sunnuntai 28. elokuuta 2016

Nähdään!


Kuten monet ovat voineet postaustahdistani päätellä, ei tämä blogi päivity oikeastaan lainkaan. Ja minusta tämän blogin tarina tällaisena päämäärättömänä kanavana onkin tullut tiensä päähän. Ehkä palaan vielä asiaan joskus huomattavasti strukturoidumman aihepiirin ja rakenteen kanssa. Ravintoloista ja kulttuurista on aina hauska kirjoittaa, kuvituskuvakin on muuten Kiasmasta. Mutta tällainen tekohengitys ei toimi. Saattaa olla, että tämä on viimeinen postaus tai tämän jälkeen kaikki loksahtaa kohdilleen, kuka tietää.



Mutta nyt, ainakin toistaiseksi, kiitti moi!

(Edit: valitsin erityisen hyvän hetken tälle stopille, sillä joka kerta kun avaan blogini on bloggeri muuttanut tekstien ja kuvien suhdetta mielivaltaisesti. Siis pahoitteluni sille, joka tänne vielä eksyy eikä mahdollisesti ota tolkkua riveistä ja kappalejaoista.  - Alkujaan ne on olleet olemassa! :D )

maanantai 8. elokuuta 2016

Yks Tampere, kiitti


Pian starttailevan Tampereen reissun innoittamana kuvia joltain niistä monista edellisistä.

Pitkälti kaikki reissuni perustuvat ruokaan, eikä Tampere tee siinä poikkeusta. Sinne on myös ihana saapua, kun tietää, että myös seuralaisille maistuu.

Kauppahallit on kivoja, Tampereen halli on toimiva kombo ravintoloita ja ulosmyyntituotteita. Siellä on myös yksi parhaista lounaspaikoista kaupungissa, 4 vuodenaikaa.


...Jonka bouillabaisse on parasta Helsingin ulkopuolella. Sisäpuolella parasta saa muuten myös halleista, Soppakeittiöstä


Kun parhauksissa ollaan, niin jatketaan aiheella. Samalla reissulla kaikkien seurueemme jäsenten mielestä Ravinteli Huber tarjosi parhaimman tartarin ikinä. Ja me kaikki pidetään lihasta, joten kokemuspohjaa aiheesta löytyy ;)


Niin, mitä tulikaan sanottua siitä lihasta. Voi pojat! Menun valinnut veljeni innostui hieman tarjonnasta ja lopulta pöydässä olikin vaikka ja mitä herkkuja ihan ähkyyn asti.


Jälkkärille on kuitenkin aina tilaa. Tosin myönnettäköön, olin ainoa joka jälkiruokaa enää tuon syömisen päälle halusi, mutta minulla taitaakin olla ihan oma vatsa sitä varten ;)

Tampere olet ihana. Onneksi meillä on kahdet treffit elokuussa.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Ihonhoitorutiineja


Vuosi sitten kuvailin kesäisenä päivänä kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteitani (ja ilmeisesti kenkiä) ajatuksenani tehdä postaus luottotuotteista. Postaus jäi tekemättä ja osa tuotteista on jo vaihtuneet toisiin (parempiin?). Mutta koska kuvat on kivoja, saatte postauksen hieman yksinkertaistetummassa muodossa ja vähemmin selityksin.


Kiehl'sin tuotteet ovat huikean toimivia ja hinta-laatusuhteeltaan loistavia. Ultra Facial Cleanser pesee kasvot ja meikin tehokkaasti, mutta on myös riittävän hellävarainen silmämeikille. Kurkkukasvovesi jättää iholle raikkaan tunteen, vaikka onkin alkoholiton. Ja suojakerroin 50 on kesäkasvoille must! Nämä kaikki tuotteet ovat myös huikean riittoisia. Tosin suojakerroinrasvoja saa varmasti hinnaltaan järkevämpiä, Kiehl's on hieman hintavahko.


Monet vannovat Midnight Recovery -yö-öljyn nimiin, mutta minä en saanut siitä irti mitään hintaansa (noin 60e) nähden. En myöskään lämmennyt Ultra-sarjan kosteuttavalle naamiolle, mutta sen sijaan Ultra-sarjan kaikki kosteusvoiteet on huippuja! Seuraavana sarjana ajattelin kuitenkin, vaihtelun vuoksi, testata Mia Höytöä.


Hiustenhoidossa olen jo muutaman vuoden vannonut (Olaplexin lisäksi) Label.M:n nimiin. Proteiinisuihke ja öljy ovat hiukeita!


Label.M:n shampoita vaihtelen, ne ovat kaikki hyviä, mutta hoitoainetta en vaihda; Intensive Mask on ykkönen. Minusta kuitenkin tuntuu sille, että viimeaikoina kaikki ovat vannoneet vanhojen, tuttujen suomalaisten sarjojen nimiin. Hieman kutkuttelisikin testata ihan toista ääripäätä ja ostaa seuraavaksi Linna-shampoota tai Erittäin hienoa suomalaista marketista.


Otin silloin myös meikeistä kuvan. Näistä käytössä on enää puuteri, poskipuna ja tuoksun jämät.

Vannotaanko siellä luottotuotteiden nimiin vai testaillaan innoissaan uusia?

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Tilaus House of Brandonilta


Tajusin tuossa menneellä viikolla kaksi merkittävää asiaa. 
1) En ole ostanut vaatteita tänä vuonna, kahta Australiasta tuotua neuletta lukuunottamatta.
2) Kaikki kesävaatteeni ovat mallia makkarankuori.
Ilokseni molemmat asiat oli korjattavissa varsin helposti, kun sain mahdollisuuden tilata House of Brandonilta muutaman tuotteen. Kaikki ovat varmasti jo kuulleet kyllästymiseen saakka hehkutusta tämän verkkokaupan nopeasta toimituksesta, mutta täytyy kehua minunkin; 1,5 päivää ja tavarat postissa. –Nimimerkillä: odotellut muutamaa hiusainetta saapuvaksi nyt toista kuukautta.

Unohtakaa muuten kaikki se mitä sanoin makkarankuorista. En tiedä onko se sen huonompi vaihtoehto, kuin kolmelta sivulta auki oleva toppikaan. Johtuuko tämä sitten nurkan takana kuikuilevista pyöreistä vuosista vai vaan tylsyydestäni, mutta olen pelottavasti havainnut olevani hyvin konservatiivinen ja mukavuudenhaluinen pukeutuja. Onneksi House of Brandonilta tilaamani Only Playn tekninen treenitoppi on mukavuudessaan vertaansa vailla. Konservatiivisuudessa ei ehkä niinkään, sillä kuvasta ei kummallisesta käsiasentoyrityksestä huolimatta ihan ilmene, että myös sivusaumat ovat melkein navasta kainaloon auki.


Testasin toppia jo Fressin puistojumpassa, jossa topin keveys ja ilmavuus oli omiaan. Itseasiassa ihastuin paitaan sen verran lujaa, että se on päälläni nytkin ja toimii moitteetta myös penkkiurheiltaessa.
– Aiheeseen liittyen, mikä kesä tästä onkaan tulossa! Suomen ennätyksiä joka kisoissa, eikä vielä olla edes EM-viikossa saati Olympialaisissa. Seuraan tässä ohessa siis Paavo Nurmi Gameseja, joita on aina ihana katsoa. Tulee Turku-ikävä, jota onkin podettu lähiaikoina riittämiin.


Toisena paketista paljastui mitäpä muutakaan kuin raitoja. Tässä Superdryn t-paidassa minua (niiden raitojen lisäksi) viehätti ihanan herkät pitsiyksityiskohdat, jotka tuovat perusraitapaitaan uutta twistiä. Ja valko-sininen väriyhdistelmä on aina ihan super-raikas.


Paidassa pitsiä on olkapäillä, selässä ja rintataskussa. Se on puuvilla-viskoosi -sekoitetta ja ihan mielettömän pehmeä. Onlylla näyttää olevan samantyylinen vaate tarjolla mustana. Hmm ja House of Brandonilla olisi nyt myös ale...

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Turku – flashback


Tiedättekö mikä oli Onnenonkija-elokuvan suuri plussa?
– Se oli kuvattu Turussa ja onhan Turku < 3

Haluankin jakaa teille yhden Turku-tunnelmakuvan aika tarkkaan vuoden takaa. Reissu oli ihana, vietin laatuaikaa ystäväni kanssa pitkästä aikaa, eikä voitu muuta kuin olla junaillessamme Helsingistä Turkuun yhteisen ystävämme vauvakutsuille. Päivä oli onnistunut ja sankari tuli niin yllätetyksi. Silloin oli myös todella kuuma. Voi veljet, että sattuikin kesän kuumimmat päivät sille reissulle. Ihania muistoja.


Kuva on otettu Tintån herkulliselta pitsalounaalta. Seppo Räty taas saanee aika neutraalin arvion tämän postauksen muihin ylisanoihin verraten ;)
Otsikkoon on myös piilotettu sanaleikki, joka viittaa alkuperäisiin syihini, joiden vuoksi aikanaan Turkuun päädyin. Kesä 2011, säilyt aina minun ja varmasti monen muun kulttuuripääkaupunkilaisen mielissä.

Ihanaa on myös se, että ollaan jo puolivälissä työviikkoa. Voikaa hyvin puput!

maanantai 13. kesäkuuta 2016

Elokuvissa Onnenonkija


Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa leffassa ja sain valita elokuvan. Oikeastaan... jos minun kanssa aikoo elokuvailla se on aika ehdotonta, kiinnostukseni on muuten mursun luokkaa. Olen joskus menneisyydessä ollut katsomassa Borat-elokuvan, tai no, muut varmasti katsoivat, neiti Hattaraa söi irtokarkkeja – ei kiinnostanut sitten niin yhtään.
Luulen, että seuralaisellani oli viimeviikolla aika samat fiilikset Onnenonkijan kohdalla, ilman niitä herkkuja tosin.

On tämä blogikriitikointi rankkaa, mutta aion silti sanoa tästä elokuvasta samaa mitä viimeaikain lukemisistakin; aika turhaa. 


Lainasin kuvan Elokuvateatteri Alareksin sivuilta. Teatteri sijaitsee muuten Alajärvellä.

En kyllä aio kieltää, ettenkö olisi nauranut muutamasti elokuvan aikana. Ensimmäisen kerran aika alussa, kun rankahkon (tai sanotaanko helvetin rasittavan) työpäivän jälkeen ränttään ystävälleni mainosten ajan työasioita ja heti elokuvan alussa käsitellään jo alaa jolla työskentelen. Toki olisin voinut ajatella elokuvan aihetta hetken ja valita vähän tarkemmin miten haluan viikonloppuni aloittaa. Muita hauskoja kohtauksia elokuvassa on blogimaailmasta kertovat kohtaukset, tai niitä ja ihmisiä niissä parodioivat kohtaukset. Mutta, niinhän sitä sanotaan, että it is funny because it is true.

Oletteko nähneet, tykkäsittekö?

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Hyvän mielen vaatekaappi


Otsikolla viittaan äskettäin lukemaani kirjaan, josta teille ajattelin tänään lyhyesti jotain kommentoida, mutta myös muutenkin tämänhetkiseen tilanteeseeni.

Radiohiljaisuutta on taas riittänyt, syynä tällä kertaa minut hermoromahduksen partaalle ajanut netittömyys uudessa kodissani. Siitä siis viittaus siihen toiseen hyvän mielen vaatekaappiin, omaani. Olen niin tyytyväinen ja onnellinen muutostani ja vaatekaapistani, kaikesta. Vaatekaapin sisällöstä tosin on turha puhua samassa lauseessa :)

Mutta, koska sain itseni langoille vasta melkein viikon odottelun jälkeen, en voinut roikkua iltoja Facebookissa ja olenkin ennättänyt lukea hyllystäni löytyviä, rästiin jääneitä kirjoja. Ensimmäiseksi tartuin Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaappi -kirjaan, mutta ei olisi kannattanut. Ihan turhaan olen sitäkin säilönyt hyllyssäni.

Olen pahoillani siitä, että olen näin kriittinen lukija. Tiedän, että olen ollut sitä pukeutumiskirjojenkin suhteen jo aiemmin.


Mutta siis hyvät hyssykät, miten on mahdollista, että Suomessa kustantajat julkaisevat pukeutumiskirjoja ilman yhtä ainutta todellista tai järkevää neuvoa tai kuvia vaatteista ja vaateyhdistelmistä. Miten turhauttavaa on lukea kirjaa, jossa kehotetaan tekemään (turhia) listoja listojen perään ja määritellään pikkutarkasti, mutta varsin erikoisista lähtökohdin, millainen pukeutuja olen. 
Vähän väkisin kirjan loppuun selattuani olin hämmentynyt. Tätä teosta oli hehkutettu niin paljon, mutta minulle se ei antanut mitään.
Suurena syynä pukeutumisopaspettymyksiini on varmasti se, että omistan sen maailman parhaimman pukeutumiskirjan ja palaan siihen säännöllisesti, joka kerta ilahtuen. Karina Ericsson-Wärnin Chic on ehdottomasti lukemistani "oppaista" paras. Olen vähän vahingossa ostanut sen joskus jonkun marketin poistokorista. Se ostos kannatti.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Natural Goods Companyn ystävämyynnit


Tunnustan, minut on pakotettu tähän postaukseen. 
Tai nyt huijasin, minut on lahjottu tähän. Minut lahjottiin paketilla lakritsipiippuja - tiedätte, niitä mitä kakarana aina sai laivoilta. En kyllä vielä ole nähnytkään piippujani, mutta mitäpä tyttö ei lakritsinsa eteen tekisi.
...Joo, olemme kaikki yksimielisiä nyt ainakin kahdesta seikasta: On onni, etten koe suurempaa tarvetta sekoittaa päätäni, se olisi itsetuhoista touhua ja joo kaksi, joku feederi saa minusta vielä paljon isoa iloa itselleen ;D

Asiaan! Jos minulla ei olisi omat, melkein iskän ja suunnilleen naapurienkin rahat kiinni ihan muissa jutuissa, ostaisin heti Natural Goods Companyn maankuuluista ysmyistä ihan lähes kaiken. Tai ainakin seuraavia ihan-maailman-tarpeellisimpia juttuja, koska ne on nyt todella edullisia:


Santen granaattiomenasilmänympärysemulsio on hintalaatusuhteeltaan huikea (nyt 7,28e) ja 20 millilitraa riittää pitkään. Laadusta kertoo se, että vaikka voide kestää ja kestää, on minulla nytkin sitä uusi tuubi jo valmiiksi odottamassa, ettei vaan tuote pääse loppumaan kesken. 

Aurinkosuojan merkitystä ei voi liikaa korostaa. Näillä keleillä ehdottoman tärkeä, kun ei malttaisi pysyä poissa alkukesän ihanasta (ja polttavasta) auringosta. Suojakertoimen 50 ja kätevän sprayn luulisi vähentävän palamistekosyyt minimiin.
Tämä 100% sheavoi on huipputuote, myös kälyni vannoo nykyisin sen nimeen. Karitevoi on monikäyttöinen ja reilun 8 euron purkki kestää ja kestää.


Hyvää valkoista luomiväriä on tosi vaikea löytää. Ainakaan jos siitä ei halua maksaa miljoonia tai ostaa sataa muuta väriä sen kanssa. Tämän Logonan luomivärin ja sen hinnan (7,32€) huomattuani, olin jo melkein painamassa ostoskorientteriä. 

Ja kaikkihan muistavat minkä hehkutuksen ja hypen Madaran aha-naamio sai vuosi sitten aikaan? Se on myös palkittu sekä Trendin että Cosmon kunniamaininnoin, eikä suotta. Tuote on mieletön ja ison 60 millin purkin saa nyt Natural Goods Companyn ystävämyynneistä alle kahdellakympillä!


NGC:llä on nyt myös ilmainen toimitus yli 50 euron ostoksille ja yli 80 euron tilauksesta saa myös yllärilahjan.

maanantai 30. toukokuuta 2016

KonMari


Minä, kuten tähän mennessä niin moni muukin, olen lukenut KonMarini. Ihmetellen olen seurannut sivusta, kun ihmiset ovat lähes hurmiossa tyhjentäneet kaappinsa ja muuttaneet elämänsä. Siis mitä? Jos elämänlaadun paraneminen on roskiin heitetystä tavarasta kiinni, ei homma voi olla ihan vakaalla pohjalla. Jos taas kyse on siivotuista kaapeista, kannattaisiko ne siivota hieman useammin?

Marie Kondon huippusuosittu KonMari-raivauseepos yllätti minut suuresti. Tiedän olevani tarkka ja siisti ihminen, mutten oikeasti ollut ymmärtänyt, että joku on tehnyt rahaa kirjoittamalla epäolennaisuuksia ja keskitasoisia perusmarttaniksejä ylös ja iskenyt niihin pinkit kannet. Olin odottanut jotain oikeasti mullistavaa, ahaa-elämyksiä ja enpä ollut ajatellutkaan -fiiliksiä.



Mistä aloittaisin? Jos kirjan ohjeita noudattaa, on koko elämä pelkkää järjestelyä ja säätämistä, vaikka siitä nimenomaisesti piti vapautua. Mielestäni teoksesta vahvasti heijastuu tietynlainen jatkuva ahdistus, siinä jäädään rakkaustavaroiden ja karsimisen ikuiseen looppiin, jolloin jokainen arvontavoitto ja synttärilahja aiheuttaa saajassaan pienen infarktin. Ja siis se sukkienviikkaamisohje, en kestä :D
Kirja on vain kokoelma isoja epäolennaisuuksia, jo alkaen siitä, että jokaisen tavaran pitää tuottaa iloa. Olen hyvin materiakeskeinen ihminen, mutta minua suorastaan kauhistuttaa ajatus, että tavarat tuottaisivat minulle iloa. Ne helpottavat arkea ja parhaimmillaan silloin ilahduttavat, kyllä. Mutta silti minulle iloa tuottaa ihan muut asiat kuin omistaminen. Kondon logiikalla minulle ei siis taitaisi jäädä raivausorgioiden jälkeen edes niitä sukkia viikattavaksi kaappiin.

Ihmisille, jotka luovat tunnesiteitä ja kaaosta sekä hamstraavat tavaraa ympärilleen, suosittelen teosta. Muillekin suosittelen toki, lukeminen kannattaa aina. Mutta jollei ympäröivä kaaos ahdista ja tavarat mahtuvat marittamatta kaappiin, ei siitä kannata ohjenuoraa itselleen rakentaa.

torstai 26. toukokuuta 2016

Lukulistalla Kate Morton


Downton Abbeyn jättämään tyhjiöön voin kaikille suositella australialaiskirjailija Kate Mortonia. Hänen teoksistaan on suomennettu Paluu Rivertoniin, Hylätty puutarha ja Kaukaiset hetket. Jokainen teos on aikamoinen järkäle, esimerkiksi Kaukaisissa hetkissä on sivuja melkein 750. Teksti on kuitenkin soljuvaa ja helppolukuista, eli ei kannata pelästyä. Sivumäärästään huolimatta ne ovat oikein mainiota aivotnarikkaan-viihdettä. Teoksissa on ihanaa kartanoaikojen kaipuuta, enkä ihmettele yhtään kirjojen vastaanottoa. Ne ovat olleet myyntilistojen kärjessä monissa maissa.


Kirjat ovat kaikki keskenään kerronnaltaan hyvin samanlaisia; alussa jaaritellaan ja aika matelee. Jokaisessa kirjassa on ollut lukuja, jotka olen vain silmäillyt ja joissa ei ole ollut lopputuloksen kannalta mitään oleellista. Silti jokainen kirja koukuttaa pian mukaansa ja loppupuoli kirjoista on tullut ahmittua ja hyvä, että sen on yöksi malttanut laskea käsistään.
Jokaisessa tarinassa on myös muita pieniä yhteneväisyyksiä toisiin kirjailijattaren teoksiin verraten. Ne ovat hyvin perinteistä viihdekirjallisuutta, joita lukiessa ei tarvitse vaivata päätään ja tekstin edetessä lukija luuleekin tietävänsä lopputuloksen. – Varmasti osa veikkauksista osuukin oikeaan, pyörää kun on hankala keksiä uudelleen. Kuitenkin Morton onnistuu pitämään lukijansa näpeissään kirjojensa loppumetreille saakka ja jokainen tarina onkin kuitenkin hieman yllättävä. Jokaisen kirjan juonesta paljastuu kohta, joka sai ainakin minut hämmästymään ja toteamaan, että olipa yllätys. Pienenä miinuksena totean, että jos kirjat lukee putkessa, ne saattavat hieman alkaa toistaa toisiaan.

Uusin teos Salaisuuksien kantaja ilmestyy suomennettuna syyskuussa. En malttaisi odottaa :)

maanantai 23. toukokuuta 2016

Muutto mielessä


Näissä harvoissa tämänvuotisissa teksteissäni on noussut esiin eräs teema, muutto. Ja kuten kaiken, teen tämänkin vähän väärinpäin. Tai no mielestäni toki juuri oikeinpäin. Kiitos erityisesti Hullareiden, olen hankkinut muutamia tuotteita oikein hyvissä ajoin odottelemaan uutta kotia.

Hullareilla ostoskoriini päätyi imuri, tyyny, skumppalaseja ja vähän muuta pientä sälää. Mutta on sen jälkeenkin Stockan ovi avautunut minulle tiuhaan. Erityisesti olen uusinut keittiöjuttuja (toivottavasti) hieman järkevimmiksi kokonaisuuksiksi opiskeluaikojen tilkkutäkkiastioiden jälkeen. 

Olen aina pitänyt Iittalan Sarjaton-sarjasta ja hankinkin sitä nyt "arkiastioideni" täydennykseksi. Minulla on otteita 24h-astiastosta, joiden seuraksi uutukaiseni mielestäni käyvät mainiosti. Sarjatonta ostin toistaiseksi pelkkää valkoista. Vaikka myös hempeän marjapuuroisen vaaleanpunaiset osat kiinnostavat. 
Sarjatonta hankin sekä valkoisena Lettinä että Metsä-kuosisena.  Lisäksi täydensin Essencen punaviini- ja valkoviinilasivalikoimaani. Essencet ovat muuten nyt Stockalla kantistarjouksessa!


Kodinosastolla vaellellessani ja kaikkea käpälöidessäni ihastuin Casa Stockmannin "kivisiin" purkkeihin. Yksinkertainen ja tyylikäs muotokieli hiveli silmääni eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua niiden houkutukselle. Nyt ne asuvat pahvilaatikossa lattiallani ja odottavat pääsyä tositoimiin :D

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Brisbane


Stanthorpesta palattiin takaisin Brisbaneen, joka oli ehdottomasti tutustumisen arvoinen, mutta vierailluista suuremmista kaupungeista pienin. Brisbane on mielenkiintoinen yhdistelmä kaikkea; kaupunkikulttuuria, helposti saavutettavissa olevaa rantaa ja shoppailua. Brisbane on mielestäni sopivan pieni ja kiva kaupunki, josta löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Lisäksi sieltä olisi ollut, Australian mittakaavassa, mukavan lyhyt matka Gold Coastille, jos aikaa olisi ollut enemmän.






torstai 19. toukokuuta 2016

Australia 2016


Käväisin tuossa maaliskuussa Australiassa ja voisin siitä muutaman sanasen näpyttää, ehkä jopa jaottelen postaukset kaupungeittain. 

Matkahan aloitettiin viipymällä lentoasemalla melkein 4 ylimääräistä tuntia – jonka Finnair sittemmin kyllä kiitettävästi korvasi. Mielestäni tämä myöhästyminen kääntyi kuitenkin jopa hieman eduksemme, sillä lähdettyämme lauantai-iltana matkaan, olisimme ilman myöhästymistä olleet perillä Brisbanessa kello 6 maanantaiaamuna. Myöhästymisten vuoksi pääsimme kuitenkin siis laskeutumaan vasta 10 jälkeen aamupäivällä. Saavuttuamme ensimmäiseen etappiimme, Stanthorpeen, noin 3h ajomatkan päähän Brisbanesta sisämaahan, kello oli jo niin paljon, ettei tarvittu kuin lyhyt kiertoajelu kaupungissa ja vähän ruokaa ja noin kello 18 aikoihin oli jo pakko siirtyä nukkumaan. Yllättävän hyvin sitä jaksoi niiden koneessa torkuttujen pätkien avulla, mutta univaje oli kuitenkin melkoinen ja unta riittikin hieman yli 12 tuntia, jonka jälkeen jetlagista ei onneksi ollut juuri tietoakaan. Uskon, että jos olisimme saapuneet aamulla, olisimme varmasti joutuneet nukkumaan päiväunet ja sotkeneet rytmimme pahemmin.

Stanthorpen maisemia 


Näkymää tilalta, jossa vierailimme 

Vallabeja

Jatkoa seurannee kun palaan seuraavalta lomaltani, tällä kertaa riittää hieman lyhyempi siirtymä Tallinnaan.

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Mitä kuuluu?


Kun on aloitettu, miksi ei jatkettaisi.

Mitä teille kuuluu? Toivottavasti olette olleet onnekkaita ja kelit hellineet. 


Olen ollut pitkään poissa ja monesti harkinnut sulkevani koko blogin, samalla kaivaten sitä, että saan kirjoittaa. Joskus kesän toimittajaa leikkiessäni havaitsin, etten halua kirjoittaa, jos on pakko - ja kun lehti on painettava, on pakko. Tunnen silti hämmentävää halua kuitenkin kirjoittaa, edes joskus. Blogi on ollut oiva keino siihen, sitä ennen sen tilan täyttivät päiväkirjat ja muu raapustelu.
Tutustuin erääseen parhaista ystävistäni noin vuosikymmen (!!) sitten Jyväskylässä. Ensimmäisiä kertoja istuessamme hänen lattiallaan pussikaljalla (ok, valehtelin. Kaikki minut tuntevat tietävät etten juo olutta, ikinä. – Hän kyllä juo.), linjasimme molemmat, ettemme tiedä, miksi opiskelemme alaa jota opiskelemme, kun oikeasti haluamme kirjoittaa. On ihanaa huomata, miten elämä vie minne vie. Olemmehan molemmat saaneet viimeisten vuosien aikana sen vähäisen elantomme kirjoittamalla ja olemme tainneet molemmat rakastaa (lähes) jokaista hetkeä siitä.
Nykyinen työni ei sisällä tekstin tuottamista (jos miljoonia sähköposteja ei lasketa), eikä se haittaa, pidän työstäni silti ihan valtavasti. Työni sen sijaan sisältää muissa muodoissa paljon blogeja, mikä on kiva, ja siksi vähän turnausväsymystä omani suhteen on ollut havaittavissa.
No yhtä kaikki; blogi ei ole mennyt kiinni. Enkä usko, että se meneekään. Sillä päiväkirjat - joku kynä ja paperi - vaikuttaa aivan liian monimutkaiselle vaihtoehdolle. Saatan tosin olla huomenna taas aivan toista mieltä tästä. Mutta juuri nyt, tänään ja tässä, tämä on taas hyvä idea.


Kuvituskuvina kaksi lemppareinta Instagram-näpsyä viimekesältä.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Mun kotona


Näin viittä vaille elämä taas muuttolaatikoissa, on vihdoin tullut aika esitellä teille tämänhetkinen kotini. Tulihan se edellinenkin dokumentoitua.
Pidemmittä puheitta, tunnelmakuvia kotoa. Otokset on otettu eri aikoihin, joten muutamia samoja kuvakulmia eri kalusteilla.

 Sori fonttikoosta, vähemmälläkin varmasti olisitte uskoneet, että kuvat on minun :D


Vuokra-asuntoni helmiä on isot peiliovelliset vaatekaapit. 
Säilytystilaa on muutenkin riittämiin, kiitos vanhojen kylmäkomeroiden.



Kerroin vuoden 2015 alussa kärsiväni design-valaisimien huutavasta puutteesta. Block-lampunhan olen, suureksi ilokseni, omistanut jo muutaman vuoden. Viimevuonna työllistyttyäni kaveriksi kömpi Work.

Ja myöhemmin myös, ilmeisesti nyttemmin tuotannosta poistunut, Jonas Hakaniemen Box
–Tämä vähän kaivelee, olisin halunnut tästä sen harmaan version.


maanantai 16. toukokuuta 2016

Tänään haluaisin pukea – House of Brandon


...jos aloitellaan linjoille paluu vähän yleismaailmallisemmista asioista? Oma elämäni menee eteenpäin muutoksitta, niin siitä ei juuri riitä teille saakka raportoitavaa.

Sen sijaan, että pukeutuisin tylsiin ja tavallisiin vaatteisiini, voisin pukea tänään vaikka jotain seuraavista House of Brandonin uutuuksista.




 Vero Modan Julia-bleiseri, ja Lily-pitsimekko ovat ihanan kesäisiä ja villejä korallin sävyjä.   






Villeistä viileisiin.
Ihanan kesäisen utuisia sävyjä ja keveitä helmoja kelpaisi heilutella Onlyn Karen-minimekossa tai Brave Soulin minttuisessa Ginossa.


Mitä teille saisi olla ja mitä teidän elämään? Saattaa olla, että heittäydyn näin kesän korvalla villiksi ja palaan blogini pariin uudemmankin kerran. Tai sitten en, nähtäväksi jää ;)