tiistai 30. kesäkuuta 2015

Mansur Gavriel


Hehkutin jo pieni ikuisuus sitten Instagramissa odottavani kotiin yhtä laukkuihanuutta, joka sen jälkeen esiintyikin jo ainakin yhdessä ig-asukuvassa pääsemättä kuitenkaan vielä blogin puolella esille, vaikka siihen viittasinkin jo muun muassa puolivuotiskatsauksessani.
Eräässä laukkuleidilässä heräsi tässä taannoin Mansur Gavrieleihin vähintäänkin omaa innostustani vastaava hype, joten päätin esitellä laukkua blogissa hieman tarkemmin, jotta tämä todella hyvin tehty tilaihme saisi kaiken arvoisensa huomion.
Mansur Gavrielin laukkujahan on tituleerattu ensimmäisiksi "taantuman jälkeisiksi it-laukuiksi", jonka lisäksi laukun haastava saatavuus on herättänyt paljon keskustelua.
Minulla kävi laukun hankinnassa tuuri; keskustelimme eräänä huhtikuisena iltana ystäväni kanssa laukkuja verkkokaupoista googlaillen ja pohdiskelimme, että toukokuussa voisi olla tulossa Mansur-täydennystä valikoimiin. Mentyäni seuraavana aamuna töihin, päätin vielä tarkistaa, mitä Net-A-Porterissa sanotaan varaston täydennysajaksi näiden ihanuuksien osalta, enkä ollut uskoa silmiäni, kun näin yli 20 ihanaa vaihtoehtoa olevan saatavilla –ostopäätöstä ei kauan tarvinut pohtia.


Löysin siis itselleni sen pitkään kaivatun shopperin ja voi että, millaisen löysinkään!
Laukku itsessään on ylittänyt odotukseni ja vielä paljon enemmän. Yhdysvaltalaisten naisten suunnittelema, Italiassa valmistettu laukku miellyttää minua vähäeleisyytensä, hyvän väriyhdistelmän ja laadukkuutensa vuoksi. Tässä laukussa, jos jossain, on hinta-laatusuhde kohdillaan. Laukku on kasvivärjättyä nahkaa, eli siitä paremmaksi nahka ei oikein pääse, ja työ vaikuttaa hyvin viimeistellylle ja kestävälle. Aluksi laukku oli jopa vähän liian kova ja mietin, miten se muotoutuu käytössä, mutta huoleni oli turha. Muutaman viikon käytön jälkeen se pehmeni sopivasti, muttei silti osoita "lörpsähtämisen" merkkejäkään.

Laukku on kestänyt käyttöäni moitteetta. Mielestäni laukut tehdään käytettäviksi ei ihailtavaksi ja hyväksyn sen, että niihin tulee käytössä hieman jälkiä. Varsinkin tuohon sisäpussukkaan, joka on alttiimpi muiden laukussa pyörivien tavaroiden kolhuille. Ensimmäisten haaleiden naarmujen ilmestyttyä käsittelin laukun ja pussukan kertaallen Wolyn Perfect Gelillä, jota minulle on yleisesti suositeltu ja jonka olen hyväksi havainnut. Se tasotti nahkaan tulleita jälkiä hieman ja aion kyllä toistaa rasvausta tarvittaessa, mutten ota paineita. Laukku vaikuttaa sille, että sen pinta tulee säilymään vielä pitkään hyvänä ja vanhenemaan kauniisti.


Laukkuni on siis Large tote, vaikka minusta tämä on kyllä shopperi ja tämä tosiaan on aika suuri. Pienempää en edes harkinnut ja toistaiseksi ainakin olen ihan tyytyväinen; eikai tällainen laukku voi koskaan olla liian iso?


Minulla on yleensä, laukussa kuin laukussa, mukana seuraavat tavarat (menköön tämä samalla mitä laukussani on -postauksena, edellisestähän on jo aikaa):
Burberryn lompakko, Marimekon ja MLL:n yhteistyökorttipussukka, Tangle teezer, työavaimet, meikkipussi (nyt laukkuun sopimaton Mulberry, koska viimeaikoina olen käyttänyt paljon myös Alexaani), kalenteri, puhelin, sateenvarjo, kauppakassijuttu, aurinkolasit (kotelon punainen vuori sopii muuten hyvin laukun kanssa) sekä laukun pikkupussukka täytteineen.

...Eikä laukku täyty käyttötavaroistani vielä edes puolilleen. Vaikka laukku itsessään on avonainen, on sitä olalla kannettaessa helppo pitää (vielä ainakin tuollaisen tavaramäärän kanssa) tiiviisti "suljettuna" laukun pikät sivut tosiaan vasten.

Vaikka laukkuun toivoisinkin sisätaskua on laukun oma pikkupussukka osoittanut monikäyttöisyytensä. Kuljetan siellä yleensä avaimia, huulikiiltoa ja xylitolia, jotteivät ne pyöri laukun pohjalla. Pikkupussukka on myös näppärä ottaa esimerkiksi töissä lounaalle mukaan, niin ei tarvitse raahata koko säkkiä aina mukana.

Pussukkaan menee juuri ja juuri edellä mainittujen lisäksi vielä puhelin ja pankkikorttikin, muttei yhtään enempää. Se on silti mielestäni ihan riittävästi. Saisihan tuo pussukka vielä hiukan suurempi olla, mutta sitten siellä äkkiä kantaisi mukanaan melkein kaiken sen, mitä tuossa itse shopperissakin.

Esitelmöidäkseni laukun ulottuvuuksia hieman paremmin tungin asettelin sinne myös MacBook Airin ja nahkatakin.

Laukkuun mahtuisi vielä vaikka ja mitä noiden lisäksi. Toki ohuet kahvat painavat hieman, kun laukkuun tulee lisää painoa, muttei sitä silti mielestäni ole paha kantaa. Laukku itsessään on niin kevyt, että ensimmäistä kertaa siinä nahkatakkia ja varakenkiä mukana kantaessani hämmästelin laukun keveyttä, Bayswater on tyhjänä varmasti lähes yhtä painava.

Toivottavasti yllä oleva kuva auttaa vielä hahmottamaan kokoa, laukku on iso! Sen koko on 41x30x15, eli sinne tosiaan mahtuu oikeasti paljon tavaraa, enkä itse ole, ainakaan vielä, saanut tungettua sitä täyteen tavallisessa arjessani.

Kuten arvata saattaa, olen täysin myyty ja haluaisinkin samaisen laukun jossain toisessa värissä. Uskomatonta kyllä, silmäni on alkanut jo tottua myös kyseisen yrityksen bucket bagiinkin.


Tiedättekö muuten mikä tässä laukussa on pahin ongelma; tämä huutaa niin Louboutineja seurakseen ;P

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Mun kylät - mun Kymenlaakso


Pidempään taipalettani seuranneet tietävät minut hyvin kotiseuturakkaaksi ihmiseksi, vaikken siellä nyt (ikävä kyllä) asu ja vaikutakaan. Tässä kotiseutu on siis se, josta voi kliseisesti todeta, että tytön voi viedä sieltä, muttei sitä tytöstä.

Kovin moni ei ehkä jaksa innostua laillani näiden kyläpahasten nähtävyyksistä, joten aloitetaan hieman suuremmasta citystä, Kotkasta, olen viime aikoina ollut tehokas ja ennättänyt sinnekin. Ennätin itseasiassa piipahtaa viikonloppuna myös Haminassa, mutta tästä ihanasta ympyräkaupungista en joutanut ottamaan kuvia –keskityin shoppailuun Sisustus Laventeli ja Pikku Pepitassa, ihana liike!

Kotkassa kävin täyttämässä vatsaani. Entisen Sokoksen viereiselle poikkikadulle (jep, asiantuntemus huipussaan) on jokin aika sitten avautunut välimerellinen Villaggio. Olen siellä jo kertaalleen käynyt, eikä toinen kertakaan toivottavasti jäänyt viimeseksi. Hyvä ruoka ja nopea mutkaton palvelu. Saniteettitilat kaipaisi kohennusta, mutta muuten ei valittamista.

Ja millä pieteetillä tehdyt balsamicokoristukset! Hyvä, että hennoin syödä. Kotkassa kahvittelimme Aromessa ja Haminassa ansaitusti Kondiotria Huovilassa.

Ja mitä taas niihin minun kyläpahasiini tulee; tapahtui sielläkin. Baarmanin Neuvola avasi ovensa (yllättäen) entisen neuvolan tiloihin ja kävin fiilistelemässä kahvilan sisustusta jo heti avajaispäivänä. Tykkään! Sekä sisustuksesta että siitä, kun jotain tapahtuu.

Ohimennessäni piipahdin fiilistelemään myös Suomen suurinta puukartanoa, Sippolan hovia, jossa toimii nykyisin koulukoti.

Ja kun kerran Sippolan puolelle asti kylää olin "raahautunut" pyörähdin myös taidekeskus Antaresissa, jossa on huikeat tilat ja taiteilijaresidenssit vanhassa meijerissä.

Olen niin monesti leikillisesti todennut, etten ymmärrä, miksi kukaan haluaisi asua muualla kuin täällä ;)

Ihanaa alkavaa viikkoa!

torstai 25. kesäkuuta 2015

Ensimmäinen puolikas


Ainakin Iphone-käyttäjät tietävät, että toisinaan puhelin ilmoittaa, että matka kotiin kestäisi tietyn ajan. Se on jännä fiilis, kun joka kerta sanaa koti katsoessasi mietit, ettei siellä ole koti.

Ensimmäinen puolikas vuodesta 2015 on takana ja voi pojat mikä puolikas se on ollutkaan. Se on tajonut minulle juuri sitä mitä olen halunut ja paljon enemmän, mutta silti olen oppinut sen aikana niin paljon siitä, millaisilla asioilla sitä oikeastaan onkaan merkitystä. 

No höpötys sikseen, mitä toivoin vuoden 2015 alussa?

Toivoin töitä, kuten niin monena vuonna aikaisemminkin, ja hurjaa kyllä, niitä myös sain. Enkä ihan mitä tahansa töitä, vaan juuri sellasia töitä, joita haluan nyt tehdä. Toki varmasti sanoisin näin monien muidenkin työnkuvien kohdalla, mutta sama se. Koeaikani loppui alkuviikosta ja koen olevani siinä paikassa, jossa minun nyt tuleekin olla.
Kuten tammikuussa kirjoitin, otin hieman erilaisen lähtökohdan työttömyyteeni vuoden alussa ja kävin päättäväisesti erilaisia liittojen ja te-toimiston tarjoamia palveluja (uudelleen) läpi. En tiedä oliko siitä hyötyä, mutta ilmiselvästi tilanteen jonkinlaisesta resetoimisesta ei ollut haittaakaan.

Työllistyminen on toki vaikuttanut vuoden alkupuoliskoon enemmän kuin mikään muu. Onhan minulla nyt edes jonkinlainen elämänrytmi, arki, työn ja vapaa-ajan ero, vähemmän aikaa esimerkiksi blogille ja toisaalta myös hieman enemmän rahaa. Yhtään vähättelemättä sen merkitystä, että olenkin taas yllättäen näkyvä osa yhteiskuntaa.

En muistanutkaan, että olin kirjoittanut tammikuussa jotain näin fiksua:
 "Alkaneen vuoden aikana aion miettiä asioita pidemmälle ja miettiä tarkemmin suhdelukuja "lyhyen tai miksei pidemmäntähtäimenkin sijoitusten" ja hetken hurmion välillä. Olette ehkä blogistani oppineet, että olen huono säästämään. Käytän rahani vain itseeni; hankintoihin ja kokemuksiin, siihenhän bloginikin perustuu. Tänä vuonna pyrkin kuitenkin miettimään elämääni myös niitä seuraavia rakkauskenkiä pidemmälle."

Tämä ajatukseni on kyllä jossain määrin edennyt, mutta olen myös huomannut sen, että monien ideoideni toteuttaminen vaatii yhä liikaa rahaa, eikä raha aina tule rahan luo. No tästä lisää vuodenvaihteessa, jos kerrottavaa on.

Alkuvuodesta kirjoitin sisustushaaveista ja -hankinnoista ja luulen, että ne kaikki hankinnat tulikin alkuvuodesta hankittua. Paljon postauksia on kirjoittamatta, mutta muun muassa ne huutavat puutteet designvalaisimien kohdalla on täytetty :D
Myös postauksessa kaipailemani shopperi ja (teko)nahkatakki on löytäneet tiensä luokseni. Takin tekoisuus tosin harmittaa minua kovasti, joten ehkä löydän sille paremman korvaajan. Joskin takki on muuten aivan huippu. Givenchyn shopperi ei kaverikseni päätynyt, mutta onneksi sitäkin ihanampi Mansur Gavriel kyllä. Siitäkin toivottavasti juttua jatkossa.
Ja mitä vaatteisiin tulee; en tajua, mitä olen pukenut päälleni viimeisen vuoden ajan! Minulla ei ole mitään työvaatekelpoista päällepantavaa :D Sitä ongelmaa en ole oikein saanut korjattua vieläkään.

Matkaennusteeni mukaisesti olen pyörähtänyt Tallinnassa kerran jos toisenkin, mutta kauemmas ei varmasti näillä lomasaldoilla olla menossa. Eikä kaikkea nyt tarvitse ehtiäkään, nyt keskityn tekemään töitä.

Mitä sitten toivon vuoden jälkipuoliskolta? En oikeastaan mitään, nyt on aika hyvä. Aikamoinen muutos viimeiseen postaukseen, eikö :D
Mutta vakavasti puhuen, joskus on aika olla tyytyväinen ja nyt todella on sen aika. Toivon (ja oletan!), etteivät asiat ainakaan dramaattisesti muutuisi ja varsinkin, että kaikki pysyisivät terveinä ja onnellisina. Ei sillä, ettenkö pistäisi sitä boytä tai vaikka puolisoakaan pahitteeksi ;P

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Kesäiho kuntoon?


Voisin kertoa teille pitkät jaaritteluni taistelustani paremman ihon puolesta ja ehkä olen siitä joskus jotain maininnutkin, mutten nyt jaksa aloittaa aivan saagan alusta saakka. Nyt tyydyn vain toteamaan ihoni menneen taas tänä vuonna huonompaan suuntaan. Ärsyttää! Uskon sen palaavan taas joskus takaisin normaaliin uomiinsa, mutta nyt olen pyrkinyt korjaamaan sitä hyvillä kotihoitotuotteilla sen, mitä se suostuu tahtooni taipumaan.

Minulla on käytössä Kiehl'sin tuotteita, joihin olen tyytyväinen ja joissa aion pitäytyä luullakseni myös jatkossa. Näistä olenkin ottanut teille jo kuvia, mutta se postaus on ollut kohta vuoden verran vaiheessaan, ohops :D Lisäksi kuorin ihoa ja naamioin sitä suhteellisen säännöllisesti. En tiennyt tarvitsevani siihen lisäksi mitään muita kotihoitotaikoja.
– Voi kuinka väärässä olenkaan ilmeisesti ollut :D
Olen törmännyt useissa ja taas useissa blogeissa Swissclinicin* tuotteiden hehkutukseen. Suhtauduin niihin aluksi todella skeptisesti, kunnes luin Lindan hehkutuksen Skin renewal kitistä. Herranjestas! Minun on vaan pakko hankkia sama :D Ei voi mitään, minulla on niin arpia kuin epätasaisuutta ja -puhtautta kasvoissa ja venymäarpia siellä sun täällä. Lindan tapaan olen koettanut vaikka ja mitä, joten odotukset tuotteen tehon suhteen on tuon postauksen luettuani todella korkealla. Harmi vaan, että toistaiseksi tuotteen hankinnan on estänyt sen varsin kallis hinta. En ole vielä voinut taipua haluuni, sillä mitä jos se ei toimikaan ja olen vain mainonnan uhri ;D
Enkä ihan rehellisyyden nimissä tiedä tuosta neulasta. En ole piikkikammoinen, mutta aika hurjalle kuulostaa, tehdä nyt reikiä vapaaehtoisesti ihoonsa. Toisaalta, tuotteen lupaukset kuulostavat taas ihan hurjan hyvälle: 
Kun liikutat rullaa eri suuntiin ihon pinnalla stimuloivat mikroneulat uusien ihosolujen syntymistä. Näin ihosta tulee terveempi ja tasaisempi. Vain muutaman minuutin hoidon aikana mikroneula muodostaa ihon pintaan jopa 300 000 pienenpientä mikroreikää, joiden kautta ihon kyky imeä itseensä hoitavia voiteita maksimoituu jopa 300 prosenttisesti.


Tiedättekö, kyllä naisena oleminen on pöllöä. Nyt pitäisi saada tuo, eilen piti saada jotain ihan muuta ja minulla on niin puhelimessa, koneella kuin kalenterissakin lista siitä, mitä tulisi hankkia tai olisi vain kiva omistaa, puhumatta pakkosaada-listasta. Olisihan se kiva olla edes hetken tyytyväinen elämäänsä, mutta noh, toisaalta, se olisi myös aika tylsää :D 

Aiheesta täysin kukkaruukkuun, hakiessani tuon ylläolevan mainoskuvan affiliateverkosta, muistin huikean Hyvinvoinnin tavaratalon kesätarjouksen. Hyvinvoinnin.fi tarjoaa juhannusyllärinä 21.6. saakka kaikista tuotteista -15%. Olen ollut tekemässä heiltä yhtä hieman kalliimpaa hankintaa (ylläri!) jo hetken aikaa. Nyt jos koskaan se pitäisi sen voisi hankkia.
– Ei herttinen, mitä luulette, onko minulla jonkinlainen elämänhallintaongelma käsillä :D
 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Eskimon kanssa metsässä


Sain tuossa hetki sitten kutsun lähteä Eskimon ja Sami Tallbergin kanssa metsään keräämään villiyrttejä. Tarjous oli niin houkutteleva, että mikäjottei. Vaikka tiedättehän, metsä ja minä ja poimiminen ei olla koskaan oltu oikein ylimpiä ystäviä, vaikka luonnossa ihan viihdynkin.

En tunne yrttejä tai sen kummemmin syötäviä kasvejakaan ja ainoa joka jäi mieleeni siten, että se uskallan tässä ääneen sanoa, on se, että kaikki orvokit ovat syötäviä, ainakin Suomessa. Orvokeista saa nättejä koristeita vaikka ihan salaattiin ja niitä on metsät pullollaan. Ainakin Keskuspuisto Helsingissä.

 Kasvit oli kätevä kerätä talteen Eskimon suodatinpusseihin, monikäyttöistä!

Tuo Samin kädessä oleva on takiaisen runkoa, oli muuten todella hyvää, hyvin vaalean parsan makuista. Takiainen näyttää raparperille.  – Kappas toinenkin asia jäi mieleen :)

Oli minulla siellä pari kaveriakin kuvaamassa ja ihmettelemässä :D

Vaahteranlehdetkin ovat syötäviä, niihin voi vaikka kääriä vihanneksia.

Tämäkin, mikä lienee, päätyi Vetsku-pussiin ja illalla salaattiin.

Tämän kuvan voisi otsikoida "Omistautumista työlle" :D

Tämäkin kukka oli varsin maukasta. Reissu oli kokonaisuudessaan kiva, kelitkin olivat suosiolliset. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kerättyjen villiyrttien valmistus ja jatkokäyttö, se itse ruoka. Sen nimittäin opin, että se iltainen salaattini ei välttämättä ole ainoa mahdollisuus näin hienojen ja maukkaiden kasvien käyttöön. Mutta ehkä sitäkin pääsee testaamaan vaikka joskus toisella kerralla.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Ikivanha uutuus – Mulberry


Vaikka otsikosta voisi niin päätellä, en ole hankkinut antiikkia. Olen vain unohtanut/pimittänyt/ jättänyt julkaisematta teille eittämättä vuoden parhaan ostokseni.



Vatvoin muutaman vuoden Vuittonin shaalia pohtien, mutten tohtinut maksaa niin huonoksi parjatusta laadusta sellaisia summia ja onneksi en maksanutkaan. Tämä Mulberryn silkki-villashaali on noin puolen vuoden aktiivisen käytön jälkeen vieläkin kuin uusi. Toki sitä odotinkin, mutta koska Vuittonin omista olin kuullut, että ne ovat muutaman viikon käytön jälkeen kuin pommin jäljiltä, tämä laatuero on mielestäni hyvä sanoa ääneen. Tykkään myös Mulberryn pakkausten uudistuneesta, raikkaan harmaasta ilmeestä, se edellinen ruskea olikin aika tunkkainen.
Ainoan miinuksen anna hieman liiallisesta kuvioinnista huivissa. Minulle olisi riittänyt joko tähdet tai klassinen Mulberryn puukuviointi, molemmat on nyt vähän liikaa.





























Mikä on sinun alkuvuoden paras ostoksesi?

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kuvia, kuvia


May I present to you; viimeviikkoni kuvin:

Sain Tallinnasta tuliaisia ja yökyläläisiä keskellä työviikkoa < 3 Miten ihanat suklaat, eihän noita raaski edes syödä.
Ei lopussa rasiassakaan vikaa ollut :)

Ihana ystäväni S muutti vihdoin Helsinkiin ja nyt ollaan nähty paljon ja syöty paljon :) Kuvassa kesän perinteinen hörsö-Magnum.

... ja vähän lisää suklaata, ihana rasia tässäkin. Joku voisi näiden kuvien perusteella äkkiseltään sanoa, että minulla on ongelma. Niin, joku voisi sanoa, en toki minä :D

Eikä näidenkään konvehtien ulkonäössä vikaa ollut. Tuo oikean alakulman suola-versio oli ihana. Nämä ovat Petrin tekemiä.

Viimeviikkoihin on mahtunut kivasti myös työpaltsuja ja uusia työtuttavuuksia. Tämä lounastapaaminen käytiin perinteisesti Sinnessä.


Eilen kotiini muutti Noora Svärdin taidetta. Taulu on aivan täydellinen, juuri tilatunkaltainen < 3 Bongaa kuvasta myös uusi valaisin, josta lienee tulevan joskus juttua blogiinkin asti.

Kiva työviikko oli aiheellista päättää ansaitulla afterworkilla, joka venähti mukavasti Teurastamon terasseilla. Laukku on uuden Mansur Gavrielini sisäpussukka, ihana sekin.

Entä mitäs sinne? Toivottavasti myös sinun viikkosi on ollut yhtä superlatiivitäyteinen :)