maanantai 4. tammikuuta 2016

Adidas Superstar


Pidempään kanssani leikkineet ehkä muistavatkin minun kertoneen, että olen ollut teininä ja vähän vanhempanakin vannoutunut Superstar-tyttö. Superstareilla on reissattu, kävelty kilometreittäin tuttuja ja tuntemattomia teitä ja onpa Superstareilla tanssittu yhdet sateiset ylppärit tyllimekossakin.

Kuitekin, niin perinteisesti, aika alkoi ajaa niiden ohitse ja tuli Converse-aikakausi ja citylenkkareita katukuvaan ja minun Superstarini ne vain kestivät ja kestivät. Mustat kenkäni näyttivät edelleen edustuskelpoisilta ja pitkään kuin juuri (lastenosaston) hyllystä vedetyiltä. Valkoiset, pinkkikukallisetkin pysyivät valkoisina hämmentävän pitkään. Lopulta aloin kyllästyä, kengät alkoivat hajota ja sain vihdoin heittää risaiset parini roskiin.

Ja 1... 2... 3.., lähes samalla sekunnilla kuin luovuin omistani ja iloitsin silmieni edessä avautuvista uusista lenkkarit arkipukeutumisessa -vaihtoehdoista, tuli Superstareista taas katu-uskottavat ja varmasti enemmän muotia kuin ne olivat koskaan teini-iässäni olleetkaan.



Superstar








Nyt olen muutamat ajat tätä trendiä seurailtuani valmis Superstar-kaipuussani uuteen kierrokseen näiden popojen kanssa. Mutta tuurillani, heti kun saan ne jalkaani, olen taas se epätrendikkäistä epätrendikkäin. Story of my life ;)

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Asufiilisteyjä


Tänään haluaisin todella pukeutua seuraavasti.
Todennäköisesti en tarkenisi, puhumattakaan siitä, kuinka ylipukeutunut olisin tässä sohvalla. Mutta, olisin kyllä noin ihanalla asulla tämän sohvan kuumin kissa.
...ja siinä rakkaat ystävät, oli sanapari, jota ei minulta koskaan tulla enää kuulemaan ja jota en toivottavasti sano ääneen ikinä. Kylmät väreetkin menee ajatuksesta :D



Red



Mutta puna-musta-kulta iskee silti, ollaan sitä kissoja tai ei.

Outfits

Glitteriä ja repaleisia farkkuja ei voi koskaan olla liikaa ;)

Mielestäni kollaasessa ei ole mitään turhaa tai yleisesti käyttökelvotonta, vaan ihania perusjuttuja ja kivaa punaista piristyksenä. Silti harmi kyllä, en taitasi saada edes auttavasti tuollaista asua nyt kasattua. Enkä ole pitänyt korvakorujakaan niin pitkään aikaan, että pahoin pelkään, ettei minulla taida olla reikiäkään jäljellä :D ...Ja oi vitsi miten ihanat punaiset Uggit olisivatkaan nyt!

Puss teille ja kivaa alkavaa pätkäviikkoa. Jatkan kahvinjuontia, minulla on vielä 3 päivää lomaa jäljellä!! :)

lauantai 2. tammikuuta 2016

Vuodelle 2016


Kun muistot on muisteltu voidaan siirtyä kuluvaan vuoteen. Mitä siis toivoisin seuraavilta 365 päivältä?
Edellisessä postauksessa mainitsinkin jo, etten pahastuisi ollenkaan pojasta tai miehestäkään elämässäni, mutta molemmat kyllä myös joutavat odottaakin. Reissaamaankin pääsen, pidemmälle kuin ikinä ja pisimmälle kun nyt oikestaan tästä pisteestä voikaan matkustaa. Vaikka ainahan useampikin reissukin kelpaisi ;)
...Todellisuudessa, jos vaan pidettäisi jalat maassa ja jatkettaisi aiempaa tarinointia siitä, että kaikki on tosi hyvin nyt. Olen aika ylpeä siitä, etten koe tarvetta listata ihan kaikkea mahdollista tämän vuoden materiaalilistalleni.


Oh Boy



Mutta, oishan noi niin kivoja, kaikki :)

Viimevuoden tavoin haluan kuitenkin toivoa missimäisesti maailmanrauhaa ja ihmisille hyvää tahtoa. Se olisikin taas vielä viimevuotta ajankohtaisempaa. Voi ihmiset, rakastakaa. Rakastakaa.

Huomaatteko, että vähän pompin? Kevyemmistä toiveista ykkösenä lienee se kämpän vaihto, haluan muuttaa! Lisäksi minun pitäisi harrastaa enemmän, edes jotain muuta kuin töitä. Voisin myös jatkaa tätä listaa ajatuksilla siitä, että voisin opetella tekemään oikeasti hiuksilleni jotain ja laittaa enemmän ruokaa. Mutta ei niitä, olkoot. Tältä vuodelta toivon kaikille, niin itselleni kuin muille, paljon rakkautta ja onnellisuutta. Ja se mitä haluan ja aion vuonna 2016 ihan varmasti tehdä on elää, elää paljon ja onnellisesti ja ihanasti. Eläkäähän tekin < 3

perjantai 1. tammikuuta 2016

Vuosi 2015


Vaikka muuten en aikoihin ole saanut itsestäni irti riviäkään tekstiä, halusin silti tehdä perinteistäkin perinteisemmän vuosikatsauksen ja kurkistaa siihen, mitä vuosi 2015 pitikään sisällään.

Se mitä se ei pitänyt sisällään on blogi, kuten me kaikki tiedämme ja kuinka olen aiheesta lähes jokaisessa vuoden postauksessa kirjoittanut. Olen ollut hieman hukassa. Olin niin tehokkaasti rakentanut työttömyydestä identiteettiä itselleni, että nyt töissä ollessa tuntuu vaikealle palata työttömyysaikaisiin harrastuksiin. No, minun on silti tehtävä piakkoin joku päätös siitä, jatkaako Hattara olemassaoloaan. Kaikenlainen roikottaminen ja asioiden avoimeksi jättäminen on rasittavaa.

Mutta, mitä mennyt vuosi piti sisällään? Töitä, ihmisiä, uusia tuttavuuksia. Paljon ravintoloita ja take away -kahveja, paljon ihania läheisiä ja heidän onneaan. Ja ennen kaikkea, paljon, paljon ihanaa tavallista arkea, sitä oikeaa elämää. Kirjoittelin kesäkuussa totuttuun tapaan katsauksen vuoden ensimmäiseen puoliskoon, jolloin summasin toivetani jäljellä olevan puolikkaan suhteen seuraavasti:

Mitä sitten toivon vuoden jälkipuoliskolta? En oikeastaan mitään, nyt on aika hyvä. 
– –
Mutta vakavasti puhuen, joskus on aika olla tyytyväinen ja nyt todella on sen aika. Toivon (ja oletan!), etteivät asiat ainakaan dramaattisesti muutuisi ja varsinkin, että kaikki pysyisivät terveinä ja onnellisina. Ei sillä, ettenkö pistäisi sitä boytä tai vaikka puolisoakaan pahitteeksi ;P


Ja edelleen on hyvä... Boyta eikä puolisoa ole ja niitä toivon edelleen (ja entistä kiihkeämmin) myös tältä alkavalta vuodelta, mutta muuten on hyvä ;D

Terveys ja onnellisuusasiat lienevät aika samoissa kantimissa, kuin vuosi sitten ja kesällä olivat, tai ovat jopa paremmin kuin aiemmin. Vaikka läheisten ihmisten terveysjuttujen kanssa käytiinkin vuoden jälkimmäisellä puoliskolla heittämässä yksi villi, mutta onnellisesti päättynyt vuoristoratakierros, joka söi myös allekirjoittaneen voimavaroja ja aikaa.

Sisustushaaveitakin mainitsin vuosi sitten ja ne sain mukavasti haalittua itselleni. Joskin nyt haluan muuttaa ja ennenkaikkea haaveilen nyt uudesta asunnosta; miksei omastakin, mutta todennäköisemmin vielä (viimeisestä) vuokrallisesta. Reissuttua ei tullut Tallinnaa pidemmälle, eipä ollut lomiakaan, tai tarvetta reissulle. Oli todella kiva olla kotona, kun se ei enää ollut pakollinen paha, vaan ihanaa luksusta töiden jälkeen. – Eikä sillä, arkihan on aina ollut ihan parasta.
Valehtelisin myös, jos väittäisin, ettei raha olisi ollut kynnyskysymys. Perinteisesti kun tulot kasvavat, kasvavat myös menot. Onneksi, tai kauhistuksekseni, vuosi 2016 tuo tullessaan varsin suuresti muutosta tuohon reissuttomuuteen. Huhuh, hirvittää jo valmiiksi. ...Mutta, alkaneesta vuodesta lisää toisessa postauksessa.

Yhteenvetona toteaisin, että vuosi 2015 oli huikea, ihana, ihanan tavallinen ja arkinen ja juuri siksi niin mahtava ja nopeasti ohi. Ja jos vuodella 2016 on lähellekään mitään vastaavaa tarjota, niin antaa tulla vaan, olen valmis < 3