maanantai 16. marraskuuta 2015

Heritage Swarovski – Instrumentarium


Indiedaysin Inspiraatiopäivässä oli mahdollisuus päästä mukaan yhteistyöhön Instrumentariumin ja Heritagen Swarovski-kehysten kanssa. Instrun pisteellä pyöri koko päivän ajan todella paljon porukkaa, mutta menin toki innokkaana mukaan tutkimaan laseja. 
Kuten osa saagaani seuranneista ehkä muistaakin, minullahan oli pitkään lasit, kunnes korjasin näköni, kahdesti. Laseista tykkääsin aina, näkemättömyydestä en, ja olenkin ollut todella tyytyväinen näönkorjaukseeni, enkä ole kaivannut hetkeäkään laseja. ...Kunnes sovitin näitä.

Nappasin pisteeltä käsiini ensimmäiset minua miellyttäneet lasit ja kokeilin niitä. – Jestas! Ne olivat kuin minulle tehdyt. Taisin shokeerata hieman myös pisteen henkilökuntaa toteamalla: kiitti nää onkin mun, moikka. En kuitenkaan karannut lasien kanssa, vaikka mieli tekikin. Mielestäni tämä Instrun lasimallisto on todella onnistunut. Kaikki ihastelivat ja kehuivat näitä kilvan sekä itsellään että toisillaan ja lasit tuntuivat sopivan ihan kaikille. Se on aika harvinaista se.


Sovittelun jälkeen minusta on alkanut pahasti tuntua sille, että olisi aika hankkia imagolasit. Voisin siten edes uskottavasti esittää itseäni fiksumpaa.

Kehyksen hinnat ovat Heritagen Swarovski-mallistossa mielestäni vielä varsin maltilliset (200-300 euroa) ja kristallin tuoma pieni luksus arkeen on aina paikallaan. Kivet eivät kuitenkaan hyppää kehyksistä pahasti esiin, joten lasit sopivat siis alle kuvattua vähemmän harakkamaisillekin ihmisille.


Ja mitä muuten sanotte tuosta kuvastani! Sen, kuten ylimmäisenkin kuvan, on ottanut valokuvaaja Tim Kiukas. Näytän hämmentävän hyvälle! Päätinkin, että jatkossa minut saa ikuistaa vain ammattilaiset ;D
...Oikeasti, damn, kuvassa ei ole tietoakaan viimeaikoina vaivanneista ihottumista eikä muusta. Hieman epämääräisen varautunut ja pälyilevä katse tosin tulee näemmä aina ihan luonnostaan ;)



Lisää lasifiilistelyä löytyy Indiedaysin Inspiraatiopäivästä kuvatusta videosta.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tämä vuosi


Viime vuosina olen tiivistänyt sen kulueen aina näin loppuvuodesta lauseella paska reissu, mut tulipa tehtyä. On totta, etteivät muutamat menneet vuodet ole kohdelleet minua ihan silkkihansikkain, muttei kai se olekaan se elämän tarkoitus. 

Tämä vuosi on ollut ihan erilainen. Olen toki hakannut päätäni seinään, mutta elämäni on myös vajaassa vuodessa muuttunut ihan huikeasti. Jos seuraavat vuodet tarjoavat edes suunnilleen näin nopeita juonenkäänteitä ja ihmeellisiä muutoksia, en malta odottaa, että saan olla mukana!

Puhuessani viimeajoista ystävilleni, olen nähnyt tässä kohdassa heidän ilmeissään sellaisen tietäväisen, odottavan katseen ja olen joutunutkin pilaamaan heidän ilonsa kertomalla, että voi kumpa voisinkin paljastaa rakastuneeni varpaitani myöten ja karkaavani naimisiin. Voi ei, ei sentään. Enkä usko, että sellaista iloa on ihan äkkiä tarjollakaan. Onnekseni en voi siitäkään olla varma, voinhan jo ensiviikolla seota onnesta, sitä siis odotellessa. 

Tämä vuosi on kuitenkin muuttanut minua paljon; olen saanut pitkästä aikaa tehdä töitä ja olen ollut (osin sen vuoksi) laiska blogissa ja muussa elämässäni, olen myös kasvattanut lähes aikuisen ihmisen hermot ja kyvyn olla olematta aivan helvetin ehdoton. Olen silti, osin jo työttömyysaikanani, samalla löytänyt sisältäni sen lähes 30 vuotta pidätellyn päämäärättömän ajelehtijan. Tämä ajelehtiminen näkyy muun muassa siinä, ettei minulla ole koskaan aiemmin ollut kesken useampaa kirjaa yhtä aikaa. Tällä hetkellä minulla on kuitenkin kesken esimerkiksi Gogolin Kuolleet sielut, Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjat ja Pentti Saarikosken elämäkerta. Olen myös vähän salaa ylpeä siitä laajasta vaihteluvälistä, jolla kirjallisuutta kulutan. ...ja nykyisin yllätyksekseni myös musiikkia.



Olen myös oppinut itkemään kuin tytöt. Haluatte varmasti esimerkin? Tänään itkin erään jääkiekkojoukkueen Facebook-päivitystä, eilen Vain Elämä goes Punainen Ristiä - muutama vuosi sitten minut olisi toimitettu samanlaisesta käytöksestä hoitoon. Olen kuitenkin vastaavasti huomannut, etten jaksa enää kokea niin vahvasti niitä asioita, jotka elämässäni eivät mene toivotunlaisesti, ja joista sietäisikin joskus itkaista. Olen myös yhä ilahduttavan spontaani. Olenhan taas päättänyt muuttaa, vaikka tämän nykyisen kämppäni esittelypostauskin on vielä tekemättä ;D

Tällä hetkellä minua riivaa käsittämättömän sitkeä ihottuma, joka ajaa minut hermoromahduksen partaalle ja on juoksuttanut minua lääkärissä. Lääkärissä on hypätty myös läheisten vuoksi ja oma elämä onkin ollut aika pausella viimeaikoina. Ollaan taas opeteltu siihen, milloin niistä lapsista tulee aikuisia ja omien vanhempiensa hetkellisiä huoltajia. Me selvittiin tälläkin kertaa todella vähällä, helpolla ja ollaan todella, todella onnekkaita. Viimeaikaisten myllerrysten vuoksi lapsuudenperheessäni eletäänkin nyt ihan uutta aikaa ja opetellaan eläkettä. Ihan aina aivot eivät ole pysyneet näissä juonenkäänteissä mukana ja meidän pienen maailman mittakaavassa kiitollisuus on nyt aika kovaa valuuttaa. Eikä asia todellisuudessa ole todellakaan ollut, näin jälkikäteen katsottuna, yhtään niin dramaattinen, mille se saattaa kirjoitettuna kuulostaa.

Voisin päättää tämän höpsön avautumiseni toteamalla kliseisesti, että ehkä myös reipastun bloginkin suhteen. Mutta noh, se jää nähtäväksi. Kuvakin on kesältä; työmekko Gantin, huivi jonkun kymenlaaksolaisen käsityöyrittäjän tekemä. Asukuvia, vaikkakin käytävässä ja puhelimella, täytyy kyllä ihan varmasti ottaa jatkossakin: voi kamalaa noita sukkiksia!

maanantai 9. marraskuuta 2015

Iittalan alekoodia


Pidemmittä puheitta... Tiesittekö, että Iittala tarjoaa 18.11. saakka 15% alennusta verkkokauppansa kautta tehdyistä normaalihintaisista ostoksista, poislukien Vulpes-taidelasit.


Koodi, jolla alennuksen saa, on ILOVEIITTALA, ja se on tosiaan voimassa vain verkkokaupassa.