti. Tiesin kuitenkin, että näköni voi vielä hieman huonontua, olinhan leikkaukseen mennessä varsin nuori.
Joitain aikoja sitten totesin, etten autoa ajaessa näe enää niin tarkasti kun toivoisin ja pohdin (halpojen) lasien ostoa ajotilanteita varten. Asia jäi kytemään mieleeni ja viime syksyn I Love Me -messuilla törmätessäni sattumalta FemtoLasik -osastoon ja Juhani Pietilään, pyysin häneltä mielipidettä asiaan.
Tungin pääni mittauspönttöön, joka kertoi näköni hieman huonontuneen, minkä toki tiesin ennalta. Ajaa olisin vielä saanut, mutta Pietilä ehdotti uusintaleikkausta, kun asia minua kuitenkin hieman vaivasi.
Hinnastoa katsellessani totesin kuitenkin, ettei se todellakaan vaivaa niin paljoa :D Pietilä kuitenkin teki minulle niin hyvän uusintaleikkaustarjouksen, ettei sillä olisi ollut juurikaan eroa, ostanko lasit vai menenkö uusimaan leikkauksen.
Jätin asian edelleen pohdintaan ja pian jo perustelinkin itselleni uusintaleikkauksen tarpeellisuutta esimerkiksi sillä, ettei siinäkään olisi mitään järkeä, jos ajaisi kalliilla rahalla ajokortin ja viiden vuoden kuluttua alkaisi käyttää taksia. - No niinhän se on :D

Niinpä 5 vuotta, kuukausi ja 9 päivää ensimmäisestä leikkauksesta olin uusintatoimenpiteessä. Jälkitarkastukseni ei ole vielä ollut, joten en osaa sanoa mitään faktaa tuloksesta, mutta olen tyytyäväinen, näen nyt niin, kuin uskoinkin muutama viikko toimenpiteen jälkeen näkeväni. Tällä kertaa leikkaus suoritettiin Helsingin Silmäsairaalassa. Suosittelen paikkaa, hoitohenkilökuntaa ja leikannutta lääkäriä edelleen ja vähintään yhtä paljon kuin Tampereellakin!

Itse uusintatoimenpide oli uskomattoman helppo. Paljon ensimmäistä leikkausta helpompi, sillä kun silmään on kerran tehty läppä, ei sitä enää tarvitse tehdä uudelleen. Kaikki ikävät paineistamiset ja muut jäävät siis korjausleikkauksessa kokonaan pois. Esitutkimukset olivat (muistaakseni) samat, mutta itse toimenpide on nopeampi. Läppä "vaan" "käännetään" sivuun, näkö korjataan laserilla, läppä laitetaan takaisin ja homma on sillä selvä. Olisin ollut valmis lähtemään heti toimenpiteen jälkeen kotiin. Ei pienintäkään kipua, ei roskantunnetta, ei mitään.
Ei sillä, että edellinenkään toimenpide olisi kovin ikävä ollut, mutta tämä oli siihen verrattuna lasten leikkiä.

Jos joku siis harkitsee uusintaleikkaukseen menoa, suosittelen sitä omasta kokemuksestani erittäin lämpimästi. Palaan asiaan vielä jälkitarkastuksen jälkeen, mutta jos asiasta haluaa esittää kysymyksiä, antaa tulla vaan :)